Meilahden kartano
| Meilahden kartano | |
|---|---|
| Mejlans gård | |
 Meilahden kartanon entinen tanssipaviljonki |
|
| Osoite | Tamminiementie 8 |
| Sijainti | Helsinki, Uusimaa |
| Rakennustyyppi | kartano |
| Perustettu | 1400-luku |
| Valmistumisvuosi | 1800-luvun alku |
| Omistaja | Helsingin kaupunki |
| Runkorakenne | Hirsi |
| Julkisivumateriaali | Puulaudoitus |
| Kerrosluku | 1 |
 |
|
Meilahden kartano (ruots. Mejlans gård) on Helsingissä, Uudellamaalla sijaitseva kartano, jonka historia ulottuu 1400-luvulle.[1] Kartanon nykyinen päärakennus on rakennettu 1800-luvun alussa ja täten Meilahden huvila-alueen vanhin.[2] Meilahden kartano on Helsingin kaupungin omistuksessa ja listattuna Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listaan.[3] Meilahden kartanoa kutsutaan myös nimellä Villa Bredablick.[4][5]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meilahden tila tunnetaan jo 1400-luvulta jolloin kylä, jossa kartano sijaitsi tunnettiin nimellä Hindernäs. Vuonna 1627 30-vuotisen sodan aikana Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf läänitti Meilahden, Munkkiniemen, Lauttasaaren ja Talin maat alitallimestarilleen Gerd Skyttelle. Omistussuhteet tosin muuttuivat, kun vuonna 1650 kuningatar Kristiina lahjoitti Meilahden Helsingin kaupungille "ikuiseksi omaisuudeksi". Kuitenkin jo 1680-luvulla tämä "ikuinen omaisuus" purettiin ison reduktion aikaan ja Meilahden tila liitettiin Munkkiniemen säterin aputilaksi.[4]
Vuonna 1810 Venäjän keisari nimitti Suomen suurruhtinaskunnan kenraalikuvernööriksi kreivi Fabian Steinheilin, joka valitsi Meilahden kesähuvilakseen. Steinheil asui huvilassa aluksi luultavimmin vuokralla, kunnes hän osti tilan itselleen vuonna 1823. Steinheil kuoli Meilahdessa vuonna 1830, jonka jälkeen tilan peri hänen tyttärensä Helena Steinheil.[4]
Vuonna 1840 kreivi Vladimir Musin-Puškin ja kreivitär Emelie Musin-Puškina (os. Stjernvall) muuttivat Meilahteen, jossa kreivitär Emilie järjestivät kartanon puutarhassa Suomen ensimmäisen venetsialaiset-puutarhajuhlan. Pietarista tuotu romaniorkesteri soitti leiriksi lavastetulla tekosaarella palmujen katveessa, ilotulitus, värilliset lyhdyt ja soihdut valaisivat koko Pikku Huopalahden tienoon, ja korkea-arvoiset vieraat juhlivat naamioituina puistossa nykyisen Seurasaaren sillan ja tilan päärakennuksen välisellä alueella. Aikalainen August Ramsay kuvasi kreivittären puutarhajuhlaa Helsingin kaikkien aikojen loistavimmaksi yksityisten järjestämäksi juhlaksi.[4]
Vuodesta 1847 Meilahden kartanon omisti kreivi Alexandr Kušelev-Bezborodko. Hänen aikanaan kartanon pihapiiriin rakennettiin kivinen tanssisali, pihapiiri aidattiin, sekä rakennettiin laivalaituri Munkkiniemen sillan kupeeseen.[4]
Kartano myytiin kapteeni Gustaf Magnus Leonard Jägerskiöldille vuoden 1865 lopussa 12 000 ruplalla. Jägerskiöld kohensi kartanon taloutta ja rakennuksia vuokraamalla kartanon alueelta 3 huvilapaikkaa; Toivolan, Bergvikin ja Rajasaaren pohjoisosan. Helsingin kaupunki osti Meilahden kartanon vuonna 1871 60 000 markalla kartanon omistajan kapteeni Jägerskiöldin kuoltua. Helsingin kaupunki aloitti huvilatonttien vuokraamisen Meilahden mailta, joka synnytti myöhemmän Meilahden huvila-alueen.[4]
Meilahden kartano sai nimen Villa Bredablick, kun päärakennus lohkottiin 1800-luvun lopulla omaksi huvilatontikseen.[4]
Päärakennuksessa toimi vuoteen 2015 saakka kesäkahvila, mutta rakennus tyhjentyi sittemmin. Kivirakennuksessa toimi täysimittaisesti kaupungin taidemuseo vuoteen 2012 saakka, jääden sittemmin lähinnä tyhjilleen.[6]
Huhtikuun lopussa 2023 anarkistinen Makamik-kollektiivi valtasi tyhjillään olleen päärakennuksen käyttöönsä yhteisönsä 10-vuotisjuhlaa varten.[7] Rakennus vallattiin uudelleen 15. huhtikuuta 2024 toisen "Mäyräkopla"-nimisen anarkistiryhmän toimesta tarkoituksena luoda siitä autonominen sosiaalikseskus, niin protestina Orpon hallituksen toimille, kuin luodakseeen olohuoneen omaisen paikan, "jossa kaupunkikulttuuria ei määrittele ainoastaan kuluttaminen ja lompakon suuruus".[8][9][10][11] Valtaajien mukaan paikalliset ovat ottanet toiminnan positiivisesti vastaan ja tiloissa on sen kahden ensimmäisen viikon aikana järjestetty elokuvailtoja, taidenäyttelyitä, konsertteja ja työpajoja. Valtausta tukeva adressi keräsi useita satoja allekirjoituksia ja päivittäisiä vieraita on valtaajien mukaan noin 40, joiden joukossa mm. Paavo Arhinmäki. Valtaus on tarjonnut kansankeittiöperiaatteella ruokaa paikalla olijoille ja ylläpitänyt "free shop"-mallista ilmaisen tavaran vaihdantaa.[11]
Lauantaina 20. huhtikuuta 2024 myös kivinen tanssipavilijonki vallattiin Orpon hallituksen leikkauksia vastustavien opiskelijoiden toimesta, päämääränä muuttaa kiinteistö "ilmaiseksi asuntolaksi ja olohuoneeksi."[10]
Helsingin kaupunki myi 2024 Meilahden kartanon Maailman kaunein sauna Oy:lle. Kauppa syntyi hintakilpailun perusteella. Yhtiön vastuumiehenä toimii näyttelijä Antti Luusuaniemi. Hän toimii myös toimitusjohtajana saunayhtiön taustalla toimivassa Red Carpet -yritysryhmittymässä. Kauppaan kuuluneen kolmen rakennuksen yhteishinta oli 30 000 euroa.[12] Päärakennuksen on määrä toimia kahvila- ja ravintolatoiminnan sekä tapahtumien keskuksena. Kartanon tanssipaviljonkiin rakennetaan boutique-hotelli.[13]
Päärakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meilahden kartanon nykyinen päärakennus sijaitsee rannasta kohoavan mäen laella, josta aukeaa näkymät puistoon, Seurasaarenselälle, sekä Munkkiniemen kartanolle. Rakennus on hirsirakenteinen ja yksikerroksinen. Se on rakennettu 1800-luvun alussa ja siinä on rapattu luonnonkivisokkeli. Rakennuksen katteena on mustaksi maalattu saumattu pelti, joka peittää myös savupiiput. Kartanon julkisivut ovat vuorattu laudoituksin ja listoin. Laudoitusta kehystävät leveät rustika-aiheiset nurkkapilasterit. Julkisivu on maalattu valkealla maalilla harmailla ja punertavilla yksityiskohdilla.[4]
Meilahden kartanon päärakennuksessa on 7 huonetta, joista kaksi on suuria saleja. Rakennuksessa on 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa muuratut kaakeliuunit, jotka on suunnitellut arkkitehti Gustaf Strengell. Rakennuksen ikkunat ovat yleisesti jaettu kuuteen ruutuun. Rakennuksessa on säilynyt peiliovia, joista osa on täysranskalaisia paripeiliovia 1800-luvulta. Vanhimpia seinäpintoja edustavat muun muassa käsinpainetut tapetit. Huoneissa on säilynyt 1800-luvun ja 1900-luvun alun profiloituja, kipsillä vedettyjä kipsikattolistoja.
Varhaisimmat säilyneet piirrokset kartanosta ovat 1840-luvulta, mutta rakennuksen oletetaan olevan vanhempi. Vuonna 1847 melko vaatimattoman suorakaiteenmuotoisen rakennuksen pohjapiirrokseen on merkittynä kreivin ja kreivittären huoneet, vieraiden vastaanottohuone ja sali.[4]
Muutostyöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1800-luvun lopulla yksinkertaiseen aumakattoiseen rakennukseen liitettiin kaksi koristeellista, puuleikkauksilla varustettua katettua avokuistia. 1908 kartanon päärakennusta korotettiin ja ullakolle lisättiin asuinhuoneita. Kartanon siirryttyä Helsingin kaupungin omistukseen 1967 tehtiin rakennuksesta laaja suojeluselvitys, jonka tuloksena päärakennus palautettiin 1900-luvun asuunsa. Tällöin 1900-luvun alun muutokset päärakennuksesta poistettiin ja muun muassa ullakolle rakennetut huoneet purettiin.
Kivirakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaksikerroksinen ja rapattu kivirakennus kartanon pihapiirissä on entinen vuonna 1847 rakennettu tanssipaviljonki. Rakennus oli alun perin yksikerroksinen, mutta sitä on 1900-luvun alussa korotettu. Rakennus on maalattu keltaiseksi lukuun ottamatta valkeita sokkelista kattoon ulottuvia kapiiteleihin päättyviä pilastereita.[4]
Kartanon omistajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Omistaja | Vuosi, jolloin tullut omistukseen |
|---|---|
| Paadisten sistersiläisluostari | 1351 |
| Turun tuomiokapituli | 1400-luvun alku |
| Ruotsin kruunu 1542 | |
| Gert Skytte | 1627 |
| Helsingin kaupunki | 1650 |
| Munkkiniemen säteri | 1680-luvulla |
| Johan Gripenberg | 1600-luvun loppu |
| Helsingin kaupunki | 1600-luvun loppu & 1700-luvun alku |
| Thomas Mattheiszen | 1775 |
| Fabian Steinheil | 1823 |
| Helena Steinheil | 1830 |
| Vladimir Musin-Puškin | 1840-luku |
| Alexandr Kušelev-Bezborodko | 1847 |
| Grigori Kušelev-Bezborodko | 1855 |
| Gustaf Magnus Leonard Jägerskiöld | 1865 |
| Helsingin kaupunki | 1871 |
| Johan Adolph | 1899 |
| O. W. Salin | 1903–1908 |
| Arvo Emil Parmasuo | 1950–1967 |
| Helsingin kaupunki | 1967–2024 |
| Maailman kaunein sauna Oy | 2024– |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kartanot www.muuka.com. Arkistoitu 29.9.2022. Viitattu 15.2.2021.
- ↑ Sakari Nupponen: Meilahdessa rapistuu jo 8 vuotta sitten tyhjilleen jäänyt museo – talon kohtalolle 3 vaihtoehtoa Helsingin Uutiset. 14.1.2021. Viitattu 15.2.2021.
- ↑ RKY – Kohdetiedot www.rky.fi. Viitattu 15.2.2021.
- ↑ a b c d e f g h i j k Maisemasuunnittelu Hemgård Oy, Kati Salonen ja Mona Schalin arkkitehdit Oy: Meilahden huvila-alue, ympäristöhistoriallinen selvitys Helsingin kaupunki. Viitattu 15.2.2021.
- ↑ HS Helsinki | Ratikkareitin varrella uinuu hylätty kartanoalue: Nyt Helsinki yrittää herättää Meilahden 1800-luvun idyllin henkiin Helsingin Sanomat. 8.10.2019. Viitattu 15.2.2021.
- ↑ Meilahden kartanolle etsitään kehittämishaluista ostajaa | Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala www.sttinfo.fi. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ Kiinteistöt | Anarkistit sanovat vallanneensa Meilahden kartanon kahvilan Helsingissä Helsingin Sanomat. 28.4.2023. Viitattu 28.4.2023.
- ↑ Instagram www.instagram.com. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ Instagram www.instagram.com. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ a b Opiskelijat | Opiskelijat valtasivat rakennuksen Meilahdessa Helsingin Sanomat. 20.4.2024. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ a b Töölöläinen 2024 nro 9 view.taiqa.com. Viitattu 9.5.2024.
- ↑ Arvotalot | Kaupunki myi Meilahden kartanon 30 000 eurolla nimekkään näyttelijän yritykselle Helsingin Sanomat. 17.10.2024. Viitattu 17.10.2024.
- ↑ Marjo Rämö: Entisen museon katolle rakennetaan elämyssauna – Tunnettu näyttelijä mukana hankkeessa Helsingin Uutiset. 19.11.2024. Viitattu 21.11.2024.