Luton Town FC
Luton Town | ||||
---|---|---|---|---|
Koko nimi | Luton Town Football Club | |||
Lempinimet | The Hatters, Town | |||
Perustettu | 1885 | |||
Kenttä |
Kenilworth Road, Luton |
|||
– kapasiteetti | 10 102 | |||
Sarja | Mestaruussarja | |||
Puheenjohtaja | David Wilkinson | |||
Päävalmentaja | Rob Edwards | |||
|
Luton Town Football Club on jalkapalloseura Lutonin kaupungista Englannista. Joukkue pelaa kaudella 2024–2025 Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Mestaruussarjassa. Se nousi keväällä 2018 Kakkosliigasta Ykkösliigaan ja keväällä 2019 vielä sarjaporrasta ylemmäs. Kaudella 2023–2024 Luton Town pelasi Valioliigassa, jonne se nousi voitettuaan Coventry Cityn nousukarsintojen loppuottelun rangaistuspotkukilpailussa lukemin 6–5 (varsinainen peliaika 1–1)[1]. Joukkueen lempinimi on "The Hatters", mikä juontaa juurensa kaupungin perinteiseen hattuteollisuuteen.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luton Town syntyi, kun Luton Wanderers ja Luton Excelsior yhdistyivät vuonna 1885. Luton Town oli yksi Southern Leaguen perustajaseuroista vuonna 1894, ja vuonna 1897 se siirtyi Football Leagueen mutta palasi takaisin Southerniin vuonna 1900. Seura muutti nykyisille asuinsijoilleen Kenilworth Roadille vuonna 1905.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Southern Leaguesta muodostettiin Football Leaguen kolmosdivisioonan etelälohko, ja Luton pelasi siinä kaikkiaan 17 vuoden ajan, kunnes kaudella 1936–1937 nousi sarjaporrasta ylemmäs. Vuonna 1959 Luton pelasi historiansa ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran FA Cupin finaalissa, jossa hävisi Nottingham Forestille. Seuraavien vuosien aikana tapahtui notkahdus, ja seura putosi nopeasti neljänteen divisioonaan.
Lutonin paluu huipulle alkoi kaudella 1967–1968, jolloin se voitti neljännen divisioonan. Se nousi pikaisesti 2. divisioonaan saakka, jossa pelasi kauteen 1981–1982]]Tuolloin David Pleatin toimiessa managerina se voitti 2. divisioonan mestaruuden ja nousi korkeimmalle sarjatasolle.
Ray Harfordin aikakausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ray Harford (1945–2003) oli yksi Luton Townin historian menestyksekkäimmistä managereista. Hän tuli manageriksi toukokuussa 1987 John Mooren tilalle toimittuaan apulaisvalmentajana edelliskauden, jonka loppupisteissä Luton oli sijoittunut seitsemännelle tilalle. Harfordin valmennuskaudella kuuluisa Lutonin miehistö, johon kuuluivat muun muassa Les Sealey, Brian Stein, Danny Wilson ja Mick Harford, voitti Liigacupin loppuottelussa Wembleyllä Arsenalin maalein 3–2. Kyseinen Liigacupin onkin Luton Townin historian ainoa suuren luokan voitto. Kaksi vuotta myöhemmin, tammikuussa 1990 Harford kuitenkin erotettiin tehtävästään, kun joukkue ajautui putoamisuhan alle.
1990- ja 2000-luvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harfordin tilalle manageriksi tuli Jim Ryan, joka pelasti seuran putoamiselta. Hän kuitenkin sai potkut kauden 1990–1991 jälkeen. Manageriksi tuli David Pleat toistamiseen seuran historian aikana, mutta kauden 1991–1992 viimeisellä ottelukierroksella varmistui seuran putoaminen kakkosdivisioonaan. Pleat jatkoi tehtävässään kesään 1995 saakka, kunnes siirtyi Sheffield Wednesdayn peräsimeen. Seuraaja Terry Westley potkittiin pihalle heti kuuden kuukauden kuluttua, eikä hänen seuraajansa Lennie Lawrence kyennyt estämään Luton Townin sijoittumista sarjataulukossa viimeiseksi ja putoamista 2. divisioonaan (entinen 3. divisioona).
Lawrence erotettiin kauden 1999–2000 lopulla neljän menestyksettömän vuoden jälkeen. Hänet korvattiin Ricky Hillillä, joka kuitenkin erotettiin varsin nopeasti Lutonin jatkettua surkeita otteita, samoin kuin seuraajansa Lil Fuchillon alaisuudessa. Entinen Wimbledonin manageri Joe Kinnearkaan ei kyennyt estämään Lutonin putoamista Football Leaguen alimmalle sarjatasolle, tuolloiseen 3. divisioonaan, ensimmäistä kertaa kolmeenkymmeneen vuoteen.
Kinnearin alaisuudessa Luton kuitenkin sijoittui kaudella 2001–2002 kolmosdivisioonassa toiseksi ja nousi ylemmälle sarjatasolle. Kaudella 2002/2003 Luton sijoittui 2. divisioonassa yhdeksänneksi, ja seuraavana kesänä seuran siirryttyä uusien omistajien käsiin Kinnear korvattiin entisellä Luton-pelaajalla Mike Newellillä.
Uudet omistajat menettivät vallan organisaatiossa, kun seuran kannattajayhdistys Trust in Luton hankki enemmistön seuran päätukijoilta, Hatter Holdingsista. Päätösvallan siirryttyä paikallisen yhtymän käsiin, sai Trust in Luton 10 % osuuden ja paikan seuran hallituksessa.
Kaudelle 2003–2004 Luton Town oli yksi ennakkosuosikki putoajaksi, mutta kaikkien yllätykseksi Newell vei seuran lähelle pudotuspelipaikkaa. Menestyskulku kiihtyi, kun 2004/2005 Luton voitti koko uuden nimen saaneen entisen 2. divisioonan, nykyisen Ykkösliigan, ja nousi näin myös uuden nimen saaneeseen Mestaruussarjaan.
Maaliskuun 15. päivänä 2007 Mike Newell erotettiin ja Brian Stein toimi väliaikaisena managerina Kevin Blackwellin nimittämiseen 27. maaliskuuta 2007 saakka. Blackwell erotettiin tehtävästään tammikuussa 2008 ja hänen seuraajakseen nimitettiin 16. tammikuuta 2008 entinen Lutonin pelaaja Mick Harford.
Luton putosi vuodesta 2007 alkaen kolmesti peräkkäin sarjaporrasta alemmas, konferenssiin asti. Selvitystilaan joutumisen jälkeen seuralle määrättiin ykkösliigan kaudella 2007–2008 kymmenen pisteen menetys ja talousvaikeuksien jatkuttua kolmenkymmenen pisteen menetys kakkosliigan kaudelle 2008–2009. Luton pelasi liigan ulkopuolella viisi vuotta ennen nousua takaisin kakkosliigaan vuonna 2014.
Edustusjoukkue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Päivitetty 7. lokakuuta 2024.[2]
|
|
Lainalla olevat pelaajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Päivitetty 7. lokakuuta 2024.[3]
|
Managerit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
|
Entisiä pelaajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ikkeläjärvi, Tuukka: Ratkaisu meni rangaistuspotkuihin - Valioliigan kolmas sarjanousija selvillä! Valioliiga.com. 27.5.2023. Viitattu 27.5.2023.
- ↑ Luton Town - Detailed squad Transfermarkt. Viitattu 1.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Luton Town - Players on loan Transfermarkt. Viitattu 1.2.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Virallinen sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)