Kotihiiri
| Kotihiiri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha[3] |
| Yläheimo: | Muroidea |
| Heimo: | Rottaeläimet Muridae |
| Alaheimo: | Varsinaiset rotat ja hiiret Murinae |
| Suku: | Kotihiiret Mus |
| Alasuku: | Mus |
| Laji: | musculus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mus musculus |
|
 Kotihiiren nykyinen levinneisyys |
|
| Alalajit[3] | |
| Katso myös | |
Kotihiiri (Mus musculus) on pieni ihmisasumusten ja varastojen liepeillä viihtyvä jyrsijälaji.
Kotihiiri pääsee helposti asuinrakennusten sisätiloihin jopa alle senttimetrin kokoisesta kolosta ja erilaisten materiaalien läpi.[5] Se on aktiivisin vuorokauden pimeimpinä aikoina, mutta sisällä se liikkuu kaikkina vuorokaudenaikoina toisin kuin metsähiiri, joka on aktiivinen vain öisin. Kotihiiren elinalueeksi riittää muutama neliömetri, mikäli ruokaa ja pesäpaikka löytyvät.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kotihiiri on väriltään melko tasaisen ruskeanharmaa; vatsapuoli on vain hieman vaaleampi kuin selkäpuoli. Kooltaan se on vähän pienempi kuin metsähiiri, eli vartalo on noin 9 senttimetriä pitkä, ja häntä samanmittainen. Paino on 20 grammaa.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiiri on lähtöisin Intian niemimaan tienoilta, nykyisestä Iranista ja Afganistanista. Se levisi Mesopotamiaan pleistoseenin aikana. Laji levisi Etelä-Levanttiin noin 14500 vuotta sitten ja pohjois-Levanttiin 12000 vuotta sitten. Pleistoseenin aikana laji hajaantui kolmeksi alalajiksi. Kaikki levisivät ihmisen leviämisen mukana. Ihmisen asettuessa paikoilleen ja aloittaessa maanviljelyn hiiri aloitti kommensaalisen suhteen ihmisen kanssa ja alkoi käyttää ravintonaan ihmisen viljelemää viljaa. Hiiri levisi Itä-Eurooppaan 6500 vuotta sitten ja Etelä-Eurooppaan 4000 vuotta sitten.[6]
Nykyisin kotihiiri asustaa lähes kaikissa maailman elinympäristöissä. Vain napaseudulta se puuttuu. Kotihiiren luontaista ympäristöä ovat metsät ja ruohostot, mutta laji on elänyt ihmisen läheisyydessä jo tuhansia vuosia. Luontaisen elinalueensa ulkopuolelle kotihiiristä on usein ollut haittaa sekä ihmisille että alueen alkuperäiselle luonnolle. Kotihiiri luetaan siksi yhdeksi sadasta haitallisimmasta vieraslajista[7].
Käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kotihiiret yleensä liikkuvat neljällä jalalla. Syödessään tai kamppaillessaan ne kuitenkin seisovat takajaloillaan, tukien itseään hännällään. Juostessa häntä toimii tasapainottajana ja yleensä häntä on pystyasennossa, ellei hiiri ole peloissaan. Hiiret ovat hyviä kiipeilemään, hyppäämään ja uimaan. Aktiivista aikaa ovat hämärä ilta ja yö; hiiret eivät pidä kirkkaista valoista. Ne elävät yleensä piilopaikoissa ruoan läheisyydessä ja rakentavat pesänsä pehmeisiin materiaaleihin.
Hiirillä on omat reviirinsä ja yleensä uroshiiri elää yhdessä useiden naarashiirten ja poikueensa kanssa. Dominoivat uroshiiret kunnioittavat toistensa elinpiirejä, eivätkä yleensä tunkeudu toisten pesimäalueelle. Mikäli useita uroshiiriä on yhtä aikaa samassa häkissä, ne käyttäytyvät usein aggressiivisesti toisiaan kohtaan, elleivät ole kasvaneet syntymästä asti yhdessä.
Hiiret pelkäävät rottia, jotka usein tappavat ja syövät hiiriä. Kotihiiri on heikko puolustamaan itseään ja alueilla, jossa elää muita pieniä nisäkkäitä tai hiirilajeja, se ei selviä kaukana ihmisasutuksista.[8]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kotihiiri on synnynnäinen selviytyjä ravinnon suhteen, eikä nirsoile ruokaa valitessaan. Sille kelpaakin hyvin monenlainen ravinto. Luonnossa se syö siemeniä, juuria ja muita kasvinosia. Välipalaksi se nappaa hyönteisiä ja niiden meheviä toukkia ja sopivasti kohdalle osuva raato kelpaa myös. Rakennuksissa asuvat kotihiiret syövät melkein mitä tahansa ruokaa, johon vain pääsevät käsiksi. Kotihiiret pitävät erityisesti erilaisista siemenistä. Hiiret tarvitsevat vain niukalti vettä – valtaosa tarvittavasta nesteestä saadaan ruoka-aineista. Kotihiiri syö omaa ulostettaan, ja saa siitä suolen bakteerien kehittämiä ravintoaineita. Vangittuna hiiri voikin tehdä ulosteensa muun muassa syömänsä ruoan päälle tai juoma-astiaan. Muiden jyrsijöiden tapaan kotihiirikään ei pysty oksentamaan. Syötäväksi kelpaavat myös saippua, liima, kynttilät ja monenlaiset muut kodin tarvikkeet. Kotihiiri on suuri hygieniariski keittiötiloissa, sillä se voi levittää erilaisia tauteja ruokaa etsiessään.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisätiloissa kotihiiri pystyy hyvissä olosuhteissa tuottamaan 5–6 poikuetta vuodessa. Kantoaika on lyhyt, vain 19 vuorokautta, ja poikueessa on 4–8 poikasta. Poikaset syntyvät karvattomina ja sokeina, mutta silmät aukeavat 12–14 päivän kuluttua. Poikasia imetetään kolme viikkoa, ja niistä tulee sukukypsiä jo 5–7 viikon iässä.[9]
Hiiri kulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koska hiiri on elänyt niin pitkään läheisessä kontaktissa ihmisten kanssa, se esiintyy usein kansanperinteessä.[10]
Ihmisillä ja muilla kädellisillä on perinnöllinen taipumus oppia nopeasti pelkäämään käärmeitä, hiiriä ja hämähäkkejä. Naiset kärsivät peloista ja fobioista neljä kertaa useammin kuin miehet, ja naisten väitetään pelkäävän erityisen usein juuri mainittuja eläimiä.[11]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Musser, G.; Amori, G.; Hutterer, R.; Kryštufek, B.; Yigit, N. & Mitsain, G.: Mus musculus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Thomas Lilley: Kotihiiri – Mus musculus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Mus (Mus) musculus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 25.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Smolik, Hans-Wilhelm: Eläintieto 2. Nisäkkäät 2, s. 132–133. Suomentanut Pöyhönen, Otto. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-00950-8
- ↑ House Mice Pest World. National Pest Management Association. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Cats Domesticated Humans to Get Our Mice, Archaeologists Prove Haaretz.
- ↑ 100 of the World’s Worst Invasive Alien Species Global Invasive Species Database. Arkistoitu 29.4.2010. Viitattu 29.3.2011. (englanniksi)
- ↑ Tattersall, Smith & Nowell 1997. selvennä
- ↑ Mus musculus – house mouse Animal Diversity Web. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)
- ↑ House mouse (Mus musculus) Wildscreen Arkive. Arkistoitu 24.11.2016. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Myös paviaanit ja simpanssit pelkäävät hämähäkkejä Helsingin Sanomat. 5.3.2015. Viitattu 28.5.2017.