Czesław Miłosz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Czesław Miłosz
Czesław Miłosz vuonna 1999.
Czesław Miłosz vuonna 1999.
Henkilötiedot
Syntynyt30. kesäkuuta 1911
Szetejny, (liett. Šeteniai), Kaunasin kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut14. elokuuta 2004 (93 vuotta)
Krakova, Puola
Kansalaisuus Puola
Yhdysvallat
Ammatti runoilija, esseisti, professori
Kirjailija
Äidinkielipuola
Tuotannon kielipuola,englanti
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto (1980)

Aiheesta muualla
www.milosz.pl
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Czesław Miłosz ([ˈt͡ʂɛswaf ˈmiwɔʂ]; 30. kesäkuuta 1911 Šeteniai, Kaunasin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 14. elokuuta 2004 Krakova, Puola) oli puolalainen runoilija ja esseisti. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1980.[1]

Czesław Miłosz syntyi Szetejnyssä (liett. Šeteniai), silloisessa Venäjän keisarikunnassa, nykyisen Liettuan alueella, puolalaistuneeseen liettualaiseen aatelissukuun. Czesław oli sukua Adam Mickiewiczille ja Józef Piłsudskille joiden suku oli ollut tekemisissä Miłoszin perheen kanssa Puola-Liettuassa.lähde?

Miłosz opiskeli lakia Vilnan yliopistossa, joka oli tuohon aikaan puolankielinen, kuten iso osa kaupungin väestöstäkin. Miłosz myös kirjoitti koko tuotantonsa puolaksi, ja hän sanoi olevansa puolalainen, vaikka puolalaiset toisinaan hänen mukaansa pitivät häntä liettualaisena. Milosz puhui sujuvasti puolan lisäksi liettuaa, venäjää, englantia ja ranskaa.lähde?

Venäjän vallankumouksen aikoihin hän asui perheineen myös Venäjällä.[2] Toisen maailmansodan vuodet Miłosz vietti Varsovassa, jossa hän kävi Władysław Tatarkiewiczin luennoilla.lähde? Hän puolansi uudelleen Uuden testamentin[3].

Toisen maailmansodan jälkeen Miłosz toimi ensin Puolan kansantasavallan diplomaattina Yhdysvalloissa mutta ei viihtynyt siellä vaan palasi Eurooppaan ja siirtyi kulttuuriattaseaksi Pariisiin.[2] Miłosz riitaantui hallituksen kanssa vuonna 1951 ja haki poliittista turvapaikkaa Ranskasta.[4] Myöskään Ranskassa hän ei viihtynyt maan kulttuuriväen keskuudessa vallinneen poliittisen ilmanpiirin vuoksi. Älymystö ihaili kommunismia, ja Miłosz tunsi, että älymystön jäsenet käänsivät hänelle selkänsä. Siksi hän muutti uudestaan Yhdysvaltoihin.[2]

Vuonna 1960 Miłosz muutti Kalifornian Berkeleyyn ja sai viran Kalifornian yliopistosta, jossa hän toimi Puolan kirjallisuuden ja slaavilaisten kielten ja kirjallisuuden professorina 1961–1998.[2] Czesław sai 1978 Neustadtin kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon. Yhdysvaltojen kansalaisuuden hän sai 1970.[5]

Czesław Miłosz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1980. Kommunistinen Puola sensuroi hänen teoksiaan, mutta niitä julkaistiin maanalaisina painoksina. Rautaesiripun kaaduttua vuonna 1989 Miłosz saattoi palata Puolaan.[2] Hän asettui asumaan osaksi Krakovaan mutta säilytti myös Kalifornian-kotinsa. Miłosz sai Israelin holokaustimuistopaikalle kunnialaatan. Hän kuoli 2004 kotonaan Krakovassa 93-vuotiaana. Hänet on haudattu Krakovan Kazimierzissa sijaitsevan Kalliokirkon (Kościół na Skałce) Ansioituneiden kryptaan.lähde?

Runojen lisäksi Miłosz on kirjoittanut suomennetut kirjat Vangittu mieli, joka kertoo älymystön suhteesta kommunistiseen totalitarismiin, ja Issan laakso, joka kertoo nuoruudenajoista Vilnassa ja sen ympäristössä.

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vangittu mieli. (Zniewolony umysl, 1953.) Suomentanut Kirsti Siraste. WSOY, 1983. ISBN 951-0-12099-5
  • Issan laakso. (Dolina Issy, 1955.) Suomentanut Kirsti Siraste. WSOY, 1981. ISBN 951-0-10671-2
  • Euroopan lapsi: Runovalikoima. Suomentanut Kirsti Siraste. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12810-4
Miloszin hauta Krakovassa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ The Nobel Prize in Literature 1980 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 26.9.2009. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Puukko, Martti: Vaeltava tähti. Parnasso 5/2011, s. 15–17.
  3. ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Miłosz, Czesław”, Otavan kirjallisuustieto, s. 497. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  4. ↑ Tore Frängsmyr, Sture Allén (toim.): Nobel Lectures, Literature 1968–1980. World Scientific Publishing Co, 1993. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  5. ↑ Petri Liukkonen: Books and Writers: Czesław Miłosz Authors' Calendar. 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 26.9.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Czesław_Miłosz&oldid=21608653”