Närhi
| Närhi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Varikset Corvidae |
| Suku: | Närhet Garrulus |
| Laji: | glandarius |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Garrulus glandarius |
|
 Närhen levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Närhi (Garrulus glandarius) on Euroopassa ja Aasiassa laajalle levinnyt, erilaisissa metsissä elävä värikäs varislintu.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Närhi on 32–35 cm pitkä lintu, jonka siipien kärkiväli on 54–58 cm ja paino 140–185 g.[3] Sen pääväri on punaisenharmaanruskea. Kurkku ja alaperä ovat vaaleat. Siipitaipeessa on vaaleansininen, mustaraidallinen lautuma. Nokan juuressa kurkun sivulla on leveä, musta viiksijuova ja päälaella on mustaa pitkittäisjuovitusta. Pyrstö on musta. Otsa- ja päälaenhöyhenet ovat usein pörhistettyinä. Närhen lento on epävarman näköistä ja hoippuvaa.[4]
Närhen tavallisin ääni on voimakas, ruma rääkäisy, jota se käyttää sekä varoitus- että kutsuäänenä. Joskus se päästää tasaisesti laskevaa, hiirihaukkamaista vihellystä "pijäh". Närhen laulu on erikoinen pulputtavien, naputtavien, naukuvien ja karheiden, usein mekaanisen oloisten äänien sekoitus. Laulu on hiljaista ja kuuluu vain lähelle. Laulua kuulee harvoin, lähinnä alkukeväällä.[4] Närhi oppii myös matkimaan kuulemiaan ääniä.
Vanhin suomalainen rengastettu närhi on ollut 13 vuotta 5 kuukautta 29 päivää vanha.[5]
Levinneisyys, kanta ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Närhellä on 34 alalajia.[6] Laaja levinneisyysalue kattaa suurimman osan Euroopasta ja ulottuu Pohjois-Afrikassa Marokkoon ja Algeriaan sekä Aasiassa Mongoliaan, Kiinaan, Korean niemimaalle ja Japaniin.[1]. Suomessa närhi pesii Tunturi-Lappia lukuun ottamatta koko Suomessa.[7]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto pitää närhen maailmanlaajuista kantaa vakaana. Lajia arvioidaan olevan 30–66 miljoonaa sukukypsää yksilöä. Euroopassa niistä on 15–29,3 miljoonaa lintua, ja Euroopassa yksilömäärä vaikuttaisi olevan vuosien 1980–2013 välisenä aikana olleen hieman nousussa.[1] Suomen pesimäkanta oli 1990-luvun lopulla 120 000–160 000 paria. Määrä on Suomessa vähentynyt kuitenkin merkittävästi ja on siksi keväällä 2019 liitetty punaiselle listalle silmälläpidettäviin.[7] Osa närhistä vaeltaa syksyisin, tavallisesti lyhyitä matkoja, mutta joskus satojakin kilometrejä. Baltian rannikolla ja Puolassa havaitaan voimakasta närhimuuttoa syksyisin. Nämä linnut ovat todennäköisesti kotoisin Venäjältä.
Närhi elää monenlaisissa metsissä, mutta se suosii pyökkejä, valkopyökkejä ja tammia. Pohjoiset populaatiot elävät myös havu- ja koivumetsissä.[1] Suomessa sen ensisijainen elinympäristö on kangasmetsät, mutta sitä tavataan myös lehdoissa.[7]
Käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Närhi munii suurimmassa osassa Eurooppaa huhtikuun puolivälissä. Pesä on yleensä 4–6 metrin korkeudella rungon ja ison oksan haarassa.[1] Närhi voi rakentaa pesänsä myös rakennuksen seinustalle tai kalliojyrkänteen hyllylle. Pesän rakentamiseen osallistuu kummatkin vanhemmista. Se on rakennettu kuivista risuista, ja pesämalja on vuorattu hienoilla juurilla ja karvoilla.lähde? Naaras munii yleensä 5–7 munaa.[1]. Munat ovat harmaanvihreitä ja ruskeatäpläisiä. Naaras hautoo munia 16–18 vuorokautta, jonka jälkeen molemmat emot ruokkivat poikasia noin kolme viikkoa.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Närhi on kaikkiruokainen lintu. Pesimäkaudella se syö pääosin erilaisia selkärangattomia, mutta se voi myös syödä muun muassa toisten lintujen munia, siemeniä ja marjoja. Syksyisin ja talvella närhet syövät jyviä, tammenterhoja ja pähkinäpensaan pähkinöitä. Syksyisin se kaivaa maahan pähkinöitä ja terhoja talven varalle. Yksi lintu voi piilottaa jopa noin 3 000 tammenterhoa kuukaudessa.[1] Talvisin se vierailee lintulaudoilla.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g BirdLife International: Garrulus glandarius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 567. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
- ↑ Närhi LuontoPortti. Viitattu 29.3.2023.
- ↑ a b Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 362. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
- ↑ Rengastajatoimikunta: Rengastajan vuosikirja 2005.
- ↑ ITIS Integrated Taxonomic Information System - Report itis.gov. Viitattu 1.9.2023.
- ↑ a b c Närhi – Garrulus glandarius 2019. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 23.1.2020.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Timo-Heikki Varis: Närhi − Kaunis ja salaperäinen. Jyväskylä: Docendo, 2019. ISBN 978-952-291-665-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Närhi Radio Suomen luontoäänenä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lintukuva.fi: Ääni ja kuvia
- Korpimäki, Erkki 1982: Närhen Garrulus glandarius pesinnät tuulihaukkapöntössä ja ladossa. – Lintumies 4.1982 s. 188. LYL.
- Väisänen, Olavi 1987: Tervapääsky närhen saaliina. – Lintumies 1.1987 s. 38. LYL.
- LuontoPortti: Närhi (Garrulus glandarius)
- ITIS: Garrulus glandarius (englanniksi)