Jakob Ingebrigtsen
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Jakob Ingebrigtsen Bisletin kisoissa 2017. | |||
Maa:  Norja
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Tokio 2020 | 1 500 m | |
| Kultaa |
Pariisi 2024 | 5 000 m | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Eugene 2022 | 5 000 m | |
| Kultaa |
Budapest 2023 | 5 000 m | |
 Hopeaa |
Eugene 2022 | 1 500 m | |
| Hopeaa |
Budapest 2023 | 1 500 m | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Berliini 2018 | 1 500 m | |
| Kultaa |
Berliini 2018 | 5 000 m | |
| Kultaa |
München 2022 | 1 500 m | |
| Kultaa |
München 2022 | 5 000 m | |
| Kultaa |
Rooma 2024 | 1 500 m | |
| Kultaa |
Rooma 2024 | 5 000 m | |
| Sisäratojen MM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Belgrad 2022 | 1 500 m | |
| Sisäratojen EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Glasgow 2019 | 3 000 m | |
| Kultaa |
Toruń 2021 | 1 500 m | |
| Kultaa |
Toruń 2021 | 3 000 m | |
| Kultaa |
Istanbul 2023 | 1 500 m | |
| Kultaa |
Istanbul 2023 | 3 000 m | |
| Hopeaa |
Glasgow 2019 | 1 500 m | |
| Maastojuoksun EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Dublin 2021 | henkilökohtainen | |
| Kultaa |
Venaria Reale 2022 | henkilökohtainen | |
 Pronssia |
Dublin 2021 | joukkue | |
Jakob Ingebrigtsen (s. 19. syyskuuta 2000) on norjalainen keskimatkojen juoksija ja kestävyysjuoksija. Hän on kaksinkertainen olympia- ja MM-voittaja, kuusinkertainen ulkoratojen ja viisinkertainen sisäratojen Euroopan-mestari sekä maailman- ja euroopanennätysten haltija.[1][2]
Ingebrigtsen sijoittui Bydgoszczin alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2016 yhdeksänneksi 1 500 metrin juoksussa[1][2]. Hän voitti samana vuonna maastojuoksun junioreiden Euroopan-mestaruuden[2]. Hän voitti Grosseton alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2017 kultaa 5 000 metrillä ajalla 14.41,67 ja 3 000 metrin estejuoksussa ajalla 8.50,00. Lisäksi hän oli 1 500 metrillä kahdeksas. Lontoon MM-kilpailuissa hän karsiutui estejuoksun alkuerissä.[1][2] Kauden päätteeksi hän voitti jälleen maastojuoksun junioreiden Euroopan-mestaruuden[2].
Ingebrigtsen paransi helmikuussa 2018 junioreiden sisäratojen Euroopan ennätyksiä kolmesti: 1 500 metrillä hän juoksi 3. helmikuuta Bærumissa ajan 3.42,75 ja 10. helmikuuta Gentissä 3.40,96 sekä 3 000 metrillä ajan 7.56,74 Bærumissa 4. helmikuuta. Toukokuussa hän juoksi Eugenessa mailin ulkoratojen junioreiden Euroopan ennätyksen 3.52,28.[2]
Ingebrigtsen saavutti Tampereen alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2018 hopeaa 1 500 metrillä ajalla 3.41,89 ja pronssia 5 000 metrillä junioreiden Euroopan ennätys -ajalla 13.20,78[1][2]. Hän juoksi 1 500 metrin juonioreiden Euroopan ennätyksen 3.31,18 Monacossa 20. heinäkuuta 2018[2].
Ingebrigtsen voitti Berliinin EM-kilpailuissa 2018 kultaa 1 500 metrillä ajalla 3.38,10[1][2]. Hänestä tuli 17-vuotiaana nuorin juoksulajin Euroopan-mestari[3]. Seuraavana päivänä hän voitti 5 000 metrin Euroopan-mestaruuden junioreiden Euroopan ennätyksellä 13.17,06[1][2]. Hänestä tuli ensimmäinen juoksija, joka on voittanut samoissa kisoissa 1 500 ja 5 000 metrin Euroopan-mestaruudet[3]. Ostravan maanosien cupissa hän sijoittui 1 500 metrillä kolmanneksi[1][2]. Kauden päätteeksi hän voitti maastojuoksun junioreiden Euroopan-mestaruuden sekä henkilökohtaisessa kilpailussa[2] että joukkuekilpailussa[4].
Ingebrigtsen juoksi helmikuussa 2019 kahdesti sisäratojen junioreiden maailmanennätyksen 1 500 metrillä: 10. helmikuuta hän juoksi Bærumissa ajan 3.36,21 ja 20. helmikuuta Düsseldorfissa 3.36,02. Hän voitti Glasgow'ssa 2019 sisäratojen Euroopan-mestaruuden 3 000 metrilä ajalla 7.56,15. Alkuerissä hän oli juossut junioreiden Euroopan ennätyksen 7.51,20. 1 500 metrillä hän sai hopeaa ajalla 3.43,23. Maastojuoksun MM-kilpailuissa hän sijoittui alle 20-vuotiaiden sarjassa 12:nneksi. Hän juoksi kesällä 2019 junioreiden Euroopan ennätyksen maililla 3.51,30 Stanfordissa, 1 500 metrillä 3.30,16 Lausannessa (myös alle 23-vuotiaiden Euroopan ennätys) ja 5 000 metrillä 13.02,03 Lontoossa.[2]
Dohan MM-kilpailuissa 2019 Ingebritsen oli 1 500 metrillä neljäs ajalla 3.31,70[2] ja 5 000 metrillä viides ajalla 13.02,93.[5] Hän voitti samana syksynä maastojuoksun alle 20-vuotiaiden Euroopan-mestaruuden ja sai joukkuekilpailussa hopeaa[6].
Ingebrigtsen juoksi 2 000 metrin Euroopan ennätyksen 4.50,01 Oslossa kesäkuussa 2020. Saman vuoden elokuussa hän juoksi Monacossa 1 500 metrin Euroopan ennätyksen 3.28,68. Hän juoksi 1 500 metrin sisäratojen Euroopan ennätyksen 3.31,80 Liévinissä helmikuussa 2021. Hän voitti Toruńissa 2021 sisäratojen Euroopan-mestaruuden 1 500 metrillä ajalla 3.37,56 ja 3 000 metrillä ennätyksellään 7.48,20.[2] Hän juoksi 5 000 metrin Euroopan ennätyksen 12.48,45 Firenzessä 10. kesäkuuta 2021[7]. Tokion olympialaisissa hän voitti 1 500 metrillä kultaa olympia- ja Euroopan ennätyksellä 3.28,32.[8]
Ingebrigtsen voitti maastojuoksun Euroopan-mestaruuden ja sai joukkuekilpailussa pronssia 2021. Hän juoksi sisäratojen 1 500 metrin maailmanennätyksen 3.30,60 Liévinissä 17. helmikuuta 2022. Hän saavutti samalla matkalla hopeaa Belgradin MM-hallikilpailuissa 2022 sekä saman vuoden Eugenen MM-kilpailuissa.[2] Hän voitti Eugenessa kultaa 5 000 metrillä ajalla 13.09,24.[9] Münchenin EM-kilpailuissa 2022 hän voitti 5 000 metrin kultaa ajalla 13.21,13 ja 1 500 metrin kultaa ajalla 3.32,76. Hän voitti samana vuonna maastojuoksun Euroopan-mestaruuden. Hän voitti Istanbulin sisäratojen EM-kilpailuissa 2023 kultaa 1 500 metrillä ajalla 3.33,95 ja 3 000 metrillä halliennätyksellään 7.40,32.[2]
Ingebrigtsen juoksi kahden mailin maailmanennätyksen 7.54,10 Pariisissa 9. kesäkuuta 2023. Hän paransi Daniel Komenin vuonna 1997 juoksemaa entistä ennätysttä neljä ja puoli sekuntia.[10] Väliaikana hän juoksi 3 000 metrin Euroopan ennätyksen 7.24,00. Hän paransi 1 500 metrin Euroopan ennätystä kahdesti kesällä 2023 juostuaan Oslossa kesäkuussa ajan 3.27,95 ja Chorzówissa heinäkuussa 3.27,14.[2]
Budapestin MM-kilpailuissa 2023 hän saavutti hopeaa 1 500 metrillä ajalla 3.29,65 ja voitti 5 000 metrin maailmanmestaruuden ajalla 13.11,30. Hän juoksi 2 000 metrin maailmanennätyksen 4.43,13 Brysselissä 8. syyskuuta 2023. Hän juoksi Eugenessa syyskuun puolivälissä peräkkäisinä päivinä Euroopan ennätykset maililla 3.43,73 ja 3 000 metrillä 7.23,63.[2]
Ingebrigtsen voitti Roomassa 2024 Euroopan-mestaruuden 1 500 metrillä ajalla 3.31,95 ja 5 000 metrillä 13.20,11. Hän juoksi 1 500 metrin Euroopan ennätyksen 3.26,73 Monacossa 12. heinäkuuta 2024. Pariisin olympialaisissa hän voitti 5 000 metrillä kultaa ajalla 13.13,66 ja oli 1 500 metrillä neljäs ajalla 3.28,24. Hän juoksi 3 000 metrin maailman ennätyksen 7.17,55 Chorzówissa 25. elokuuta 2024.[2]
Ingebritseniä valmensi aiemmin hänen isänsä Gjert, mutta heidän välinsä katkesivat kokonaan tammikuussa 2022 ja Jakob esti isänsä akreditoinnin vuoden 2023 MM-kisoihin uhkaamalla jäädä pois koko kisoista jos hänen isänsä tulee myös sinne.[11]
Ingebritsen nosti marraskuussa 2024 yhdessä veljiensä Filipin ja Henrikin kanssa syytteen isäänsä Gjert Ingebritseniä vastaan pahoinpitelystä.[12]
Henkilökohtaiset ennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ulkoradat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Matka | Aika | Paikka | Vuosi[1][2] |
|---|---|---|---|
| 800 m | 1.46,44 | Oslo | 30. kesäkuuta 2020 |
| 1 500 m | 3.26,73 AR | Monaco | 12. heinäkuuta 2024 |
| Maili | 3.43,73 AR | Eugene | 16. syyskuuta 2023 |
| 2 000 m | 4.43,13 ME | Bryssel | 8. syyskuuta 2023 |
| 3 000 m | 7.17,55 ME | Chorzów | 25. elokuuta 2024 |
| 5 000 m | 12.48,45 AR | Firenze | 10. kesäkuuta 2021 |
| 3 000 m ej | 8.26,81 | Kortrijk | 8. heinäkuuta 2017 |
Sisäradat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Matka | Aika | Paikka | Vuosi[1][2] |
|---|---|---|---|
| 800 m | 1.52,01 | Bærum | 4. helmikuuta 2018 |
| 1 500 m | 3.30,60 WR | Liévin | 17. helmikuuta 2022 |
| 3 000 m | 7.40,32 | Istanbul | 5. maaliskuuta 2023 |
WR = maailmanennätys, AR = Euroopan ennätys, WJR = Nuorten maailmanennätys, AJR = Nuorten Euroopan ennätys, NR = Norjan ennätys
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Jakob Ingebrigtsen Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Jakob Ingebrigtsen Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
- ↑ a b ”Kukaan ei nyt kaipaa Usain Boltia” – 17-vuotias Jakob Ingebrigtsen löi läpi uudeksi yleisurheilun supertähdeksi 10 vuoden tiukan perhekoulutuksen jälkeen, jossa tyttöystävä on elämän ainoa normaali asia yle.fi. 12.8.2019. Viitattu 1.3.2019.
- ↑ Teams Men, U20 european-athletics.org. Viitattu 1.3.2019. (englanniksi)
- ↑ https://www.iaaf.org/competitions/iaaf-world-championships/iaaf-world-athletics-championships-doha-2019-6033/results/men/5000-metres/final/result
- ↑ SPAR European Cross Country Championships U20 Men european-athletics.org. Viitattu 28.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Jakob Ingebrigtsen ilmoittautui 5000 metrin olympiamitalitaistoon – juoksi Timanttiliigassa Euroopan ennätyksen ja maailman kärkiajan yle.fi. 10.6.2021. Viitattu 2.7.2021.
- ↑ Ingebrigtsen løp inn til knusende OL-gull 7.8.2021. NRK. Viitattu 7.8.2021. (norjaksi)
- ↑ Kahden maailmanennätyksen päätöspäivä! Armand Duplantisin mieletön ME kruunasi MM-kisat – ruotsalainen villiintyi yleisön edessä Yle Urheilu. 25.7.2022. Viitattu 25.7.2022.
- ↑ Maailmanennätys! Norjan juoksijahirmu kokeili erikoista kisamatkaa, täräytti historiankirjat uusiksi mtvuutiset.fi. 9.6.2023. Viitattu 24.8.2023.
- ↑ Skandaali Norjassa! Jakob Ingebrigtsenin ja Gjert-isän välit täysin poikki www.iltalehti.fi. Viitattu 2.9.2023.
- ↑ Norjalaisvalmentajan lapset avautuivat synkästä salaisuudesta – Nyt nostettiin syytteet www.iltalehti.fi. Viitattu 29.11.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jakob Ingebrigtsen Wikimedia Commonsissa
|
1896: Edwin Flack | 1900: Charles Bennett | 1904: James Lightbody | 1908: Melvin Sheppard | 1912: Arnold Jackson | 1920: Albert Hill | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Harri Larva | 1932: Luigi Beccali | 1936: John Lovelock | 1948: Henry Eriksson | 1952: Joseph Barthel | 1956: Ronald Delany | 1960: Herb Elliott | 1964: Peter Snell | 1968: Kipchoge Keino | 1972: Pekka Vasala | 1976: John Walker | 1980: Sebastian Coe | 1984: Sebastian Coe | 1988: Peter Rono | 1992: Fermín Cacho | 1996: Noureddine Morceli | 2000: Noah Ngeny | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Asbel Kipruto Kiprop | 2012: Taoufik Makhloufi | 2016: Matthew Centrowitz | 2020: Jakob Ingebrigtsen | 2024: Cole Hocker |
|
1912: Hannes Kolehmainen | 1920: Joseph Guillemot | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Ville Ritola | 1932: Lauri Lehtinen | 1936: Gunnar Höckert | 1948: Gaston Reiff | 1952: Emil Zátopek | 1956: Vladimir Kuts | 1960: Murray Halberg | 1964: Robert Schul | 1968: Mohamed Gammoudi | 1972: Lasse Virén | 1976: Lasse Virén | 1980: Miruts Yifter | 1984: Sa’id Awita | 1988: John Ngugi | 1992: Dieter Baumann | 1996: Vénuste Niyongabo | 2000: Millon Wolde | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Kenenisa Bekele | 2012: Mohamed Farah | 2016: Mohamed Farah | 2020: Joshua Cheptegei | 2024: Jakob Ingebrigtsen |
|
1983: Eamonn Coghlan | 1987: Saïd Aouita | 1991: Yobes Ondieki | 1993: Ismael Kirui | 1995: Ismael Kirui | 1997: Daniel Komen | 1999: Salah Hissou | 2001: Richard Limo | 2003: Eliud Kipchoge | 2005: Benjamin Limo | 2007: Bernard Lagat| 2009: Kenenisa Bekele| 2011: Mohamed Farah| 2013: Mohamed Farah| 2015: Mohamed Farah| 2017: Muktar Edris| 2019: Muktar Edris| 2022: Jakob Ingebrigtsen| 2023: Jakob Ingebrigtsen| |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |
