Nuolihaukka
| Nuolihaukka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Jalohaukkalinnut Falconiformes |
| Heimo: | Jalohaukat Falconidae |
| Suku: | Jalohaukat Falco |
| Laji: | subbuteo |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Falco subbuteo |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Nuolihaukka (Falco subbuteo) on jalohaukkoihin kuuluva pieni, nopea petolintu.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tummanharmaa selkä ja siivet, valkea leuka, tumma "kypärä "päässä. Vatsapuoli valkoruskeapilkullinen. Sillä on punertavat "alushousut" jotka näkyvät linnun istuessa. Nuoret yksilöt ovat ruskeampia.
Pituus 28–31 cm, siipien kärkiväli 75–80 cm, koiraan paino 150–200 g, naaraan paino 230–340 g.
Vanhin suomalainen rengastettu nuolihaukka on ollut 7 vuotta 8 kuukautta 30 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen 14 vuoden 1 kuukauden ikäinen yksilö.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuolihaukka pesii Euraasiassa, Kamtšatkaa ja Japania myöten. Euroopan unionin pesimäkanta raportointikaudella 2013–2018 oli 41 000 – 74 000 paria, joista Suomessa noin 2 800 paria.[3] Suomessa sitä tavataan Etelä- ja Itä-Suomessa Rovaniemelle saakka; pohjoisempana sen paikan vie pienempi ampuhaukka. Nuolihaukka talvehtii trooppisessa Afrikassa. Keväällä ensimmäiset muuttajat saapuvat huhtikuun lopulla, pääosa toukokuun aikana. Syysmuutto tapahtuu elo–syyskuussa.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuolihaukka pesii valoisissa metsissä, usein rantojen ja saarien harvoissa männiköissä. Saalistelee järven- ja merenlahdilla, peltoaukeilla ja rannoilla. Lajia esiintyy myös metsämaiden reunoilla ja pelloilla[4].
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuolihaukka rakentaa pesänsä korjailemalla jonkun muun, esimerkiksi variksen, vanhaa pesää. Nuolihaukka voi myös asettautua pesimään ihmisen rakentamaan tekopesään. Se tekee 2-4, yleensä 3, vaaleaa munaa. Haudonta on pääasiassa naaraan huolena, ja kestää noin kuukauden. Poikaset lähtevät pesästä noin kuukauden ikäisinä, ja itsenäistyvät runsaan kuukauden päästä. Sukukypsä 2-vuotiaana.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuolihaukka on taitava ja nopea lentäjä, ja nappaa jopa pääskysiä lennosta. Se syö myös isoja hyönteisiä kuten sudenkorentoja. Poikasia ruokitaan pääasiassa pikkulinnuilla.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Falco subbuteo IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Nuolihaukka – Falco subbuteo Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Population status and trends at the EU and Member State levels, Falco subbuteo Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 26.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Eurasian Hobby Audubon. 13.11.2014. Viitattu 3.5.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Murtomäki, Eero & Valkola, Ari 2006: Nuolihaukka. - Amk-Kustannus Oy. ISBN 978-952-5491-22-7
- Nuolihaukka Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Nuolihaukka (Falco subbuteo)
- ITIS: Falco subbuteo (englanniksi)