Mayenne (joki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mayenne
Mayenne ja Île Sainte-Apollonie lähellä Entrammesa
Mayenne ja Île Sainte-Apollonie lähellä Entrammesa
Alkulähde Mont des Avaloirs
48°27′23″N, 0°07′55″W
Laskupaikka Maine
47°29′34″N, 0°32′34″W
Maat Ranska
Pituus 202,6 km
Alkulähteen korkeus 344 m
Virtaama 50 m³/s
Valuma-alue 5820 km²
Mayenne kartalla
Mayenne kartalla

Mayenne on joki Länsi-Ranskassa, pääosin Pays de la Loiren, osittain Normandian alueella. Se kulkee Ornen, Mayennen ja Maine-et-Loiren departementtien kautta. Se yhtyy Sarthen kanssa lyhyeksi Maine-joeksi, joka on Loiren sivujoki. Joskus Maine ja Mayenne katsotaan saman joen eri osiksi, mihin niiden nimien yhteinen alkuperäkin viittaa; siinä tapauksessa Mayenne olisi Loiren suora sivujoki.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mayenne Le Lion-d'Angers'n ja Grez-Neuvillen välillä.

Mayenne on 202,61 kilometrin pituinen.[1] Se alkaa Mont des Avaloirsin huipulta, nimellä la Noë Foumagère tunnetulta paikalta Lalacellen kunnassa Ornen departementissa noin 15 kilometriä Alençonista länteen. Tavallisesti, myös Ranskan kansallisen vesitietohallinnon (ransk. Service d'administration nationale des données et référentiels sur l'eau, Sandre) mukaan, sen katsotaan päättyvän Angersin pohjoispuolella, missä se yhtyy Sarthen kanssa Maine-joeksi, joka on Loiren sivujoki. Toisten käsityksen mukaan joen nimi vaihtuu jo Chàteau-Gontier'n kohdalla Maineksi, mihin viittaa myös sen varrella olevan Montreuil-sur-Mainen nimi.[2] Angersin eteläpuolellakin nimi Mayenne esiintyy toisinaan 1800-luvulla painetuissa kartoissa.

Mayennen (alavasemmalla) ja Sarthen yhtymäkohta Angersin pohjoispuolella, jossa ne yhtyvät Maine-joeksi.

Lähdettyään Mont des Avaloirsilta 344 metrin korkeudesta Mayenne virtaa ensin länteen Sept-Forgesiin kanssa ja kääntyy sitten pohjois-etelä-suuntaiseksi. Se saapuu Maine-et-Loiren departementtiin lähellä La Jaille-Yvonia ja saa suuren sivujoen, Oudonin, hieman Lions-d'Angersin jälkeen. Cantenay-Épinard]]in jälkeen Mayennestä erkanee sivuhaara, Vieille Maine, joka laskee Sartheen, johon vähän ylempänä liittyy myös sen suurin sivujoki Loir. Myös varsinainen Mayenne yhtyy Angersin pohjoispuolella Sartheen, ja Mayennen, Vielle Mainen ja Sarthen välin jää saari, Île Saint-Aubin. Mayennen ja Sarthen yhtymäkohdasta eteenpäin joen nimenä on Maine mikä nimi itse asiassa on Mayennen paikallinen ääntämistapa. Maine jatkuu Angersin[2] ja Bouchemainen kautta Pointeen, jossa se jatkuu Loireen.

Évièren ja Pierre Bécherellen välinen osuus jokea kuului aikoinaan Saint-Laudin kollegiaalikirkon maihin, ja tällä yhteisöllä oli oikeus periä joella liikkuvilta aluksilta maksuja. Joka vuosi yhteisö osallistui myös quintanaan linnan alapuolella.lähde?

Departementit ja tärkeimmät kaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mayenne sekä Neuillen kirkko ja satama Grezilltä nähtyinä
Mayennen ylittävä 1900-luvun alussa rakennettu Viaduc du Laval.

Mayenne kulkee seuraavien departementtien ja muun muassa seuraavien kaupunkien kautta:

Valuma-alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayenne kulkee 31 hydrografisen vyöhykkeen kautta[1], ja sen valuma-alueen pinta-ala on 22 185 km2.

Sivujoet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayennen tärkeimmät sivujoet ja sivujokien sivujoet yläjuoksulta alajuoksulle lueteltuina ovat:

Laivaliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mayenne Saint-Calais-du-Désertin kohdalla.
Liikuntarajoitteisille järjestetty kalastuspaikka Mayennen varrella
Kalastajia Mayenne-joella lähellä Le Lion-d'Angersia.

Mayennen eteläosa Angersin ja Château-Gontier'n välillä on luonnostaankin ollut purjehduskelpoinen, mutta aikojen kuluessa jokea on kanavoitu sen purjehduskelpoisuuden parantamiseksi entisestään. Kanavointi aloitettiin kuningas Frans I:n vuosina 1536 ja 1537 antamien määräysten mukaisesti rakentamalla sulkuallas Chàteau-Gontier'n ja Lavalin välille. Tämä helpotti paikallisten tuotteiden kuten raudan ja pellavakuitujen kuljetusta jokea pitkin Loirelle sekä viinin kuljetusta päinvastaiseen suuntaan. Joen pohjoisosa Mayennen kaupungin ja Lavalin välillä kanavoitiin vuosina 1847–1863 rakentamalla 20 patoa sekä eräillä osuuksilla rakentamalla kanava joen viereen. Vuonna 1863 joen uoman syventämistöitä jatkettiin Mayennen kaupungin pohjoispuolella, jossa ennestään oli ollut niin sanottu Saint-Léonardin kahlaamo. Vuosina 1853–1878 kanavointi saatettiin loppuun uusimalla kaikki Lavalin eteläpuolella sijainneet sulkupadot. Samaan aikaan kanavoitiin kaksi Mayennen sivujokeakin, nimittäin Oudon, joka on purjehduskelpoinen Segréhen saakka, sekä Sarthe Le Mansiin saakka. Mayennellä 1800-luvulla kulkeneet laivat saattoivat kantaa jopa 130 tonnia tavaraa, pääasiassa rakennusmateriaaleja kuten kiveä ja puuta sekä L'Huisserien kaivoksista saatua antrasiittia, viljaa, hedelmiä ja vihanneksia. Höyrylaivat kulkivat jokea pitkin Chàteau-Gontier'n ja Angers'n välisellä osuudella. Joen purjehduskelpoinen osuus on nykyisin 122 kilometrin pituinen. Aikaisemmin sitä pidettiin purjehduskelpoisena Brivesin myllylle saakka, mutta vuonna 1957 myllyn ja Mayennen kaupungin välinen 2,4 kilometrin pituinen osuus luokiteltiin purjehduskelvottomaksi. 1900-luvun loppupuolella kaupallinen liikenne joella kuitenkin väheni, kun taas sen virkistyskäyttö kasvoi.

Vuonna 1783 esitettiin suunnitelmat Vilainen tekemisestä purjehduskelpoiseksi Vitréstä Rennesiin saakka Vilainen ja Mayennen välisen kanavan rakentamiseksi, mutta näitä ei koskaan totutettu.

Joen pitämiseksi jatkuvasti purjehduskelpoisena suoritetaan Mayennen departementin antaman määräyksen mukaisesti joka kolmas vuosi kunnostustyöt, joiden yhteydessä sulkuportit avataan joen pinnan alentamiseksi noin kahden kuukauden ajaksi. Tämä tehdään yleensä syksyisin, jotta siitä matkailulle aiheutuva haitta jäisi vähäiseksi. Laivat, jotka tavallisesti seisovat Mayennelle, siirretään töiden ajaksi Sarthelle, jossa vastaavat työt suoritetaan aina seuraavana vuonna.

Mayennen kaupungin ja Sarthen yhtymäkohdan välillä on 45 sulkua. Ne ovat Becqueyn mallin mukaisesti 30 metriä pitkiä ja 5,2 metriä leveitä. Sulkujen vapaa kulkukorkeus on 3,5 metriä paitsi Lavalissa, jossa Pont de l'Europe on rakennettu liian matalaksi jättäen vapaaksi kulkukorkeudeksi vain 2,7 metriä.

Luettelo Mayenne-joen suluista
N° Nimi Kunta PK[3] maantieteelliset koordinaatit
1 Écluse de Mayenne Mayenne 0.745 48.298749°N, 0.620037°W
2 Écluse de Saint-Baudelle Moulay 3.53 48.277592°N, 0.628774°W
3 Écluse de Grenoux Commer 7.53 48.250816°N, 0.651207°W
4 Écluse de la Roche Commer 9.585 48.240915°N, 0.666701°W
5 Écluse de Boussard Martigné-sur-Mayenne 10.52 48.234146°N, 0.674171°W
6 Écluse de Corçu Martigné-sur-Mayenne 13.12 48.22334°N, 0.698225°W
7 Écluse de Bas-Hambert Martigné-sur-Mayenne 14.395 48.213677°N, 0.702237°W
8 Écluse des Communes Martigné-sur-Mayenne 15.205 48.208536°N, 0.709549°W
9 Écluse du Port Sacé 16.005 48.201434°N, 0.711339°W
10 Écluse de la Nourrière Sacé 17.435 48.192015°N, 0.721566°W
11 Écluse de la Verrerie Sacé 18.38 48.187516°N, 0.731337°W
12 Écluse de la Richardière Montflours 19.295 48.183434°N, 0.7408°W
13 Écluse de la Fourmondière supérieure Montflours 19.935 48.178127°N, 0.743879°W
14 Écluse de la Fourmondière inférieure Montflours 20.26 48.175801°N, 0.746217°W
15 Écluse du Moulin-Oger Montflours 20.985 48.170063°N, 0.749237°W
16 Écluse de l'Âme Saint-Jean-sur-Mayenne 23.03 48.157287°N, 0.746989°W
17 Écluse de la Maignannerie Saint-Jean-sur-Mayenne 24.85 48.143519°N, 0.751089°W
18 Écluse de Boisseau Saint-Jean-sur-Mayenne 27.495 48.122373°N, 0.753603°W
19 Écluse de Belle-Poule Changé 30.22 48.10713°N, 0.778846°W
20 Écluse de Bootz Laval 33.9 48.081008°N, 0.770814°W
21 Écluse de Laval Laval 35.19 48.069834°N, 0.769829°W
22 Écluse d'Avesnières Laval 36.305 48.060541°N, 0.762844°W
23 Écluse de Cumont L'Huisserie 39.15 48.038272°N, 0.761936°W
24 Écluse de Bonne L'Huisserie 42.74 48.012107°N, 0.740653°W
25 Écluse du Port-Reingeard L'Huisserie 44.39 47.998152°N, 0.740828°W
26 Écluse de Persigand L'Huisserie 45.525 47.988495°N, 0.740958°W
27 Écluse de Briassé Origné 48.855 47.968305°N, 0.723261°W
28 Écluse de la Bénâtre Origné 51.59 47.950047°N, 0.720281°W
29 Écluse de la Fosse Origné 53.55 47.936533°N, 0.709387°W
30 Écluse de la Rongère La Roche-Neuville 59.72 47.908951°N, 0.710198°W
31 Écluse de Neuville La Roche-Neuville 62.61 47.889972°N, 0.693856°W
32 Écluse de Roche-du-Maine La Roche-Neuville 66.07 47.864303°N, 0.695565°W
33 Écluse de Mirvault Château-Gontier-sur-Mayenne 68.685 47.842821°N, 0.703623°W
34 Écluse de Pendu Château-Gontier-sur-Mayenne 71.695 47.818004°N, 0.698973°W
35 Écluse de la Bavouze Ménil 75.94 47.793426°N, 0.669791°W
36 Écluse de Ménil Ménil 77.825 47.777206°N, 0.671529°W
37 Écluse de Fourmusson Ménil 82.98 47.760737°N, 0.653928°W
38 Écluse de la Jaille-Yvon La Jaille-Yvon 87.18 47.723402°N, 0.668588°W
39 Écluse du Petit-Chenillé La Jaille-Yvon 90.11 47.701222°N, 0.669236°W
40 Écluse de La Roche-Chambellay Chambellay 93.62 47.677905°N, 0.688242°W
41 Écluse de Montreuil Montreuil-sur-Maine 97.08 47.652274°N, 0.696766°W
42 Écluse de Grez-Neuville Grez-Neuville 103.58 47.604063°N, 0.686403°W
43 Écluse de la Roussière Longuenée-en-Anjou 108.72 47.574404°N, 0.648729°W
44 Écluse de Sautré Montreuil-Juigné 111.25 47.567737°N, 0.622162°W
45 Écluse de Montreuil-Belfroy Montreuil-Juigné 116.33 47.533881°N, 0.594828°W

Hydrologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Mayennen valuma-alue on melko runsassateista, joen virtaama vaihtelee varsin suuresti, koska alueen kallioperä on suurelta osin vettä läpäisemätöntä hiekkakiveä, graniittia ja liuskeita. Niinpä vaikka joen keskivirtaama Oudonin yhtymäkohdassa on 39 m3/s, alimmillaan se saattaa olla 4 m3/s ja enimmillään tulvien aikana Lavalin kohdalla 200 m3/s ja Chambellayn kohdalla jopa 800 m3/s.

Mayenne Chambellayn kohdalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayennen virtaamaa on seurattu 58 vuoden ajan (1965–2021) Chambellayn kohdalla, joka sijaitsee joen varrella Maine-et-Loiren departementissa hieman Oudonin yhtymäkohdasta ylävirtaan. Joen tämän osuuden valuma-alue on 4160 km2[4], mikä on noin 71,5 % koko joen valuma-alueesta (5820 km2). Taulukoituihin virtaamiin eivät sisälly Oudonin vedet.

Mayennen virtaama vaihtelee eri vuodenaikoina enemmän kuin läheisten Sarthen, Huisnen ja Loirin. Korkeimmillaan se on talvisin, joulukuusta maaliskuuhun, pienimmillään loppukesästä.

Mayennen keskivirtaama Chambellayssä eri kuukausina[4]
Kuukausi m3/s
Tammikuu
  
 87,8
Helmikuu
  
 89,3
Maaliskuu
  
 65,2
Huhtikuu
  
 43,4
Toukokuu
  
 29,2
Kesäkuu
  
 17,8
Heinäkuu
  
 10,7
Elokuu
  
 7,74
Syyskuu
  
 7,94
Lokakuu
  
 18,0
Marraskuu
  
 33,0
Joulukuu
  
 64,5

Keskimäärin joka viides vuosi joen virtaama vähenee siinä määrin, että kolmen peräkkäisen vuorokauden keskivirtaama on vain 1,9 m3/s.[4]

Tulvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayenne tulvii toisinaan varsin voimakkaasti, mihin osalta vaikuttaa se, että alueen maaperä on suurelta osin vettä läpäisemätöntä. Joen suurin mitattu hetkellinen virtaama oli 17. marraskuuta 1974, jolloin se oli 824 kuutiometriä sekunnissa, kun taas suurin yhden vuorokauden aikainen keskimääräinen virtamaa oli 29. lokakuuta 1966: 798 m3/s.[4] Virtaaman arvo 330 m3/s ylittyy keskimäärin joka toinen, 480 m3/s joka viides vuosi, 570 m3/s joka kymmenes ja 660 m3/s joka 20:s vuosi. On arvioitu, että arvo 780 m3/s ylittyy kerran 50 vuodessa.[4] Suuria tulvia esiintyy vähintään yhtä usein kuin Yonnessa ja selvästi useammin kuin Marnessa.

Sadanta ja ominaisvirtaama

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayennen valuma-alueella keskimääräinen vuotuinen sademäärä on 299 millimetriä[4]. Se on hieman pienempi kuin Ranskassa keskimäärin (330 mm), mutta kuitenkin suurempi kuin läheisillä Sarthen (202 mm) ja Loirin (129 mm) valuma-alueilla ja myös suurempi kuin koko Loiren valuma-alueella keskimäärin (260 mm). Toisin ilmaistuna Mayennen valuma-alueella sataa keskimäärin 9,4 litraa vettä neliökilometriä kohti sekunnissa[4].

Sähköenergian tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvulta lähtien Mayennen varrelle rakennettiin 24 pientä vesivoimalaa, joista Électricité de France (EDF) rakennutti 16. EDF rakennutti voimalat vuosina 1959–1965 pitkälti koemielessä, sillä saman kaltaisia voimaloita suunniteltiin muihinkin jokiin, mutta niitä ei koskaan rakennettu. Putouskorkeudet voimaloissa ovat 1,50 ja 2,76 metrin välillä, minkä vuoksi ne luokitellaan vesiputouksina hyvin heikoiksi. Voimaloiden toimintaan virtaaman epäsäännölliset vaihtelut vaikuttavat vain vähän. Ne ovat toiminnassa, kun joen virtaama on vähintään 12 kuutiometriä sekunnissa, kuten normaaleina vuosina on marraskuun alusta huhtikuun loppuun.[5]

Vuonna 1972 Mayennen departementin hallinto päätti rakentaa Saint-Fraimbault-de-Prières'n kuntaan padon. Tarkoituksena oli tasoittaa Mayennen virtaamaa, jotta siitä saataisiin riittävästi juomavettä niinäkin aikoina vuodesta, jolloin sen virtaama luonnostaan on pienimmillään. Mutta tämänkin padon yhtyteen EDF rakennutti myös pienen vesivoimalan, jonka tuottaa vuodessa 4,5 miljoonaa kilowattituntia sähköenergiaa.

Voimaloiden modernisointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 departementin hallinto, joka omistaa padot, ryhtyi suunnittelemaan 16 voimalan uudistamista niiden koneiden modernisoimiseksi ja tuotannon parantamiseksi. Tämän hankkeen toteuttamiseen osallistui myös EDF:n tytäryhtiö Société Hydraulique d’Etudes et de Missions d’Assistances (SHEMA), joka omistaa tuotantolaitokset.

Hanke toteutettiin kolmessa vaiheessa. Ensin vuonna 2007 muutokset toteutettiin koemielessä Moulin Larochen sulun alueella, toisessa vaiheessa vuonna 2008 Amen sululla ja lopulta vuosina 2013–2015 uudistettiin loputkin 14 voimalaa.[6]

SHEMA vaihtoi 16 "siphon"-tyyppistä Kaplan-turbiinia MJ2 Technologies-yrityksen kehittämiin VLH-tyyppisiin ("very low head", "hyvin matala putous"). Nämä uudet turbiinit tekivät mahdolliseksi nostaa voimaloiden hyötysuhdetta 20 prosentista 30 prosenttiin, mutta eivät silti ole kaloille vaarallisia. Pienen pyörteisyyden vuoksi niiden aiheuttama kaloje, erityisesti ankeriasen kuolleisuus on nyt lähes olematon.

Hankkeen toteutus maksoi SHEMA:lle 14 miljoonaa euroa. Tämän huomioon ottaen voimalat saivat toimiluvan 40 vuodeksi. Ne luetaan kuuluvaksi departementin uusiutuviin energianlähteisiin. Ne tuottavat vuodessa sähköenergiaa 14 GWh, mikä vastaa noin yhtä prosenttia departementin energiankulutuksesta.

SHEMA:n vuosina 2007–2015 uudistamat 16 voimalaa[7][8]
Numero Sulun nimi Etäisyys Pont Mac-Rackenista (km) Vuosi Kunta Virtaama (m3/s) Putouskorkeus (m) Teho (kW)
3 Grenoux 7,615 2015 Commer 11,50 1,80 230
4 La Roche 9,690 2009 Commer 11,30 1,62 222
5 Boussard 10,645 2015 Martigné-sur-Mayenne 11,50 1,84 235
6 Moulin Corçu 13,270 2015 Martigné-sur-Mayenne 12,78 2,16 275
7 Bas Hambers 14,570 2015 Martigné-sur-Mayenne 10,44 1,50 191
8 Les Communes 15,375 2015 Martigné-sur-Mayenne 13,00 2,59 330
9 Le Port 16,210 2015 Sacé 11,50 1,82 232
10 La Nourrière 17,660 2015 Sacé 12,16 2,00 255
11 Le Verrerie 18,615 2015 Sacé 12,16 1,99 254
12 La Richardière 19,540 2015 Montflours 13,00 2,71 451
13 La Fourmondière Supérieure 20,195 2015 Montflours 13,00 2,76 652
14 La Fourmondière Inférieure 20,525 2015 Montflours 13,00 2,70 744
15 Moulin Oger 21,240 2015 Montflours 12,16 2,04 260
16 L'Ame 23,280 2007 Saint-Jean-sur-Mayenne 11,30 1,82 232
17 La Maignannerie 25,100 2015 Saint-Jean-sur-Mayenne 12,16 2,01 256
Kokonaisteho 7 552

Saaret

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimen alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayennen nimi johtuu mahdollisesti kelttiläisestä sanasta *mad ("hyökätä", "levittäytyä") tai toisen selityksen mukaan latinan sanasta madere ("olla kastunut", "kastella läpimäräksi"), johon olisi liitetty galliankielinen pääte uenna. Täten nimi merkitsisi "tulvivaa vettä" ja viittaisii siihen, että Loiren vedet leviävät tulva-aikoina myös Mayennen uomaan.[9]. Nimessä oleva vokaali kuitenkin todennäköisesti on muuttunut latinan "keskellä" tai "välissä" olevaa tarkoittavan etuliitteen med- vaikutuksesta, sillä Mayenne on Vilaine- ja Sarthe-jokien välissä. Tämä hydronyymi tavataan myös Meyne-joen nimessä, joka sijaitsee Eyguesin ja Sorgue-jokien välissä Vauclusen departementissa.[10].

Saman nimen muunnelmiin kuuluu myös joen nimi Maine, ja aikaisemmin Mayenneä ja Mainea pidettiinkin saman joen eri osina. Eräissä yhteyksissä myös Mayennestä käytetäänkin nimeä Maine. Niinpä sen lähteillä on Maine-niminen kylä, monissa joen varren kaupungeissa on Val-de-Maine-niminen kaupunginosa ja Rue du Val-Maine -niminen kaupunginosa. Lisäksi sen alajuoksun ympärillä olevan departementin nimi on Maine-et-Loire, vaikka alun perin se oli Mayenne-et-Loire.lähde?

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: fr:Mayenne (joki)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Jeux de données de référence: La Mayenne Service d'administration nationale des données et référentiels sur l'eau (Sandre). Viitattu 8.7.2021.[vanhentunut linkki]
  2. ↑ a b Charles-Constant Le tellier: Instruction sur l'histoire de France. (2. nide) Pariisi: Le Prieur, 1818.
  3. ↑ Etäisyys kilometreinä nollapisteestä Pont Mac-Racken -nimisestä sillasta Mayennen kunnassa.
  4. ↑ a b c d e f g Synthèse: données hydrologiques de synthèse (1965–2021): La Mayenne à Chambellay 9.12.2021. Ranskan ekologia-, kestävän kehityksen ja energiaministeriö. Arkistoitu 5.1.2022. Viitattu 5.1.2022. (ranskaksi)
  5. ↑ Où en est la petite hydroélectricité? moulinsdefrance.fr. Viitattu 8.7.2021.
  6. ↑ Ces turbines vont fournir 1 & de l'électricité en Mayenne. Ouest France, 15.3.2012. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ ”Évaluation du potentiel hydroélectrique par zone géographique”, Sage du bassin de la Mayenne, s. 17. Sagemayenne, 2013. Teoksen verkkoversio (pdf).
  8. ↑ vlh-turbine.com references page (Ransk. Wikipediassa käytetty lähde; linkki ei enää aukea[vanhentunut linkki]) vlh-turbine.com. Arkistoitu 20.9.2017. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Ernest Nègre: Toponymie générale de la France : Tome 1, Formations préceltiques, celtiques, romanes : étymologie de 35000 noms de lieux, s. 119. Librairie Droz, 1990. ISBN 978-2-600-02883-7 Teoksen verkkoversio.
  10. ↑ Giles Fossat: Les noms de l'eau en Vaucluse, toponymie et hydronymie. Harmattan. ISBN 978-2-336-00002-2
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mayenne_(joki)&oldid=22795784”