HMS Highlander (H44)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston H-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Highlander
HMS Highlander
HMS Highlander
Aluksen vaiheet
Rakentaja John I. Thornycroft and Company, Woolston
Kölinlasku 28. syyskuuta 1938
Laskettu vesille 19. lokakuuta 1939
Palveluskäyttöön 18. maaliskuuta 1940
Loppuvaihe myyty romutettavaksi 27. toukokuuta 1946
Tekniset tiedot
Uppouma 1 340 t (standardi)
1 859 t (max)
Pituus 98,45 m (kokonaispituus)
97,5 m (vesiraja)
Leveys 10,05 m
Syväys 3,78 m
Koneteho 38 000 hv
Nopeus 36 solmua
Miehistöä 145
Aseistus
Aseistus 3 × 4,7" tykkiä
2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk III -ilmatorjuntakonekivääriä
8 × 21" (533 mm) torpedoputkea

HMS Highlander (viirinumero H44) oli Britannian kuninkaallisen laivaston H-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

Pääartikkeli: H-luokka (hävittäjä)

Brasilian hallitus tilasi Jaguariben John I. Thornycroft and Companylta Woolstonista, missä köli laskettiin 28. syyskuuta 1938. Britannian hallitus lunasti 4. syyskuuta 1939 aluksen. Alus laskettiin vesille 17. lokakuuta 1939 nimettynä HMS Highlanderiksi. Alukselle tehtiin muutostöitä laivaston tarpeiden mukaiseksi sukellusveneidentorjunta-alukseksi, joiden jälkeen se valmistui 18. maaliskuuta 1940.[1]

Miehistön saatua hieman koulutusta Portlandissa alus lähti Scapa Flow’hun. Alus liittyi 11. huhtikuuta 1940 Scapa Flow’ssa Kotilaivaston 9. hävittäjälaivueeseen, jonka mukana se tuki liittoutuneiden sotatoimia Norjan rannikolla. Alus suojasi seuraavana päivänä saattuetta NP1 Clydestä Vestfjordiin. Aluksen määränpää muuttui ja se siirtyi 14. huhtikuuta tukemaan Namsoksen maihinnousua.[1]

Alus erkani 15. huhtikuuta saattueesta, minkä jälkeen se purjehti Liliesjonaan, jossa se joutui ilmahyökkäykseen. Alus vapautettiin tehtävästä, minkä jälkeen se palasi kotimaahan saattamaan seuraavaa osastoa. Alus ajoi 17. huhtikuuta karille Shetlandsaarilla matkalla Scapa Flow’hun, jolloin sen konehuone kärsi vaurioita ja kaikuluotain tuhoutui. Alus siirrettiin 20. huhtikuuta Hullin telakalle korjattavaksi.[1]

Alus palasi palvelukseen 19. toukokuuta, jolloin se suojasi HMS Bulldogin ja HMS Ashantin kanssa HMS Renownin Tynestä Scapa Flowhun. Alus suojasi HMS Arrowin ja HMS Wrenin kanssa lentotukialus HMS Gloriousin Norjan rannikolle, mistä se suojasi 28. toukokuuta Gloriousin Scapa Flowhun.[1]

Alus suojasi 31. toukokuuta HMS Acastan, HMS Ardentin, HMS Acheronin ja HMS Dianan kanssa Gloriousin ja HMS Ark Royalin Clydestä Norjan rannikolle Bardufossiin suojaamaan liittoutuneiden evakuointia (operaatio Alphabet). Osaston saavuttua 2. kesäkuuta toiminta-alueelleen Highlander suojasi Gloriousia, joka vastaanotti maista alukselle siirtyvät lentokoneet. Alus poistui 5. kesäkuuta tankkaamaan Harstadiin, minkä jälkeen se palasi lentotukialuksen suojaksi.[1]

Alus siirrettiin 8. kesäkuuta Ark Royalin suojaksi, missä jo olivat Diana ja Acheron. Hävittäjät suojasivat lentotukialusta sekä niihin liittyneitä joukkojenkuljetus- ja rahtialuksia (Ryhmä II) kotimaahan. Alus siirrettiin 12. kesäkuuta läntisen reitin alaisuuteen (engl. Western Approaches Command), jossa se osallistui Biskajanlahden alueen evakuointeihin. Seuraavana päivänä aluksen miehistö pelasti HMS Scotstounin eloonjääneet ja laski heidät maihin Greenockissa. Alus evakuoi 16. kesäkuuta brittiläisen siirtoarmeijan joukkoja St. Nazairesta ja 25. kesäkuuta St. Jean de Luzista.[1]

Alus suojasi 29. kesäkuuta HMS Harvesterin, HMS Volunteerin ja HMS Whirlwindin kanssa Clydestä saattueen WS1, josta se erkani seuraavana päivänä. Alukselle asennettiin 16. heinäkuuta Devonportissa kolmen tuuman ilmatorjuntatykki. Alus palasi 24. heinäkuuta laivueeseensa. Alus suojasi 5. elokuuta Harvesterin, HMS Havelockin ja HMS Hurricanen kanssa Liverpoolista saattueen WS2, mistä se erkani 7. elokuuta palaten Liverpooliin.[1] Aluksen miehistö pelasti merestä 26. elokuuta 1940 Saksan laivaston sukellusvene U-37:n tykkitulella upottaman (55°10′N, 25°02′W) brittiläisen kauppalaivan SS Yewcrestin eloonjääneitä.[2]

Alus ampui 14.–15. syyskuuta välisenä yönä Harvesterin, Bulldogin ja HMS Beaglen kanssa Cherbourgia, minkä jälkeen se siirrettiin laivueen mukana Liverpooliin.[2] Alus suojasi 3. lokakuuta Harvesterin, Havelockin, Hurricanen, HMS Versatilen, HMS Viscountin ja HMS Witheringtonin kanssa Liverpoolista saattueen WS3, mistä se erkani 5. lokakuuta palaten Liverpooliin.[1]

Alus upotti 30. lokakuuta Irlannin luoteispuolella syvyyspommein Harvesterin kanssa SS Empress of Australian torpedoineen sukellusvene U-32:n (55°37′N, 12°19′W).[2] Alus suojasi 18. marraskuuta Kanadan laivaston HMCS Ottawan, HMCS Skeenan, HMCS Saguenayn ja HMCS St. Laurentin kanssa Clydestä saattueen WS4B, mistä se erkani 20. marraskuuta palaten Clydeen. Alus suojasi 1. joulukuuta torpedoidun Saguenayn Barrow-in-Furnessiin Vickers-Armstrongin telakalle.[1]

Alus suojasi 19. joulukuuta Harvesterin ja HMS Vesperin kanssa saattuetta WS5A, mistä se erkani 21. joulukuuta palaten Clydeen. Alus sijoitettiin 8. tammikuuta 1941 ilmatorjunta-alukseksi Molfrenlahteen suojaamaan Harvesterin ja HMS Wellingtonin kanssa kokoontuvaa saattuetta WS5B, johon se liittyi 12. tammikuuta saattueen aloittaessa matkansa. Se erkani 16. tammikuuta saattueesta palaten Clydeen.[1]

Alus siirrettiin 30. tammikuuta Vickersin telakalle Hebburniin , josta se palasi 23. maaliskuuta liittyen saattajaryhmäänsä. Alus siirrettiin 26. maaliskuuta ryhmän mukana Gibraltarille. Alus osallistui 6. huhtikuuta Saksan laivaston taisteluristeilijöiden Gneisenaun ja Scharnhorstin etsintään Biskajanlahdelta Force H:n mukana. Alus siirrettiin Freetowniin 18. hävittäjälaivueessa suojaamaan Etelä-Atlantin saattueita. Alus liittyi 26. huhtikuuta HMS Duncanin ja HMS Wishartin kanssa avustamaan HMS Boreasia saattueeseen WS8A, mistä se erkani 9. toukokuuta Boreasin kanssa.[1]

Alus suojasi 5. kesäkuuta Boreasin ja Wishartin kanssa saattuetta WS8B, mistä se erkani 8. kesäkuuta palaten Freetowniin. Se oli 16. kesäkuuta HMS Vansittartin, HMS Wild Swanin, Boreasin, HMS Brilliantin ja HMS Veloxin kanssa saattuessa WS9A, mistä se erkani 18. kesäkuuta saavuttuaan Freetowniin.[1]

Elokuussa alus siirrettiin Londonderryyn suojaamaan Atlantin saattueita. Alus lähti 31. elokuuta Clydestä suojaten saattuetta WS11 risteilijä HMS Cairon, hävittäjien HMS Livelyn, HMS Cossackin, HMS Legionin, HMS Winchelsean, HMS Zulun, Alankomaiden laivaston hävittäjän Hr. Ms. Isaac Sweersin sekä Puolan laivaston hävittäjien ORP Piorunin ja ORP Garlandin kanssa. Alus erkani 3. syyskuuta saattueesta palaten Londonderryyn.[1]

Alus suojasi 13. joulukuuta pääministeri Winston Churchilliä Argentiaan Newfoundlandiin kuljettanutta HMS Duke of Yorkia HMS Faulknorin, HMS Foresightin, HMS Lightningin ja Harvesterin kanssa. Alus palasi 17. joulukuuta muiden hävittäjien kanssa Scapa Flowhun.[1]

Helmikuussa 1942 alus siirrettiin huollettavaksi Green and Silley Weirin telakalle Tilburyyn, missä asennettiin tyypin 271 merivalvontatutka. Alus palasi 18. maaliskuuta palvelukseen johtoalukseksi 4. saattajaryhmään, jonka muut alukset olivat hävittäjä Winchelsea ja korvetit HMS Anemone, HMS Asphodel ja HMS Pennywort.[1]

Alus suojasi ryhmineen useita Atlantin saattueita, kunnes se siirrettiin 22. marraskuuta Humberissa telakalle huollettavaksi. Alus palasi 6. tammikuuta 1943 ryhmäänsä. Maaliskuussa alus käväisi telakalla St. Johnsissa Newfoundlandissa, jossa korjattiin myrskyssä saatuja vaurioita. Alus suojasi 18. maaliskuuta saattuetta HX229, joka joutui useiden sukellusveneiden hyökkäykseen. Se väisti sekä U-441:n että U-608:n laukaisemat torpedosarjat. Alus liitettiin 10. huhtikuuta saattajaryhmä B6:een suojaamaan saattuetta ON176, joka joutui sukellusveneryhmä Adlerin maaliksi. Alus suojasi 21. huhtikuuta ryhmänsä kanssa saattuetta HX234, joka joutui sukellusveneryhmä Meisemin maaliksi.[1]

Syyskuussa alus määrättiin suojaamaan Välimeren saattueita. Alus siirtyi tehtäväänsä hävittäjien HMS Walkerin, HMS Westcottin ja Winchelsean sekä korvettien HMS Abelian, Asphodelin, HMS Cloverin ja Pennywortin kanssa. Alus suojasi saattueita KMS30 ja OG95 kotimaasta Gibraltarille.[1]

Alus siirrettiin 28. joulukuuta Troonissa telakalle, jossa alus muutettiin sukellusveneidentorjuntasaattajaksi muun muassa korvaamalla A-tykki Hedgehog-sukellusveneentorjuntaheittimellä. Aluksen valmistumista viivytti törmääminen hinaajan kanssa. Se palasi palvelukseen 12. huhtikuuta 1944 saattajaryhmä B6:een suojaamaan saattuetta ON176.[1]

Toukokuussa aluksen miehistö oli koulutettavana Tobermoryssa. Se liitettiin kesäkuussa 4. saattajaryhmään suojaamaan Pohjois-Atlantin saattueita, mistä se siirrettiin syyskuussa saattajaryhmä B2:een suojaamaan Keski-Atlantin saattueita.[1]

Alus vaurioitui 15. huhtikuuta 1945 pahoin jäihin törmätessään, jolloin keula hajosi vesirajan alapuolelta 6,1 metrin matkalta ja se menetti tilapäisesti liikuntakykynsä. Korvetti HMS Morpeth Castle avusti alusta, kunnes paikalle saapui hinaaja HMS Tenacity hinaamaan aluksen Bay of Bullsille Newfoundlandiin. Alus otettiin 17. huhtikuuta Bay of Bullsin telakalle.[1]

Alus siirrettiin viimeisteltäväksi St. Johnsille Newfoundlandiin. Alus lähti 24. heinäkuuta Portsmouthiin, jonne se saapui 29. heinäkuuta. Alus siirrettiin lentomiehistöjen koulutukseen Pohjanmerelle, mistä se siirrettiin tammikuussa 1946 reserviin. Alus sijoitettiin helmikuussa poistolistalle ja myytiin 27. toukokuuta BISCOlle, joka allokoi romutuksen Metal Industriesille Charlestowniin Fifeen. Alus saapui toukokuussa 1947 romutettavaksi.[1]

Aluksen päälliköinä olivat:

  • William Alexander Dallmeyer DSO 1. tammikuuta 1940 – 14. tammikuuta 1941
  • Sidney Boucher 14. tammikuuta 1941 – 31. heinäkuuta 1942
  • Edward Campbell Lacy Day 31. heinäkuuta 1942 – 26. elokuuta 1943
  • Colin William McMullen DSC 26. elokuuta – joulukuu 1943
  • Humphrey Edward Gregory Atkins 13. maaliskuuta 1944 – 7. helmikuuta 1945
  • Martyn Butt Sherwood DSO 7. helmikuuta – 20. huhtikuuta 1945
  • Humphrey Edward Gregory Atkins 20. huhtikuuta – 28. elokuuta 1945
  • Richard Edward Roe 28. elokuuta 1945 –
  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9 (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6 (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7 (englanniksi)