Karl Heinrich Barth
Karl Heinrich Barth (12. heinäkuuta 1847 Pillau, Preussi – 23. joulukuuta 1922 Berliini, Saksa) oli saksalainen pianisti ja pianopedagogi.
Barth syntyi tuolloin Preussille kuuluneessa Pillaun kaupungissa (nykyinen Baltijsk) lähellä Königsbergiä. Hänen ensimmäisenä opettajanaan toimi oma isä, joka oli musiikinopettaja. Vuodet 1856–1862 opettajana oli Ludwig Steinmann Potsdamissa ja myöhemmin Hans von Bülow, Hans Bronsart von Schellendorf ja Carl Tausig. Sävellystä hänelle opettivat Adolf Marx ja Carl Weitzmann.[1]
Vuonna 1868 Barth nimitettiin Berliiniin Sternin konservatorion opettajaksi. Sieltä hän siirtyi opettamaan Berliinin musiikkikorkeakouluun (saks. Hochschule für Musik) 1871 ja hän toimi sen piano-osaston johtajana 1910–1921. Pianistina Barth hallitsi laajan ohjelmiston ja hän toimi varhain Brahmsin musiikin esitaistelijana. Barth soitti myös aikalaistensa arvostamassa Barth-triossa, jossa viulua soitti Heinrich Karl de Ahna ja selloa Robert Hausmann.[1]
Oppilaita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aline van Barentzen
- Howard Brockway
- Karl Ekman
- Katherine Ruth Heyman
- Wilhelm Kempff
- Artur Rubinstein
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b The New Grove dictionary of music and musicians, Grove 2001, ISBN 0-333-60800-3 ja ISBN 1-56159-239-0.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
