Kristina Šmigun-Vähi
| Kristina Šmigun | |
|---|---|
 Kristina Šmigun (vasemmalla) 2006 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. helmikuuta 1977 Tartto, Viron SNT |
| Kansalaisuus |
 Viro |
| Uran tiedot | |
| Laji | maastohiihto |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Viro
| |||
| Naisten maastohiihto | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Torino 2006 | 10 km (p) | |
| Kultaa |
Torino 2006 | yhdistelmäkilpailu | |
 Hopeaa |
Vancouver 2010 | 10 km (v) | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Val di Fiemme 2003 | yhdistelmäkilpailu | |
| Hopeaa |
Ramsau 1999 | 15 km (v) | |
| Hopeaa |
Val di Fiemme 2003 | 10 km (p) | |
| Hopeaa |
Val di Fiemme 2003 | 15 km (p) | |
 Pronssia |
Ramsau 1999 | 30 km (p) | |
| Pronssia |
Val di Fiemme 2003 | 30 km (v) | |
Kristina Šmigun-Vähi (o.s. Šmigun, s. 23. helmikuuta 1977 Tartto) on Viroa edustanut ja uransa lopettanut maastohiihtäjä ja olympiavoittaja sekä maailmanmestari, jota valmensi hänen isänsä Anatoli Šmigun. Hän kuuluu evenkien kansaan[1]. Šmigun on nykyään poliitikko ja hän kuuluu Viron parlamenttiin.[2]
Šmigun-Vähi voitti vuonna 1997 kaksi juniorien maailmanmestaruutta, 5 kilometrin ja 15 kilometrin matkoilla. Aikaisemmista nuorten maailmanmestaruskilpailuista hänellä on neljä hopeaa.
Vuonna 1999 Ramsaun maailmanmestaruskilpailuissa Šmigun saavutti hopeaa 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailusta ja pronssia 30 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailusta. Vuoden 2001 Lahden maailmanmestaruskilpailut ja vuoden 2002 Salt Lake Cityn olympialaiset olivat Šmigunille pettymyksiä, mutta vuonna 2003 Val di Fiemmen maailmanmestaruskilpailuissa hän voitti neljä mitalia: kultaa takaa-ajosta, hopeaa 10 kilometrin ja 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailuista ja pronssia 30 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailusta.
Tammikuussa 2002 ilmoitettiin, että Šmigunin 12. joulukuuta 2001 Brussonin maailmancupin osakilpailun yhteydessä antamasta doping-näytteestä oli löytynyt 19-norandrosteronia 6,4 nanogrammaa millilitrassa, mikä ylitti sallitun 5 nanogramman rajan. B-näyte osoittautui kuitenkin negatiiviseksi, kun 19-norandrosteronia löytyi 4,2 nanogrammaa millilitrassa. Šmigun vapautettiin doping-epäilyistä.[3]
Torinon olympialaisissa vuonna 2006 Šmigun voitti olympiakultaa yhdistelmäkilpailussa ja, ylivoimaisesti, vesikelissä hiihdetyssä kymmenen kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa. Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010 Šmigun sai hopeaa naisten 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kisassa. Mitali oli Viron ainoa niissä kisoissa.
Maailmancupin osakilpailuvoittoja Šmigunilla on kuusitoista. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän on parhaimmillaan ollut toinen, kausina 1999–2000 ja 2002–2003.
Kristina Šmigun meni naimisiin heinäkuussa 2007 ja otti käyttöön yhdistelmänimen Šmigun-Vähi. Kauden 2007–2008 hän jätti väliin raskauden vuoksi.[4] Hän synnytti lapsen kesällä 2008.[5] Hän palasi kansainvälisiin kilpailuihin kahden välivuoden jälkeen kaudella 2009–2010, mutta päätti lopettaa kilpailu-uransa kauden jälkeen keskittyäkseen perhe-elämäänsä.[6]
Šmigun-Vähi asuu Otepäässä. Myös hänen sisarensa Katrin on menestynyt hiihtäjänä.
Šmigun-Vähi valittiin Reformipuolueen listoilta Riigikoguun vuoden 2019 vaaleissa 2 002 äänellä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kristina Šmigun-Vähi Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
- https://longread.delfi.ee/artiklid/valimiste-suur-lugu-triumfeeriv-kaja-kallas-kavaldav-kaotaja-juri-ratas-bravuurikas-tousja-mart-helme?id=85500213
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Venemaa kavatseb üle ujutada Julia Tšepalova rahva kodupaiga Eesti Päevaleht. Viitattu 14.1.2024. (eesti)
- ↑ Alvar Tiisler | ERR: Kristina Šmigun-Vähi: tunnen ennast poliitikas nagu päike ERR. 25.12.2019. Viitattu 15.3.2024. (eesti)
- ↑ Leena Hietanen: Smigun saa hiihtää olympialaisissa 1.2.2002. Turun Sanomat. Viitattu 15.5.2007.
- ↑ Kristina Smigun-Vähi on raskaana 4.2.2008. MTV3. Viitattu 4.2.2008.
- ↑ Kristina Smigun palaa mammalomalta Vähinä hs.fi. 26.11.2009. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 29.11.2009. Viitattu 27.11.2009.
- ↑ Viron naishiihdon tähti lopettaa kilpauransa Yle Urheilu. 2. heinäkuuta 2010. Yleisradio Oy. Viitattu 2.7.2010.
|
1952: Lydia Wideman | 1956: Ljubov Kozyreva | 1960: Marija Gusakova | 1964: Klavdija Bojarskih | 1968: Toini Gustafsson | 1972: Galina Kulakova | 1976: Raisa Smetanina | 1980: Barbara Petzold | 1984: Marja-Liisa Hämäläinen | 1988: Vida Vencienė | 2002: Bente Skari | 2006: Kristina Šmigun | 2010: Charlotte Kalla | 2014: Justyna Kowalczyk | 2018: Ragnhild Haga | 2022: Therese Johaug |