Juraj Križanić
Juraj Križanić Georgius Crisanius |
|
---|---|
Juraj Križanićin muistolaatta Varaždinissa. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | noin 1617 Ozalj, Kroatia |
Kuollut | 12. syyskuuta 1683 Wien, Itävalta |
Ammatti | pappi, kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | kroatia |
Tuotannon kieli | kroatia, latina[1] |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Juraj Križanić, venäläisessä muodossa Juri Križanitš tai Kryžanitš (Юрий Крижанич), myös: Georgius Crisanius, (noin 1617 tai 1618 Ozalj, Kroatia – 12. syyskuuta 1683 Wien, Itävalta) oli kroatialainen roomalaiskatolinen pappi ja oppinut ja ensimmäinen panslavistinen kirjailija. Hän opiskeli Wienissä, Bolognassa ja Roomassa ja lähti vuonna 1659 Ukrainaan, josta sittemmin siirtyi Venäjälle Moskovaan. Siellä hänen suorapuheisuutensa näyttää herättäneen pelkoa, ja 1661 hän sai peitetyssä muodossa käskyn lähteä Tobolskiin,[2][3] jossa hän vietti vuodet 1661–1676[4] ja aikansa kuluksi kirjoitti Politika-nimisen teoksen. Tsaari Aleksei Mihailovitšin kuoltua 1676 Križanić palasi Moskovaan, josta hän lähti seuraavana vuonna Länsi-Eurooppaan. Križanićin myöhemmistä vaiheista tiedetään, että hän kuoli matkalla Roomaan Wienissä osmanien piirittäessä kaupunkia.[2][3]
Vasta vuonna 1860 julkaistu Politika on monessa suhteessa erikoinen. Siinä hän esittää venäläisille suoraan heidän heikot puolensa mutta on samalla vakuuttunut Venäjän kansan suuresta tulevaisuudesta ja tekee uudistusehdotuksia, jotka Pietari myöhemmin toteutti. Tässä samoin kuin Križanićin matkakertomuksessa Putno opisanie od Levova do Moskvi ja kirjoituksessa ”Besida ko čerkasom” on johtavana ajatuksena slaavilaisten yhteenkuuluvuus ja pyrkimys sovittaa keskenään itäinen ja läntinen kirkko.[2]
Križanićin panslavismi ei johtunut niinkään kansallisesta harrastuksesta kuin Roomassa silloin suunnitellusta yrityksestä muodostaa yhteinen slaavilainen kirjakieli ja sen avulla saattaa itäisetkin slaavit katolisen kirkon yhteyteen. Križanićin oli tarkoituksena tulla tällaisen yrityksen toteuttajaksi. Hänen kootut teoksensa on julkaissut Moskovan historiallinen seura.[2]
Križanić julkaisi seitsemän musiikin teoriaa ja historiaa käsittelevää teosta, joista yksi on De Musica. Siinä hän käsittelee musiikin esityskäytäntöjä eri kansojen keskuudessa ja eri musiikinlajeissa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nordisk familjebok, Uggleupplagan, palsta 1481. Osa 14. (Križanić, Jurij) Nordisk familjeboks förlag, 1910. Teos Runeberg-projektissa. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d Tietosanakirja. palsta 1615. Osa 4. (Križanić, Juri) Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1911. Teos Runeberg-projektissa.
- ↑ a b Juraj Križanić Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.6.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Stanislav Tuksar, Juraj Križanić, His Treatise De Musica (1663-1666) and His Remarks on Performing Practices Disporas. Open Edition Books. Viitattu 19.12.2022 (englanniksi) (Sisältää elämäkerran)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juraj Križanić Wikimedia Commonsissa