Inchonin maihinnousu

Inchonin maihinnousu
Osa Korean sotaa
Amerikkalaisjoukkoja Inchonin satamassa päivä taistelujen alkamisen jälkeen
Päivämäärä: 15. – 26. syyskuuta 1950 Paikka: Incheon ja Keltainenmeri Lopputulos: YK:n voitto.
Osapuolet
Yhdistyneet kansakunnat  Etelä-Korea  Yhdysvallat  Yhdistynyt kuningaskunta  Kanada  Ranska	Pohjois-Korea
Komentajat
Douglas MacArthur Arthur Dewey Struble Edward M. Almond Oliver P. Smith Sohn Won-yil Paik In-yeop Shin Hyun-joon	Kim Il-sung Choi Yong-kun Wol Ki Chan Wan Yong
Vahvuudet
40 000 sotilasta	6 500 sotilasta
Tappiot
224 kaatunutta	1 350 kaatunutta

Inchonin maihinnousu oli YK:n ensimmäinen suuri offensiivi Korean sodassa.

Taustaa

Kun Neuvostoliitto hyväksyi Japanin antautumisen Korean pohjoispuoliskolla 1945, maa jaettiin 38. leveyspiirin mukaan. Siitä tuli kylmän sodan raja: pohjoisessa valtaa pitivät kommunistit ja etelässä amerikkalaiset. Vuoteen 1950 mennessä kommunistit olivat nousseet valtaan myös Kiinassa. Pohjois-Korean kommunistinen hallitus, jota Neuvostoliitto varusti ja koulutti, rohkaistui Kiinan kehityksestä ja hyökkäsi Etelä-Koreaan kesäkuussa 1950. Sen tavoitteena oli yhdistää koko Korean niemimaa.

Vasta perustettu Yhdistyneet Kansakunnat (YK) vaati kommunistien hyökkäyksen lopettamista. YK:n joukot Yhdysvaltojen tuella lähetettiin auttamaan Etelä-Korean tasavaltaa hyökkäyksen torjumisessa. Kenraali Douglas MacArthur nimitettiin YK:n joukkojen ylipäälliköksi. Alussa ne eivät olleet riittävän vahvoja vastustamaan maahan hyökkääjiä ja joukot työnnettiin Korean eteläisimpään kärkeen Pusanissa.

Hyökkäyssuunnitelma

Sillä aikaa kun kenraaliluutnantti Walton Walkerin komentama Yhdysvaltain 8. armeija viivytti pohjoiskorealaisia Pusanissa elokuussa 1950, MacArthur suunnitteli seuraavaa iskuaan. YK:n hänelle antamaa tehtävää uhkasi täydellinen tappio ja USA:n armeijaa nöyryytys, sillä koko Korea oli joutumassa kommunisteille. Vain kuukaudessa MacArthur ja hänen esikuntansa laativat maihinnoususuunnitelman, joka kohdistuisi Korean keskiosiin. Maihinnousu tehtäisiin Inchonissa, Soulin eteläpuolelle, ei kovinkaan kauas 38. leveyspiiristä. YK:n joukot voisivat näin päästä Pohjois-Korean joukkojen selustaan katkaisten niiden huoltoreitit. YK:lla ei ollut aikaa laatia suunnitelmaa perusteellisesti ja jotkut olivat sitä mieltä, että Inchonin alue ei olisi suotuisa paikka maihinnousulle ja että siitä tulisi uhkayritys. Silti suunnitelma päätettiin laittaa toteen 15. syyskuuta 1950.

Maihinnousu

Maihinnousureitit

Merijalkaväki ylittää rantavallia Inchonissa

Harvinaisen korkea vuorovesi kuljetti maihinnousujoukot yli Onchonin petollisten mutarantojen. YK:n lipun alla purjehti 260 aluksen laivasto. Ilmatukea antoivat Vought F4-U Corsairit 214. ja 323. maihinnousujoukoksi oli määrätty 1. merijalkaväkidivisioona, jolla oli runsaasti kokemusta raskaista taisteluista Tyynenmeren sodassa (katso Tarawan taistelu). Inchon oli ensimmäinen suuri amerikkalaisten tekemä maihinnousu sitten Okinawan 1945.

Merijalkaväki yllätti pohjoiskorealaiset täydellisesti. Ensimmäiseksi amerikkalaiset valtasivat Wolmi-doon saaren, joka vartioi satamaa, samalla vallattiin naapurisaari Sowlmi-don panssarivaunujen avulla. Yli 200 pohjoiskorealaista oli jo silloin joko surmattu tai vangittu, mutta 100 muuta kieltäytyi antautumasta. Heidät suljettiin puskutraktoreilla luoliin, minne he olivat paenneet. Päähyökkäys rannalle aloitettiin Red Beachilla. Se törmäsi rantavalliin, joka piti ylittää tikapuilla. Vallin takana oli ampumahautoja ja bunkkereita täynnä pohjoiskorealaisia. Kiivassa tulituksessa merijalkaväki kärsi ensimmäiset tappionsa. Selvittyään rantavallista merijalkaväki jatkoi eteenpäin kohti Inchon-Soul-maantietä. Kaiken kaikkiaan merijalkaväki kärsi rantavallilla vähäiset tappiot. Seuraavaan eli 16. päivään mennessä amerikkaliset olivat varmistaneet maihinnousuvyöhykkeensä. Se oli merkittävä voitto MacArthurille, varsinkin, kun hyökkäys oli suunniteltu niin nopeasti, ja maihinnousun myötä tilanne Koreassa muuttui.

Seuraavien viiden päivän aikana merijalkaväki lähestyi ja saartoi Soulin vallaten samalla Kimpon lentokentän. Corsair-hävittäjät antoivat ilmatukea tuhoten pohjoiskorealaisia T-34-panssarivaunuja napalmilla pakottaen korealaiset perääntymään. Kimpon valtaus esti ilmatuen pohjoiskorealaisille ja amerikkalaiset saattoivat toistuvasti lisätä ilmaiskujaan. Soul oli saarrettu 26. syyskuuta mennessä, jonka jälkeen YK:n joukot vapauttivat sen. Samaan aikaan Inchonin maihinnousun kanssa Yhdysvaltain 8. armeija murtautui ulos saartorenkaasta Pusanista. Kuten oli ennustettu, maihinnousu katkaisi pohjoiskorealaisten huoltolinjat ja he joutuivat vetäytymään. Soulissa noin 125 000 pohjoiskorealaista antautui amerikkalaisille.

Jälkivaikutukset

Maihinnousun jälkeen YK:n joukot ylittivät 38. leveyspiirin, miehittivät suuren osan Pohjois-Koreasta, ja saavuttivat Kiinan rajan Jalujoella. Pohjois-Korean pääkaupunki Pjongjang vallattiin 20. lokakuuta. Tämän operaation vauhti ja menestys pelästytti kommunistisen maailman. Erityisesti Kiina ryhtyi hälytysvalmiuteen. Se uhkasi interventiolla, mikäli 38. leveyspiiri ylitettäisiin, ja alkoi koota joukkojaan Mantšuriaan. Kiinalaisten suurhyökkäys kahdella armeijalla, yhteensä yli 300 000 miehellä, alkoi 26. marraskuuta Jalujoen yli. Kiinalaiset työnsivät YK:n joukot pois Pohjois-Koreasta. Kiinalaisten hyökkäys mitätöi Inchonin maihinnousun voiton ja sota jatkui vuoteen 1953.

Lähteet

• Newark, Tim: 50 taistelua jotka muuttivat maailmaa. Gummerus, 2005. ISBN 9512069857

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Inchonin maihinnousu Wikimedia Commonsissa