Ferenc Kölcsey

Ferenc Kölcsey
Ferenc Kölcsey vuonna 1835.
Henkilötiedot
Syntynyt	1790
Kuollut	1838 (47–48 vuotta)
Kansalaisuus	Unkari
Ammatti	runoilija, puhuja, kriitikko
Kirjailija
Tuotannon kieli	unkari
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ferenc Kölcsey (unkarilaisittain Kölcsey Ferenc [ˈkølt͡ʃεi ˈfεrεnt͡s], 8. elokuuta 1790, Sződemeter (Săuca) – 24. elokuuta 1838, Szatmárcseke) oli unkarilainen runoilija, puhuja ja kriitikko, Unkarin kansallislaulun (Himnusz) tekstin kirjoittaja.

Elämä

Ferenc Kölcsey syntyi aatelisperheeseen Sződemeterin kylässä tuolloisen Unkarin Középszolnokin läänissä, nykyisessä Romaniassa. Hän menetti jo varhain isänsä, 11-vuotiaana myös äitinsä, ja sairasti lapsena isorokon, jonka jäljiltä hänen toinen silmänsä sokeutui. Kölcseyn lapsuutta ja kouluvuosia Debrecenissä kuvataan elämäkerroissa ankaraksi ajaksi, joka kasvatti runoilijasta yksinäisen ja syrjäänvetäytyvän ihmisen ja ohjasi hänet etsimään lohtua eurooppalaisen kirjallisuuden klassikoista.

Opiskeltuaan lakia Debrecenissä Kölcsey lähti 1810 Budapestiin suorittamaan lainopillisen tutkinnon vaatimaa harjoittelua, mutta ei koskaan suorittanut tutkintoa. Täällä hän tutustui aikansa kulttuuri- ja kirjallisuuselämän johtaviin nimiin, liittyi Ferenc Kazinczyn johtamaan kielenuudistusliikkeeseen ja julkaisi ensimmäiset runonsa.

Pari vuotta Budapestissä elettyään Kölcsey vetäytyi maaseudulle ja antautui kirjalliseen toimintaan. Hän oli vuodesta 1829 Szatmárin komitaatin ylinotaari ja sen edustajana valtiopäivillä 1832–1836. Vilustuttuaan virkamatkalla hän sai korkean kuumeen ja kuoli muutaman päivän sairastettuaan vain 48-vuotiaana.

Kölcsey ei koskaan mennyt naimisiin, eikä hänellä tiedetä olleen naissuhteita. Vuonna 2013 Unkarin kirjallisuuselämässä nostatti kohua kirjallisuushistorioitsija Krisztián Nyáryn väite, että Kölcseyn runojen ja kirjeiden valossa hänen suhteensa runoilijatoveri Pál Szemereen ei ollut vain ystävyyttä vaan kiihkeää, romanttista rakkautta, joka tosin luultavasti jäi haaveen tasolle ja vastarakkautta vaille. Toiset tutkijat ovat syyttäneet Nyárya ylitulkitsemisesta ja korostaneet, että tuon ajan tunne- ja tapakulttuuri oli niin erilainen, että Kölcseyn kompleksista suhdetta Szemereen tai hänen seksuaalista suuntautumistaan on säilyneiden tekstien perusteella mahdoton täydellisesti ymmärtää.

Tuotanto

Runoilijana Kölcsey on huomattava taideballadin ja romanssin kotouttajana Unkarissa ja ennen kaikkea isänmaallisten runojen kirjoittajana, näistä tunnetuimpana kansallishymni Himnusz (”Isten, áldd meg a magyart”) vuodelta 1823. Kölcseyn ankarat arvostelut Dániel Berzsenyin, Mihály Csokonain ja János Kisin runoudesta sekä hänen kantansa kielenuudistuskysymyksessä – Kölcsey oli Ferenc Kazinczyn koulukunnan edustaja – herättivät paljon huomiota ja vastustustakin. Valtiopäivillä Kölcsey oli parhaita puhujia sekä vapaamielisen puolueen vaikuttavimpia edustajia. Hänen puheistaan ovat kuuluisia loistavat Kazinczyn ja Berzsenyin muistopuheet. Vanhojen reettorien tapaan Kölcsey harjoitteli puhetaitoa muun muassa siten, että sepitti puheita keksimiään tilaisuuksia varten.

Kölcseyn kootut teokset (sisältää runoja, novelleja, luonteenkuvauksia, arvosteluja, puheita ja Iliadin käännöksen) julkaisivat 1840–1848 József Eötvös, László Szalay ja Pál Szemere. Myöhemmin ne on julkaissut Ferenc Toldy (1877).

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ferenc Kölcsey Wikimedia Commonsissa

• Unkarilaisen kulttuurin päivä (Sis. lisätietoa Himnuszista.)