Lentokonesuunnittelija
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Lentokonesuunnittelija on henkilö, joka suunnittelee lentokoneita tai osia lentokoneista.
Usein termillä tarkoitetaan pääsuunnittelijaa tai pääkonstruktööriä, jollaiset johtivat itsevaltaisesti lentokoneiden suunnittelua 1960-luvulle asti, kuten Lockheedin Clarence Johnson tai saksalainen Kurt Tank. Sen jälkeen työ on ollut tiimien tekemää, ja pääsuunnittelijan rooli on kutistunut projekti- tai tuotepäälliköksi, ja hänen oma panoksensa kokonaisuuteen on vähentynyt. Airbus A300 on positiivinen esimerkki suunnittelutiimin toteuttamasta koneesta.
Termiä voi tulkita laajastikin pitäen lentokonesuunnittelijoina alan opettajia ja tutkijoita, joiden panos suunnittelutyön tai itse lentokoneiden tekniseen muutokseen on suuri.
Kuuluisia suunnittelijoita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiset menestyksekkäät lentokonesuunnittelijat olivat saksalainen Otto Lilienthal (liitovarjo) 1800-luvun lopulla ja Wilbur ja Orville Wright (moottorilentokone) vuonna 1903. Heitä edelsi esimerkiksi Leonardo da Vinci, joka suunnitteli liitokoneen, joka epäonnistui testissä, ja helikopterin, jota ei rakennettu.
- Englanti
- Italia
- Neuvostoliitto
- Oleg Konstantinovitš Antonov
- Georgi Berijev
- Mihail Gurevitš
- Sergei Iljušin
- Aleksandr Jakovlev
- Artjom Mikojan
- Mihail Mil
- Vladimir Petljakov
- Nikolai Polikarpov
- Pavel Suhoi
- Andrei Tupolev
- Nikolai Žukovski
- Saksa
- Claude Dornier
- Gerhard Fieseler
- Heinrich Focke
- Ernst Heinkel
- Heinrich Lübbe
- Wolf Hirth
- Hugo Junkers
- Willy Messerschmitt
- Edmund Rumpler
- Martin Schempp
- Kurt Tank
- Georg Wulf
- Ranska
- Hollanti/Saksa
- Yhdysvallat
- Ed Heinemann
- Clarence Johnson
- Alexander Kartveli
- Bob Kress
- Burt Rutan
- Alexander de Seversky
- Igor Sikorsky
- Joe Sutter
- Chance Vought
- Gerard Vultee
- Tšekkoslovakia
Suunnittelun rajat kiinni teknologiassa ja doktriineissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suunnittelijat ovat aina olleet sidoksissa ajan teknologiaan, esimerkiksi polttomoottoriin ja suihkumoottoriin. Vuodesta 1903 alkaen suihkumoottorin tuloon asti tehtaan tai asiakkaan (esimerkiksi ilmavoimat) valitsema moottori vaikutti suunnitteluun ratkaisevasti. Valmet Vihuri on tästä hyvä esimerkki.
Sopeutuminen talousoloihin on lentokoneen kehityksen ajuri – esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan jälkeinen alan taantumisen kausi: vaikka talous kasvoi, lentokone ei kehittynyt. Vasta 1920-luvun eurooppalaiset Schneider-nopeuskisat ja Yhdysvaltain postilennot mittarilentona kehittivät lentokoneen lähemmäksi sitä, miksi se nykyään mielletään.
Politiikka on vaikuttanut valintoihin: esimerkiksi 1930-luvun alun panostus matkustaja- ja pommikoneisiin johtui osaksi markkinoista osaksi douhetismista, joka oli aselajin oma päätös olla kehittämättä hävittäjäkoneita. Usein sotilaslentokoneen tilaaja on vaatinut koneelta monia eri rooleja – esimerkiksi hävittäjä ja pommittaja – ja vain harvoin on suunnittelija pystynyt toteuttamaan lentokoneen, jonka ominaisuudet ovat hyvät.
On arvioitu, että 1930-luvulla työhön tullut lentokonesuunnittelija oli urallaan mukana kymmenien lentokoneiden suunnittelussa. 2000-luvulla työuralle mahtuu yksi tai kaksi konetyyppiä. Eräät suunnittelijat, esimerkiksi Max Holste, ovat kiertäneet tätä rajoitetta liikkumalla yhtiöstä ja mantereelta toiselle.
Suomalaisia lentokonesuunnittelijoita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa merkittävämpiä lentokonesuunnittelijoita ovat olleet muun muassa Valtion lentokonetehtaan pääkonstruktööri, lentokoneinsinööri Kurt Berger, Valtion lentokonetehtaan johtaja, lentokoneinsinööri, majuri Asser Järvinen ja pääkonstuktööri, professori, insinöörieverstiluutnantti Arvo Ylinen. Myös Karhumäen veljekset kunnostautuivat suunnittelemalla itse Karhu 1-, Karhu 2-, Karhu 3- ja Tiira-lentokoneen. VL Myrsky- ja VL Pyörremyrsky -koneen suunnittelua johti Torsti Verkkola, mutta etenkin Myrskyn suunnittelun johdossa oli useita henkilöitä. 1950-luvulla Elias Järvineva suunnitteli Valmet Tuuli- ja 1970-luvulla Valmet L-70 Vinka -lentokoneen. 1980-luvulla Jaakko Harjumäki suunnitteli Valmet L-90 Redigon.
Heidän lisäkseen monet ovat suunnitelleet itselleen harrastus- ja yleisilmailukoneita: Torolf Eklund suunnitteli TE-1-lentoveneen, Juhani Heinonen HK-1 Keltiäisen ja Markku Koivurova ATOL 495 -lentoveneen, Jukka Tervamäki suunnitteli gyrokoptereita ja Aki Suokas hinauslentokoneen. Pekka Tammi puolestaan suunnitteli 1970-luvun alussa kansainvälisissä kilpailuissa menestyneen PIK-20-purjelentokoneen, josta tuli 420 kappaleen tuotantomäärällään eniten valmistettu suomalainen lentokone.