Hauskaa, mutta ei koskaan enää

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hauskaa, mutta ei koskaan enää
Esseitä ja argumentteja
A supposedly fun thing I'll never do again
Alkuperäisteos
Kirjailija David Foster Wallace
Kieli englanti
Genre essee
Kustantaja Little, Brown
Julkaistu 1997
Ulkoasu sid.
ISBN 0-316-91989-6
Suomennos
Suomentaja Juhani Lindholm
Kustantaja Siltala
Julkaistu 2012
Ulkoasu sid.
Sivumäärä 261
ISBN 978-952-234-122-8
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Hauskaa, mutta ei koskaan enää: Esseitä ja argumentteja (A supposedly fun thing I'll never do again) on David Foster Wallacen esseekokoelma. Alkuperäinen englanninkielinen teos ilmestyi 1997[1]. Suomennokseen esseet on valikoinut suomalainen kustantaja, eikä sillä siten ole täsmälleen alkuperäistä vastinetta[2]. Esseet on suomentanut Juhani Lindholm, ja suomennoksen on julkaissut Siltala vuonna 2012.

Wallace kokosi alkuperäisteokseen aiemmin lehdissä typistettyinä julkaistuja kirjoituksia laajennettuina. Teos oli kustantajan ehdotus. Little, Brown halusi saada kirjan julkaistuksi ”ennen kuin Sauronin punainen silmä katsoisi muualle” Päättymättömän riemun jälkeen. Wallace kirjoitti Don DeLillolle, että hän pitää vain ensimmäisestä ”Tennistä ja tornadoja”, ja viimeisestä, loistoristeilystä kirjoittamastaan jutusta.[1] Suomennosvalikoiman muut on julkaistu lehdissä, mutta ”Tämä on vettä” on alun perin hänen 2005 Kenyon Collegen valmistujaisjuhlassa pitämänsä puhe.[2]

Wallacen yllätykseksi kokoelma sai hyvän vastaanoton kriitikoilta, jotka yleisesti suhtautuivat yhtenäisemmin Wallacen tietokirjallisuuteen kuin kaunokirjallisuuteen. Kirjan nimeksi tuli risteilyjutulle alun perin suunniteltu nimi. New York Times Book Review'n Laura Miller tiivistää näkemyksensä: Kirja ”paljastaa Wallacesta – – kirjailijan joka yrittää kaikin voimin ymmärtää ja kuvata omaa aikaansa”.[1]

Helsingin Sanomissa Jukka Petäjä on ensilukemalla pettynyt mutta huomaa sitten, että kun esseiden antaa rauhassa saostua, Wallace tarjoaa ”oivaltavia välähdyksiä yksin maailmaan heitetyn ihmisen eksistentiaalisesta kamppailusta, jota myös elämäksi kutsutaan”.[2]

  • Hummereita yltä kyllin (Consider the Lobster). Artikkeli on Gourmet-lehden tilaus, ja uudestaan se ilmestyi englanniksi esseekokoelmassa Consider the Lobster (2005). Hän pohtii siinä hummerinsyönnin eettistä puolta. Hän osoittaa kysymyksen lukijoille: "ajatteletteko useinkin kyseisten eläinten (mahdollista) moraalista asemaa ja (todennäköisiä) kärsimyksiä?"[3]
  • Iso punainen poika (Big Red Son), julkaistu alkujaan Premier-lehdessä[4]
  • Tämä on vettä (This Is Water), puhe Kenyon Collegen valmistujaisjuhlassa 2005[4] Siinä hän ainoan kerran julkisesti kertoo näkemyksistään elämästä.[5]
  • Tennistä ja tornadoja (Tennis, Trigonometry and Tornadoes), julkaistu alkujaan Harper's-lehdessä 1992[4] Kirjoitus on ilmestynyt suomeksi myös esseekokoelmassa Tennisesseet (Siltala 2021).
  • Rouva Thompsonin luona (A View from Mrs. Thompson), alkuperäinen nimi "Näkymä sisimmästä", Rolling Stonen tilaama juttu syyskuun 11. päivästä. Hän kuvaa siinä ihmisten järkytystä heidän seuratessaan televisiosta tapahtumia. Hän käyttää tuntemiensa henkilöiden hahmoja, vieroitusryhmänsä jäseniä, mutta naamioi heidät seurakuntalaisiksi.[6]
  • Hauskaa, mutta ei koskaan enää (Shipping Out), julkaistu alkujaan 1996 Harper's-lehdessä[4] Essee käsittelee Karibian-risteilyä, jolle Wallace lähtee tennis-juttunsa editoineen Colin Harrisonin pyynnöstä tämän kanssa.[7]
  1. a b c D. T. Max 2020, s. 296–297
  2. a b c Jukka Petäjä, Elämän ja kuoleman kovat valinnat, Helsingin Sanomat 7.10.2012, viitattu 6.5.2021 (digilehden tilaajille)
  3. D. T. Max 2020, s. 316, 353–352
  4. a b c d Hauskaa, mutta ei koskaan enää, nimiösivun kääntöpuoli
  5. Maria Popova, This Is Water: David Foster Wallace on Life, Brainpickings.com, viitattu 18.6.2021 (englanniksi)
  6. D. T. Max 2020, s. 339–340
  7. D. T. Max, 2020, s. 245, 264

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"This is Water" -puhe: