Guanako
| Guanako | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Kamelit Camelidae |
| Suku: | Lama |
| Laji: | guanicoe |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lama guanicoe |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Guanako (Lama guanicoe) on kamelien heimoon kuuluva eteläamerikkalainen nisäkäslaji. Luonnonvarainen guanako on kesyn laaman kantamuoto. Guanako on laumaeläin, joka liikkuu jopa satapäisinä ryhminä. Guanako on tapiirin ohella Etelä-Amerikan suurin maaeläin.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Guanakon säkäkorkeus on noin metrin ja paino 80–120 kg. Kuten laamalla, guanakonkin turkki muodostuu alus- ja päällyskarvasta. Turkki on selästä punertavankeltainen, alempaa vaaleampi ja jalat ovat osin lähes valkoiset.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Guanako elää Etelä-Amerikan länsiosan vuoristoissa ja tasangoilla. Levinneisyysalue ulottuu mantereen eteläkärjestä Tulimaasta Argentiinan ja Chilen kautta aina Perun Andien rinteille asti.
Guanakon elinalue on supistunut ja pirstoutunut, mutta niiden kokonaismäärä on kuitenkin yli puoli miljoonaa yksilöä, Noin 90 % populaatiosta elää Argentiinassa.[1]
Ravinto ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Guanakon elinalue ulottuu merenpinnan tasosta aina 4 000 metrin korkeuteen asti. Ravinto vaihtelee asuinpaikan korkeuden mukaan. Andeilla guanako syö pääasiassa ruohoa, mutta alempana tasankoalueella myös puiden ja pensaiden lehtiä. Kuivilla seuduilla guanako selviää juomatta pitkiä aikoja, sillä se saa tarvitsemansa veden ravinnostaan.
Guanako synnyttää joka vuosi, ja se imettää vasaansa noin puoli vuotta. Guanakon vasa on melkein heti syntymänsä jälkeen ihmistä nopeampi.
Guanakon karvasta valmistetaan korkealuokkaisia neuleita sekä päällystakki- ja peitekankaita.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vallardi, Francesco (päätoimittaja): Suuri Eläinkirja, Nisäkkäät. WSOY, 1965.
- ↑ a b Baldi, B., Lichtenstein G., González, B., Funes, M., Cuéllar, E., Villalba, L., Hoces, D. & Puig, S.: Lama guanicoe IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Hannelore Eberle, Hermann Hermeling, Marianne Hornberger, Roland Kilgus, Dieter Menzer, Werner Ring, suom. Pirjo Luoto: Ammattina vaate, s. 22. (Alkuteos Fachwissen Bekleidung) WSOY, 2002. ISBN 951-0-26522-5