Cristiano Ronaldo
Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Koko nimi | Cristiano Ronaldo dos Santos Aveiro | ||
Syntymäaika | 5. helmikuuta 1985 | ||
Syntymäpaikka | Funchal, Madeira, Portugali | ||
Pelipaikka | hyökkääjä | ||
Pituus | 187 cm[1] | ||
Seura | |||
Seura | Al-Nassr | ||
Pelinumero | 7 | ||
Junioriseurat | |||
1993–1995 | Andorinha | ||
1995–1997 | Nacional | ||
1997–2002 | Sporting CP | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
2002–2003 | Sporting CP | 25 | (3) |
2003–2009 | Manchester United | 196 | (84) |
2009–2018 | Real Madrid | 292 | (311) |
2018–2021 | Juventus | 98 | (81) |
2021–2022 | Manchester United | 40 | (19) |
2023– | Al-Nassr | 59 | (59) |
Maajoukkue | |||
2001 | Portugali U15 | 9 | (7) |
2001–2002 | Portugali U17 | 7 | (5) |
2003 | Portugali U20 | 5 | (1) |
2002–2003 | Portugali U21 | 10 | (3) |
2003– | Portugali | 217 | (135) |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 8. joulukuuta 2024.[2]
|
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Portugali | |||
Miesten jalkapallo | |||
EM-kilpailut | |||
Kultaa | Ranska 2016 | Jalkapallo | |
Hopeaa | Portugali 2004 | Jalkapallo | |
Pronssia | Ukraina/Puola 2012 | Jalkapallo | |
Maanosaliittojen cup | |||
Pronssia | Venäjä 2017 | Jalkapallo |
Cristiano Ronaldo dos Santos Aveiro ( kɾiʃˈtiɐnu ʁuˈnaɫðu] (ohje); s. 5. helmikuuta 1985 Funchal, Madeira, Portugali) on portugalilainen jalkapalloilija, joka edustaa saudiarabialaista Al-Nassria. Hän toimii myös Portugalin maajoukkueen kapteenina.[4] Ronaldo on oikeajalkainen hyökkääjä.[3]
Historian parhaimpiin pelaajiin usein luettu Ronaldo on valittu urallaan viidesti maailman parhaaksi pelaajaksi vuosina 2008, 2013, 2014, 2016 ja 2017.[a] Hän on saanut neljästi Euroopan kultaisen kengän sekä hänet on valittu kolmesti Kansainvälisen jalkapalloliiton vuoden pelaajaksi[b] ja neljästi Uefan vuoden miespelaajaksi. Hän on tehnyt urallaan yli 900 maalia virallisissa otteluissa, mikä tekee hänestä kaikkien aikojen parhaimman maalintekijän. Hän on lisäksi kaikkien aikojen eniten maaottelumaaleja tehnyt pelaaja sekä on Mestarien liigan kaikkien aikojen eniten otteluita pelannut pelaaja ollen niin ikään myös kilpailun historian paras maalintekijä ja syöttäjä.
Ronaldo aloitti uransa kotisaarensa Madeiran pienessä amatöörijoukkueessa Andorinhassa. Hän siirtyi kotimaansa Sportingista englantilaisseura Manchester Unitediin vuonna 2003. Sieltä hän liittyi uransa merkittävimpään joukkueeseen Real Madridiin vuosiksi 2009–2018. Hän on joukkueen kaikkien aikojen paras maalintekijä tehtyään 451 maalia 438 ottelussa. Hän voitti joukkueessa neljästi Mestarien liigan, kolmesti UEFA Super Cupin sekä kahdesti Primera Divisiónin, Copa del Reyn ja Espanjan supercupin. Real Madridin jälkeen hän on edustanut Juventusta ja uudestaan Manchester Unitedia. Maajoukkuetasolla hän on voittanut EM-kultaa 2016 ja Kansojen liigan kaudella 2018–2019.
Ronaldo on kaikkien aikojen kovapalkkaisin jalkapalloilija ja maailman seuratuin sosiaalisen median persoona yhteensä yli miljardilla seuraajallaan. Hänet valittiin Time-lehden toimesta maailman sadan vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon vuonna 2014.
Tausta
Cristiano Ronaldo dos Santos Aveiro syntyi 5. helmikuuta 1985 Portugalille kuuluvan Madeiran saaren pääkaupungissa Funchalissa. Hän on kokkina ja siivoojana työskennelleen Maria Dolores dos Santosin ja kunnalle työskennelleen puutarhurin José Dinis Aveiron neljästä lapsesta nuorin.[9][10][11] Maria harkitsi pojan kohdalla aborttia, sillä raskaus ei ollut suunniteltua ja perhe eli köyhyydessä.[12] Ronaldo sai nimensä silloisen Yhdysvaltain presidentin Ronald Reaganin mukaan,[13] sillä hän oli isänsä ihailema näyttelijä.[14] Ronaldolla on afrikkalaisia sukujuuria, sillä hänen isoisoäitinsä Isabel Rosa Piadade syntyi Kap Verden pääkaupungissa Praiassa. Hän sai pojan, joka oli Ronaldon isänisä.[13]
Ronaldo varttui työväenluokan asuinalueella sijainneessa pienessä peltikattoisessa talossa. Hän tutustui jalkapalloon isänsä Josén työnkuvan kautta, sillä tämä oli paikallisen jalkapalloseuran varustevastaava. Hän oli alkoholisti ja kuoli alkoholin aiheuttamaan maksasairauteen 52-vuotiaana vuonna 2005.[10][15] Kaksi vuotta myöhemmin äiti Maria sairastui rintasyöpään ja selvisi hoidosta. Sairaus kuitenkin uusiutui vuonna 2019.[10]
Seurajoukkueura
Sporting CP (2002–2003)
Ronaldo aloitti jalkapalloilun kotisaarellaan Madeiralla pienen amatööriseuran Andorinhan joukkueissa ollessaan seitsemänvuotias ja liittyi kolmen vuoden kuluttua Nacionaliin, jossa hän pelasi kaksi vuotta.[16] Hän siirtyi vuonna 1997 mantereelle Sportingin akatemiajoukkueeseen.[17] Ronaldo oli joukkueen ainoa 12-vuotias, kun useimmat muut olivat ainakin neljäntoista.[18]
Ronaldo havahtui eräässä Sportingin harjoitusottelussa epätavalliseen tunteeseen rinnassaan, ja hänet laitettiin vaihtoon kentältä vain kuuden minuutin jälkeen. Tapausta tutkittiin seuran ja paikallisen sairaalan toimesta, ja Ronaldolla todettiin sydämen rytmihäiriö, Wolff–Parkinson–Whiten oireyhtymä. Hänelle tehtiin leikkaus, ja hän pelasi seuraavan kerran kolmen kuukauden kuluttua.[19] Ronaldo liittyi Sportingin ammattilaisjoukkueeseen 2002 ja voitti Supertaça Cândido de Oliveiran kaudella 2002–2003.[14][20] Hän teki joukkueessa yhteensä 31 ottelussa viisi maalia ja syötti kuudesti.[21]
Manchester United (2003–2009)
Kaudeksi 2003–2004 Ronaldo siirtyi Englannin Valioliigan Manchester Unitediin 12,24 miljoonan punnan (n. 18 milj. euroa) siirtosummalla. Sopimus oli viisivuotinen, ja Ronaldon vuosipalkka nousi kahteen miljoonaan.[22] Hän pelasi aiemmin elokuussa 2003 ystävyysottelun Manchester Unitedia vastaan, minkä jälkeen joukkueen pelaajat kehottivat seuran valmentajaa Alex Fergusonia hankkimaan Ronaldon.[23] Ronaldosta tulikin seuran ensimmäinen portugalilaispelaaja, ja hän sai pelinumerokseen numeron 7. Alun perin Ronaldo olisi halunnut numerokseen Sportingissa käyttämänsä numeron 28, mutta Ferguson halusi motivoida Ronaldoa antamalla hänelle numeron 7, jota olivat käyttäneet monet United-pelaajat, kuten George Best, Bryan Robson, Éric Cantona ja David Beckham.[24]
Manchester United voitti vuonna 2004 FA Cupin, ja Ronaldo teki finaalissa yhden maalin Millwallia vastaan.[25] Ronaldo voitti Manchester Unitedin riveissä kolmesti Englannin pääsarjamestaruuden kausina 2006–2007, 2007–2008 ja 2008–2009.[26] Hän teki voittokausista ensimmäisellä 17 maalia 34 ottelussa, toisella kaudella 31 maalia 34 ottelussa ja viimeisellä kaudella 18 maalia 33 ottelussa. Lisäksi joukkue voitti FA Community Shieldin kaudella 2007–2008,[3] Seurajoukkueiden MM-kilpailut 2008–2009 ja Mestarien liigan kaudella 2007–2008.[27][28] Ronaldo oli viimeisempänä mainitun paras maalintekijä tehtyään niitä kahdeksan kappaletta.[29]
Ronaldo voitti vuonna 2008 ensimmäisen Kultaisen pallonsa,[30] ja hänet valittiin Fifan vuoden pelaajaksi.[31] Hän pelasi Manchester Unitedissa vuosina 2003–2009 yhteensä 196 ottelua, joissa hän teki yhteensä 84 maalia.[3]
Real Madrid (2009–2018)
Manchester United ilmoitti kesäkuussa 2009 hyväksyneensä Real Madridin 80 miljoonan punnan (94 miljoonaa euroa) ostotarjouksen Ronaldosta ja antaneensa seuralle luvan neuvoitella pelaajan kanssa.[32] Siirto vahvistettiin saman kuun aikana,[33] ja siirtosumma oli uusi maailmanennätys.[32] Ronaldo esiteltiin Real Madridin pelaajana Santiago Bernabéulla 75 000 kannattajan edessä 6. heinäkuuta.[34]
Alkuvuodet ja ensimmäiset mestaruudet (2009–2012)
Ronaldo pelasi ensimmäisen virallisen ottelunsa Real Madridissa 29. elokuuta 2009 Primera Divisiónin kauden 2009–2010 avausottelussa Deportivo La Coruñaa vastaan. Siinä hän teki ensimmäisen maalinsa joukkueessa. Hän onnistui maalinteossa myös kolmessa seuraavassa sarjaottelussa ja oli Real Madridin historian ensimmäinen pelaaja, joka teki maalin ensimmäisessä neljässä sarjaottelussaan.[36] Joukkue tuli kaudella toisiksi liigassa saatuaan 96 pistettä, kun voittanut Barcelona sai 99 pistettä.[37] Ronaldo oli toisiksi paras maalintekijä tehtyään 29 ottelussa 26 maalia.[38] Hän pelasi kaudella yhteensä 35 ottelua ja teki niissä 33 maalia sekä antoi kymmenen syöttöä.[3]
Raúl lähti Real Madridista vuonna 2010, jolloin Ronaldo sai käyttöönsä numeron 7.[39] Joukkue tuli kaudella 2010–2011 liigassa toisiksi Barcelonan jälkeen, kun se voitti yhteensä 29 ottelua ja hävisi neljä.[40] Ronaldo oli selvällä erolla liigan paras maalintekijä tehtyään 34 ottelussa 40 maalia.[41] Joukkue putosi Mestarien liigan semifinaalissa niin ikään Barcelonalle.[42] Hän oli jaetulla viidenneksi paras maalintekijä tehtyään 12 ottelussa kuusi maalia.[43] Hän pelasi kaudella yhteensä 54 ottelua, joissa teki 53 maalia ja syötti 18 kertaa. Hän voitti kaudella myös uransa toisen Kultaisen kengän.[3][44]
Real Madrid voitti kaudella 2011–2012 Primera Divisiónin yhteensä sadalla pisteellä, kun se voitti 32 ottelua ja hävisi vain kaksi.[45] Ronaldo teki pelaamissaan 38 ottelussa 46 maalia ja oli maalipörssissä toisena Lionel Messin jälkeen selvällä erolla muihin pelaajiin.[46] Joukkue hävisi Mestarien liigan semifinaalissa Bayern Münchenille,[47] ja Ronaldo oli kolmanneksi paras maalintekijä tehtyään kymmenessä ottelussa niin ikään kymmenen maalia.[48] Ronaldo teki kaudella yhteensä 55 sarjaottelussa 60 maalia ja syötti 15 kertaa,[3] minkä lisäksi hän teki sadannen maalinsa Real Madridissa.[49]
Suurimmat menestysvuodet (2012–2015)
Real Madrid tuli kaudella 2012–2013 liigan toisiksi Barcelonan jälkeen,[50] ja Ronaldo oli myös maalintekijätilastoissa toisiksi paras tehtyään 34 ottelussa yhtä lailla 34 maalia.[51] Mestarien liigassa joukkue putosi jälleen semifinaalissa, tällä kertaa Borussia Dortmundia vastaan.[52] Ronaldo oli kuitenkin turnauksen paras maalintekijä tehtyään pelaamissaan 12 ottelussa 12 maalia.[53] Real Madrid voitti kaudella myös Espanjan supercupin 2–1 voitossa Barcelonaa vastaan,[54] ja Ronaldo pelasi turnauksessa kahdessa ottelussa täydet minuutit tehden yhteensä myös kaksi maalia. Ronaldo pelasi kaudella 55 ottelua ja teki niin ikään 55 maalia, joista seitsemän oli rangaistuspotkuja.[3]
Real Madrid voitti kaudella 2013–2014 historian kymmenennen Mestarien liigansa, jota kutsutaan nimellä La Décima.[55] Ronaldo teki finaalissa Atlético Madridia vastaan viimeisen maalin rangaistuspotkusta.[56] Hänestä tuli myös kilpailun historian ensimmäinen pelaaja, joka on onnistunut loppuottelussa maalinteossa kahden eri voittajajoukkueen riveissä.[57] Hän teki kaudella ennätykselliset 17 maalia,[58] jotka hän sai 11 ottelussa.[59] Joukkue voitti kaudella myös Copa del Reyn,[60] mutta Ronaldo ei pelannut finaalissa loukkaantumisen vuoksi.[61] Ronaldo valittiin kaudella vuoden parhaaksi pelaajaksi toistamiseen,[62] minkä lisäksi hän voitti Kultaisen kengän jaetulla Luis Suárezin kanssa.[63] Hän pelasi kaudella kaikki kilpailut mukaan luettuina 47 ottelua, joissa hän teki 51 maalia ja syötti 17 kertaa.[3]
Ronaldo voitti kaudella 2014–2015 UEFA Super Cupin,[64] ja hän teki finaalissa joukkueensa molemmat maalit.[65] Real Madrid voitti myös Seurajoukkueiden MM-kilpailut kaadettuaan finaalissa San Lorenzon.[66] Primera Divisióninissa Ronaldo sai maalipörssin tehtyään 35 ottelussa peräti 48 maalia,[67] joka on kaikkien aikojen ennätys yhden Primera Divisióninin kalenterivuoden aikana Lionel Messin kaudella 2011–2012 saavutetun 50 maalin jälkeen.[68][69] Hän teki kahdeksalla hattutempullaan myös yhden kauden ennätyksen jaetulla niin ikään Messin kanssa.[70] Hän jäi maaleitta Espanjan supercupissa ja Seurajoukkueiden MM-kilpailuissa, mutta teki niitä Mestarien liigassa kymmenen kappaletta ja antoi neljä syöttöä.[3] Ronaldo valittiin toista kertaa peräkkäin vuoden parhaaksi pelaajaksi,[71] minkä lisäksi hän sai kaudella ennätyksellisen neljännen Kultaisen kenkänsä.[72]
Ennätysvuosia ja siirtohuhuja (2015–2018)
Real Madrid voitti kaudella 2015–2016 Mestarien liigan 11. kerran, ja Ronaldo teki finaalin ratkaisevan rangaistuspotkun Atlético Madridia vastaan.[73] Hän oli turnauksen ylivoimaisesti paras maalintekijä 16 maalillaan, eikä kukaan muu tehnyt yli kymmentä maalia.[74] Primera Divisiónissa Ronaldo teki 36 ottelussa 35 maalia, joista kuusi rangaistuspotkuista. Lisäksi hän antoi 11 syöttöä.[3] Ronaldo teki kaudella ammattilaisuransa 500. maalin, ja hänestä tuli myös Real Madridin kaikkien aikojen paras maalintekijä ohitettuaan Raúlin.[75] Ronaldon kerrottiin myös siirtyvän mahdollisesti Manchester Unitediin tai Paris Saint-Germainiin, mutta hän toivoi pelaavansa Real Madridissa 40-vuotiaaksi asti.[76]
»Kun Ronaldo on joukkueessasi, olette valmiiksi 1–0 johdossa.»
(Ronaldoa Real Madridissa valmentanut Zinedine Zidane[77])
Ronaldo allekirjoitti Real Madridin kanssa viisivuotisen jatkosopimuksen marraskuussa 2016.[78] Joukkue voitti kaudella 2016–2017 Mestarien liigan toistamiseen peräkkäin,[79] ja Ronaldo saavutti maalipörssin 12 maalillaan.[80] Hänestä tuli kaudella myös historian ensimmäinen pelaaja, joka oli tehnyt kilpailussa sata maalia.[81] Joukkue voitti myös liigan,[82] mutta Ronaldo jäi maalilukemissa kolmanneksi tehtyään 29 ottelussa 25 maalia.[83] Seurajoukkueiden MM-kilpailujen finaalissa hän teki hattutempun Kashima Antlersia vastaan, kun Real Madrid voitti lukemin 4–2. [84] Joukkue voitti kaudella myös UEFA Super Cupin kaadettuaan Sevillan finaalissa.[85] Ronaldo teki kaudella 400. maalinsa Real Madridissa,[86] minkä lisäksi hän voitti neljännen Kultaisen pallonsa ja valittiin Uefan vuoden pelaajaksi.[87][88]
Real Madrid voitti kaudella 2017–2018 jälleen Mestarien liigan, ja Ronaldosta tuli historian ensimmäinen viidesti kilpailun voittanut pelaaja.[89] Ronaldo oli myös paras maalintekijä tehtyään 13 ottelussa 15 maalia.[90] Hän teki kaikissa kuudessa alkulohko-ottelussa ja neljässä ensimmäisessä pudotuspelissä vähintään yhden maalin ja jäi maaleitta vasta välierissä ja loppuottelussa.[3] Real Madrid voitti kaudella myös UEFA Super Cupin ja Seurajoukkueiden maailmanmestaruuskilpailut.[91][92] Primera Divisióninissa Ronaldo oli toisiksi paras maalintekijä tehtyään 27 ottelussa 26 maalia.[93] Hän voitti myös viidennen Kultaisen pallonsa tullen palkintojen määrässä tasoihin Lionel Messin kanssa.[94] Hän teki Real Madridissa yhdeksän pelaamansa kauden aikana yhteensä 451 maalia pelaamissaan 438 ottelussa,[95][96] mikä tekee hänestä seuran kaikkien aikojen parhaan maalintekijän.[97] Hän teki joukkueen maalisaldostaan muun muassa 178 oikealla jalalla, 75 vasemmalla jalalla, 70 puskemalla ja 79 rangaistuspotkuista. Primera Divisiónissa hän teki 311, Mestarien liigassa 105, UEFA Super Cupissa kaksi, Seurajoukkueiden MM-kilpailuissa kuusi ja Copa del Reyssä 22 maalia.[3]
Juventus (2018–2021)
Ronaldo siirtyi heinäkuussa 2018 Juventukseen 105 miljoonalla eurolla. Sopimus on nelivuotinen, ja sen aikana hän kerrottiin tienaavan verojen jälkeen noin 120 miljoonaa euroa.[95] Hän pelasi ensimmäisellä kaudellaan Serie A:ssa 31 ottelua ja teki niissä 21 maalia,[98] ja joukkue voitti mestaruuden.[99] Ronaldo oli joukkueensa paras ja koko liigan neljänneksi paras maalintekijä.[100] Mestarien liigassa Ronaldo pelasi yhdeksän ottelua ja teki kuusi maalia.[101] Neljännesvälierien toisessa osaottelussa Atlético Madridia vastaan hän teki hattutempun joukkueen selviytyessä jatkoon.[102] Puolivälierissä Ajaxia vastaan hän teki maalin sekä vieras- että kotiottelussa, mutta Ajax selviytyi jatkoon yhteismaalein 2–3.[3]
Ronaldo pelasi kaudella 2019–2020 Serie A:ssa 33 ottelua ja teki niissä 31 maalia.[103] Joulukuun alusta helmikuun loppuun hän teki 11 peräkkäisessä liigaottelussaan vähintään yhden maalin, joskin hän oli helmikuun puolivälissä yhdestä ottelusta kokonaan poissa.[3] Hän pelasi helmikuussa uransa tuhannen ammattilaisottelun.[104] Cagliaria vastaan hän teki hattutempun Juventuksen voittaessa 4–0,[105] ja joukkue voitti jälleen mestaruuden.[106] Mestarien liigassa hän pelasi kahdeksan ottelua ja teki niissä neljä maalia.[107]
Kaudella 2020–2021 Ronaldo voitti Serie A:n maalikuninkuuden tehtyään 33 ottelussa 29 maalia.[108] Hän votti Italian Supercupin ja Italian Cupin mestaruudet.[109] Mestarien liigan kuudessa ottelussa hän viimeisteli neljä maalia.[110] Ronaldo pelasi Juventuksessa kaikkiaan 134 ottelua, joissa hän teki 101 maalia.[111] Hänestä tuli seuran historian nopeimmin sata maalia tehnyt pelaaja ja kaikkien aikojen ensimmäinen jalkapalloilija, joka on tehnyt 50 maalia Primera Divisiónissa, Englannin Valioliigassa ja Serie A:ssa.[112][113]
Manchester United (2021–2022)
Ronaldo siirtyi 21. heinäkuuta 2021 takaisin Manchester Unitediin kahden vuoden sopimuksella, jossa on kolmannen vuoden optio.[114] Hänen siirtosummansa oli 15 miljoonaa euroa.[115] Hän teki kaudella 2021–2022 pelaamissaan 30 valioliigaottelussa 18 maalia.[116] Hänet valittiin Valioliigan kauden joukkueeseen.[117] Mestarien liigan seitsemässä ottelussa hän viimeisteli kuusi maalia.[118]
Ronaldo jäi pois ennen kauden alkua Thaimaassa ja Australiassa järjestetyistä harjoitusotteluista vedoten perhesyihin. Hänen pelaaja-agenttinsa Jorge Mendes alkoi neuvotella muiden seurojen kanssa mahdollisesta siirrosta pois Unitedista.[119] Kauden alettua Ronaldo pelasi avauskokoonpanossa vain Eurooppa-liigaotteluita. Sarjaottelussa Tottenhamia vastaan hän kieltäytyi menemästä vaihdosta kentälle ja jätti stadionin ennen peliajan päättymistä.[120] Tämän vuoksi päävalmentaja Erik ten Hag jätti hänet kokoonpanon ulkopuolelle seuraavasta sarjaottelusta Chelseaa vastaan.[121] Ronaldo nimettiin kapteeniksi vierasotteluun Aston Villaa vastaan 6. marraskuuta.[122]
Marraskuussa 2022 nousi otsikoihin Ronaldon haastattelu toimittaja Piers Morganin kanssa, jossa Ronaldo ilmaisi turhautumisensa Manchester Unitedin johtoportaaseen ja ”kehityksen puutteeseen” seurassa.[123] Ronaldon sopimus purettiin yhteisymmärryksessä seuran kanssa 22. marraskuuta 2022.[124] Portugalin pudottua MM-kisoista hän harjoitteli yksinään Real Madridin harjoituskeskuksessa, ja hänen huhuttiin siirtyvän Saudi-Arabian liigan Al-Nassriin.[125]
Al-Nassr (2023–)
Ronaldo siirtyi Saudi-Arabiassa pelaavan Al-Nassrin riveihin 30. joulukuuta 2022 kahden ja puolen vuoden sopimuksella, jonka suuruus on mediatietojen mukaan 75 miljoonaa dollaria (noin 70 miljoonaa euroa) vuodessa.[126][127] Hän pelasi kaudella 2022–2023 Saudi-Arabian Valioliigassa 16 ottelua ja teki niissä 14 maalia.[3] Joukkue voitti vuonna 2023 Arabian Mestarien liigan finaalissa 2–1 Al-Hilalia vastaan.[128] Seuraavalla kaudella hän pelasi 31 liigaottelua ja teki niissä 35 maalia,[3] ja hänestä tuli liigan historian eniten yhdellä kaudella maaleja tehnyt pelaaja.[129] Hänestä tuli myös historian ensimmäinen pelaaja, joka on saanut maalipörssin neljässä eri liigassa.[130]
Maajoukkueura
Ensimmäiset arvokisaottelut ja nousu kapteeniksi (2003–2010)
Ronaldo pelasi ensimmäisen ottelunsa Portugalin A-maajoukkueessa 20. elokuuta 2003 Kazakstania vastaan. Hänet valittiin joukkueen kokoonpanoon EM-kilpailuihin 2004.[3] Joukkue hävisi finaalissa Kreikkaa vastaan,[131] ja Ronaldo teki turnauksessa kaksi maalia, joista toisen alkulohkossa niin ikään Kreikkaa vastaan ja toisen semifinaalissa Alankomaita vastaan.[3] Hänet valittiin joukkueeseen myös MM-kilpailuihin 2006, ja pelasi maajoukkueuransa ensimmäisen MM-ottelun Angolaa vastaan, jossa hän sai keltaisen kortin 26. peliminuutilla. Hän teki ensimmäisen MM-maalinsa toisessa ottelussa Irania vastaan, jolloin hänestä tuli nuorin MM-maalin tehnyt portugalilaispelaaja 21 vuoden ja 132 päivän ikäisenä.[132]
Ronaldo teki EM-kilpailuissa 2008 yhden alkulohkomaalin,[3] mutta Portugali jäi puolivälierissä Saksaa vastaan lukemin 2–3.[133] Hänestä tuli samana vuonna maajoukkueen kapteeni.[134] MM-kilpailuissa 2010 Ronaldo teki yhden maalin alkulohkossa Pohjois-Korean maajoukkuetta vastaan 7–0 voitetussa ottelussa.[3]
Pettymyksiä ja onnistumisia (2012–2016)
Ronaldo teki EM-kilpailuissa 2012 yhteensä kolme maalia; kaksi karsintaottelussa Alankomaita vastaan ja yhden puolivälierissä Tšekkiä vastaan.[3] 2014 Brasilian MM-kisoissa Ronaldo kärsi polvivammasta.[135] Hän joutui jättämään joukkueen sisäisiä harjoituksia kesken polven aiheuttaman kivun takia.[136][137][138][139] Marraskuussa 2015 hän paljasti saksalaislehti Kickerin haastattelussa, ettei pystynyt pelaamaan kisojen jälkeen enää päivääkään tuntematta kipua polvessaan.[140] Portugali ei lopulta selviytynyt lohkovaihetta pidemmälle, ja Ronaldon tilastoihin jäi ainoastaan yksi maali sekä yksi maaliin johtanut syöttö.[141] Yleisesti ottaen vuoden 2014 MM-kisoja on pidetty suurena pettymyksenä Ronaldolle ja menestykseen tottuneelle Portugalille.[142]
Ronaldo teki EM-kilpailujen 2016 alkulohkon viimeisessä ottelussa, 3–3-tasapelissä Unkaria vastaan, kaksi maalia ja syötti yhden. Näin hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka on tehnyt maalin neljissä EM-kilpailuissa.[143] Yhteensä Ronaldo teki turnauksessa kolme maalia ja antoi kolme maaliin johtanutta syöttöä. Pudotuspeleissä hän vaikutti tulokseen suorasti jokaisessa välierässä. Neljännesvälierissä Kroatiaa vastaan Ronaldo syötti ottelun ainoan maalin jatko-ottelun 27. minuutilla. Hän laukoi tilanteessa pallon maalia kohti ja pakotti Kroatian Danijel Subašićin torjuntaan. Torjunnasta kimmonneen paluupallon puski maaliin Ricardo Quaresma.[144] Puolivälierävaiheessa Ronaldo toimi Puolaa vastaan joukkueensa ensimmäisenä laukojana rangaistuspotkukilpailussa. Hän onnistui maalinteossa, ja Portugali voitti kilpailun 5–3 sekä koko ottelun 2–1.[145] Semifinaaleissa Portugali voitti Walesin 2–0. Ronaldo teki ottelun ensimmäisen ja syötti Nanille ottelun toisen maalin. Ronaldon osuma oli samalla ottelun voittomaali. Puskumaalin myötä hän nousi jakamaan EM-kisahistorian maaliennätystä Michel Platinin kanssa.[146] Loppuottelussa Ranskaa vastaan Ronaldo loukkasi polvensa ensimmäisellä puoliajalla, ja hänet jouduttiin vaihtamaan kentältä jo 25. peliminuutilla.[147][148] Portugali voitti lopulta mestaruuden Éderin jatko-ottelumaalilla.[149][150]
Sata maalia ja nousu maalikuninkaaksi (2016–)
Ronaldo pelasi Venäjän MM-kilpailuissa 2018 Portugalin kaikki neljä ottelua. Hän teki kolme maalia Espanjaa ja yhden Marokkoa vastaan. Hän voitti maalikuninkuuden vuodelle 2021 siirretyissä EM-kilpailuissa tehtyään viisi maalia: kaksi Unkaria ja Ranskaa sekä yhden Saksaa vastaan.[3] Hän teki Kansojen liigassa 2020 uransa sadannen maajoukkuemaalin Ruotsia vastaan.[151] Seuraavana vuonna hänestä tuli jalkapallon historian eniten maajoukkuemaaleja tehnyt pelaaja ottelussa Irlantia vastaan.[152] Ronaldo teki MM-kilpailuissa 2022 yhden maalin Ghanaa vastaan.[3]
Ronaldo pelasi EM-kilpailuissa 2024 Portugalin joukkueen kapteenina kaikki viisi ottelua avauskokoonpanossa ja viimeistä alkulohko-ottelua lukuun ottamatta täydet minuutit. Toisessa alkulohko-ottelussa Turkkia vastaan hän syötti Portugalin kolmannen maalin.[3] Neljännesvälierässä Slovenian maalivahti Jan Oblak torjui jatkoajalla Ronaldon rangaistuspotkun, mutta ottelun ratkaisseessa rangaistuspotkukilpailussa Ronaldo teki maalin joukkueensa ensimmäisenä laukojana.[3][153] Myös puolivälierä Ranskaa vastaan päättyi rangaistuspotkukilpailuun, jossa Ronaldo jälleen joukkueensa ensimmäisenä laukojana teki maalin, mutta lopulta Ranska voitti kilpailun ja pudotti Portugalin jatkosta.[3][154] Ronaldosta tuli historian ensimmäinen pelaaja, joka on pelannut kuudessa EM-kilpailussa.[155]
Ronaldo teki uransa 900. maalin virallisessa otteluissa syyskuussa 2024, mikä on kaikkien aikojen ennätys.[156] Lukemaan sisältyi 164 rangaistuspotkumaalia ja 64 vapaapotkua. Maaleista 573 oli tehty oikealla ja 173 vasemmalla jalalla sekä 152 päällä ja kaksi ”muilla tavoin”. Lukemaan sisältyi myös 66 hattutemppua.[157]
Pelaajakuva
Pelityyli ja ominaisuudet
Ronaldoa on pidetty jalkapallon atleettisimpina pelaajina.[158] Hän on pääosin oikeajalkainen, mutta hänet luetaan laajalti historian parhaimpien molempijalkaisten joukkoon.[159][160] Hän on pelannut urallaan monilla hyökkäyspään pelipaikoilla; keskushyökkääjänä, toisena hyökkääjänä sekä vasempana että oikeana laitahyökkääjänä.[3] Hänet tunnetaan harhautuksistaan etenkin ajoiltaan Manchester Unitedissa ja Real Madridissa. Niistä merkittävimpiin luetaan niin kutsutut ”stepoverit”, jossa hän siirtää nopeasti jalkojaan pallon ympäri. Hän on tehnyt myös Ronaldinhon suosimaa ”Elasticoa”, jossa hän työntää palloa ulkosyrjällään ulospäin ja edelleen nopeasti takaisin sisäänpäin harhauttaakseen pulustajia.[161][162] Ronaldo omaa hyvän hyppypotentiaalin ja on aktiivinen puskumaalien tekijä.[163] Hän on saavuttanut korkeimman hyppynsä 2,93 metriä Mestarien liigan kaudella 2012–2013.[164]
Ronaldo oli vuonna 2014 yksi maailman nopeimmista jalkapalloilijoista ja juoksi sadan metrin matkan 10,46 sekunnissa.[165] MM-kilpailuissa 2018 hän juoksi parhaimmillaan 34 kilometrin tuntivauhtia.[166] Hänellä on myös tehokas potkutekniikka, ja hän potkaisi jalkapalloa 132 kilometrin tuntivauhtia vuonna 2014.[167] Hän on tuulettanut uransa aikana lukuisilla eri tavoilla, joista tunnetuin on hänen Real Madrid ajoillaan aloittamansa ”siiuuu”. Siinä hän hyppää ilmaan, tekee piruetin ja huutaa ”si!” tai ”siu” (suom. kyllä) laskeutumisen yhteydessä.[168]
Vertailu Lionel Messiin
Ronaldoa on verrattu usein argentiinalaiseen Lionel Messiin, ja heitä pidetään 2000-luvun ja joskus myös kaikkien aikojen parhaina jalkapalloilijoina.[169][170][171] Ronaldo on tehnyt Messiä enemmän maaleja virallisissa otteluissa, ja Messi tulee kaikkien aikojen tilastoissa toisena hänen jälkeensä.[172] Mestarien liigassa Ronaldo ja Messi ovat selvällä erolla parhaat maalintekijät, Ronaldon ollessa ensimmäisenä.[173] Ronaldo on ensimmäisenä myös kaikkien aikojen maajoukkuemaalitilastoissa, ja Messi on toisella sijalla.[174] Messi taas on voittanut Ronaldoa huomattavasti enemmän joukkuetitteleitä ja on kaikkien aikojen kärjessä.[175] Messi on voittanut Kultaisen pallon ennätykselliset kahdeksan kertaa, kun Ronaldo tulee toisena viidellä.[176] El Clásicossa Messi on maalimäärältään Ronaldon edellä.[177]
Julkisuuskuva ja esiintyminen mediassa
Ronaldo nimettiin maailman sadan vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon Time-lehden Time 100 -erikoisnumerossa vuonna 2014.[178] Hän ylitti kaikki sosiaalisen median tilinsä mukaan luettuina ensimmäisenä yli miljardin seuraajan rajapyykin syyskuussa 2024 ja on muun muassa Instagramin seuratuin käyttäjä yli 640 miljoonalla seuraajallaan.[179][180] Hän perusti Youtube-kanavan elokuussa 2024. Se rikkoi miljoonan tilaajan rajan 90 minuutin aikana, mikä on historian kaikkien aikojen ennätys.[181] Kanavalla oli marraskuussa 2024 noin 70 miljoonaa tilaajaa.[182]
Ronaldosta kertova, Anthony Wonken ohjaama Ronaldo-elokuva julkaistiin marraskuussa 2015.[183]
Tulot ja sponsorointi
Ronaldo oli vuonna 2024 maailman kovapalkkaisin urheilija yli 260 miljoonan dollarin tuloillaan, mikä on kaikkien aikojen korkein jalkapalloilijalla.[184] Hän myös oli tienannut kesäkuuhun 2020 mennessä historian ensimmäisenä jalkapalloilijana yli miljardi dollaria.[185] Hän on solminut sponsorisopimuksia muun muassa Louis Vuittonin, Niken, Binancen, Tag Heuerin, Sacoor Brothersin, Monster Headphonesin, Herbalifen ja Abbott Labsin kanssa.[186][187][188] Ronaldon suuri sosiaalisen median seuraajamäärä on ollut suuressa roolissa mainostulojen suhteen, sillä laaja näkyvyys nostattaa mainonnan tuomaa arvoa.[187]
Ronaldo esiintyy kansipelaajana FIFA-pelisarjan FIFA 18 -ja FIFA 19 -videopeleissä.[189] Lisäksi hän on esiintynyt Pro Evolution Soccer -pelisarjan PES 2008 -, PES 2012 -, PES 2013 -ja eFootball PES 2020 -pelien kansikuvissa.[190]
Ura jalkapallon ulkopuolella
Ronaldo kertoi heinäkuussa 2014 perustavansa CR7-brändin,[191] joka tarjoaa vaatteita, hajuvesiä ja jalkineita.[192] Hän avasi vuonna 2013 saavutuksilleen omistetun Museu CR7 -museon kotikaupunkiinsa Funchaliin.[193]
Hyväntekeväisyys
Ronaldo on ollut uransa varrella usein osana myös hyväntekeväisyyttä,[194]. Hän lahjoitti marraskuussa 2010 The Sun -sanomalehden kunnianloukkauksesta vuodelta 2008 saadut vahingonkorvaukset kotisaarelleen Madeiralle.[195] Hän lahjoitti vuonna 2009 satatuhatta puntaa syöpäosaston rakentamiseen Madeiralla sijainneelle sairaalalle, joka pelasti hänen äitinsä hengen.[196] Hän pelasi Porton järjestämässä hyväntekeväisyysottelussa, kun saarella kuoli ainakin 42 ihmistä tulvissa vuonna 2010.[197]
Ronaldo rahoitti 9-vuotiaan syöpään sairastuneen pojan hoitoa kesäkuussa 2012.[198] Hänet valittiin kymmenen muun jalkapalloilijan kanssa Fifan ”11 for Health” -ohjelmaan, jonka tarkoitus on lisätä lasten tietoisuutta muun muassa huumeriippuvuuden, HIV:n, malarian ja ylipainon ehkäisystä.[199] Hän aloitti huhtikuussa 2013 yhteistyön Pelastakaa Lapset -järjestön kanssa ehkäistäkseen lasten kokemaa nälkää.[200]
Ronaldo valittiin maailman hyväntekeväisimmäksi urheilijaksi vuonna 2015. Hän lahjoitti samana vuonna viisi miljoonaa puntaa Nepalissa vaikuttaneen maanjäristyksen avustustoimiin. Seuraavan vuoden kesäkuussa hän lahjoitti kokonaisuudessaan 600 000 euron Mestarien liigan bonuksensa Real Madridin voitettua turnauksen.[201] Hän julkaisi samana vuonna selfiesovelluksen, jonka myyntituotoista osa menee Pelastakaa Lapset -järjestön toiminnan hyväksi.[202] Toukokuussa 2023 hän lahjoitti 350 000 dollaria Syyriassa ja Turkissa vaikuttaneen maanjäristyksen uhreille.[203]
Yksityiselämä
Perhe
Ronaldon ensimmäinen lapsi syntyi Yhdysvalloissa vuonna 2010. Hänen äitinsä henkilöllisyyttä ei tiedetä, sillä Ronaldo sopi tämän kanssa saavansa pojan huoltajuuden kokonaan itselleen ja pitävänsä äidin nimen salassa.[15] Ronaldo seurusteli ja oli kihloissa venäläisen supermallin Irina Shaykin kanssa vuosina 2010–2015.[204] He erosivat, kun tuli ilmi huhuja joiden mukaan Ronaldo olisi pettänyt puolisoaan brasilialaisen Andressa Urachin kanssa. Ronaldo kuitenkin kiisti kaikki huhut, jotka koskivat hänen tyttöystävänsä pettämistä.[205]
Syksyllä 2016 Ronaldolla oli lyhyt suhde Miss Espanja Desirée Corderon kanssa.[206][207] Ronaldo sai kesäkuussa 2017 kaksoset, tytön ja pojan sijaissynnyttäjän avulla.[208][209] Saman vuoden marraskuussa Ronaldo sai tyttären, jonka äiti on Georgina Rodríguez. Hän ja Ronaldo ovat olleet yhdessä vuodesta 2016 lähtien.[210] Huhtikuussa 2022 Rodriguez synnytti heille kaksoset, joista toinen, poika kuoli synnytyksessä ja toinen, tyttö jäi henkiin.[211]
Raiskaussyytökset
Urheilu-uransa aikana Ronaldo on joutunut myös raiskaussyytöksien ympäröimäksi. Kun Ronaldo pelasi vielä Manchester Unitedissa, hän oli raiskaussyytöksien kohteena vuonna 2005. Brittiläinen nainen kertoi Ronaldon raiskanneen hänet lontoolaisen hotellin sviitissä. Ronaldo itse, kuin myös hänen edustajansakin, kiistivät syytökset jyrkästi ja kertoivat taustalla olevan huomionhakuisuus ja yritykset myydä raiskaustarinaa brittilehdistölle.[212]
Vuonna 2017 Der Spiegel uutisoi, että Ronaldo olisi maksanut raiskauksen uhrin hiljaiseksi. Väitetty raiskaus olisi tapahtunut vuonna 2009 Yhdysvaltojen Las Vegasissa. Der Spiegelin mukaan tapahtuman jälkeen Ronaldon ja asianomistajan edustajat olisivat sopineet 372 000 korvaussummasta naiselle, jotta tämä ei toisi tapahtumaa julkisuuteen.[213] Syytteet raiskauksesta hylättiin heinäkuussa 2019, koska tapahtumasta ei löytynyt riittävästi todisteita.[214]
Autokokoelma
Ronaldo omistaa valtavan arvoautojen kokoelman, jossa on ainakin kolme Bugattia, Bugatti Centodieci, Bugatti Chiron, Bugatti Veyron Grand Sport Vitesse, kolme Rollls-Roycea, Rolls-Royce Cullinan ja kaksi Rolls-Royce Phantomia, Ferrareita neljä kappaletta, muun muassa Ferrari F12 TDF, Ferrari F430, Ferrari 599 GTO, Ferrari Monza SP2, Lamborghini Aventador LP 700-4, Maserati GranCabrio, Aston Martin DB9, Porsche 911 Turbo S, kolme Mercedestä, Mercedes-Benz Brabus G65, Mercedes-Benz GLE63s AMG ja Mercedes-Benz S65, Audi RS7, McLaren Senna ja Chevrolet Camaro ZL1.[215]
Veronkierto
Ronaldo joutui veronkiertoskandaalin kohteeksi kesäkuussa 2017.[216] Kävi ilmi, että Ronaldo oli mahdollisesti kierrättänyt tulojaan veroparatiisien kautta vuosina 2011–2014. Espanjan verohallinnon asiantuntijoiden arvion mukaan on mahdollista, että Ronaldo kierrätti tulojaan Neitsytsaarien kautta jopa 160 miljoonan euron edestä. Espanjan lain mukaan tämä voisi tarkoittaa pahimmillaan jopa kuuden vuoden vankeutta, sillä rangaistus voidaan laskea periaatteella kaksi vuotta vankeutta jokaista veronkiertovuotta kohden. Verohallinnon mukaan rangaistusta on kumminkin mahdollista alentaa mikäli jälkiverot maksetaan asianmukaisesti.[217][218]
Kesäkuussa 2018 Ronaldo pääsi sopimukseen Espanjan veroviranomaisten kanssa kahden vuoden ehdollisesta vankeusrangaistuksesta ja 18,8 miljoonan euron sakoista. Ronaldo oli 2010-luvun alussa jättänyt maksamatta veroja 14,7 miljoonan euron edestä.[219]
Tilastot
Seurajoukkue
Päivitetty 8. joulukuuta 2024[3][220]
Joukkue | Kausi | Sarja | Kansallinen cup[c] | Liigacup[d] | Eurooppa[e] | Muut[f] | Yhteensä | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Taso | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | ||
Sporting CP B[221][222] | 2002–2003 | Segunda Liga | 2 | 0 | — | — | — | — | 2 | 0 | ||||
Sporting CP | 2002–2003 | Primeira Liga | 25 | 3 | 3 | 2 | — | 3 | 0 | 0 | 0 | 31 | 5 | |
Manchester United | 2003–2004 | Englannin Valioliiga | 29 | 4 | 5 | 2 | 1 | 0 | 5 | 0 | 0 | 0 | 40 | 6 |
2004–2005 | 33 | 5 | 7 | 4 | 2 | 0 | 8 | 0 | 0 | 0 | 50 | 9 | ||
2005–2006 | 33 | 9 | 2 | 0 | 4 | 2 | 8 | 1 | — | 47 | 12 | |||
2006–2007 | 34 | 17 | 7 | 3 | 1 | 0 | 11 | 3 | — | 53 | 23 | |||
2007–2008 | 34 | 31 | 3 | 3 | 0 | 0 | 11 | 8 | 1 | 0 | 49 | 42 | ||
2008–2009 | 33 | 18 | 2 | 1 | 4 | 2 | 12 | 4 | 2 | 1 | 53 | 26 | ||
Yhteensä | 196 | 84 | 26 | 13 | 12 | 4 | 55 | 16 | 3 | 1 | 292 | 118 | ||
Real Madrid | 2009–2010 | Primera División | 29 | 26 | 0 | 0 | — | 6 | 7 | — | 35 | 33 | ||
2010–2011 | 34 | 40 | 8 | 7 | — | 12 | 6 | — | 54 | 53 | ||||
2011–2012 | 38 | 46 | 5 | 3 | — | 10 | 10 | 2 | 1 | 55 | 60 | |||
2012–2013 | 34 | 34 | 7 | 7 | — | 12 | 12 | 2 | 2 | 55 | 55 | |||
2013–2014 | 30 | 31 | 6 | 3 | — | 11 | 17 | — | 47 | 51 | ||||
2014–2015 | 35 | 48 | 2 | 1 | — | 12 | 10 | 5 | 2 | 54 | 61 | |||
2015–2016 | 36 | 35 | 0 | 0 | — | 12 | 16 | — | 48 | 51 | ||||
2016–2017 | 29 | 25 | 2 | 1 | — | 13 | 12 | 2 | 4 | 46 | 42 | |||
2017–2018 | 27 | 26 | 0 | 0 | — | 13 | 15 | 4 | 3 | 44 | 44 | |||
Yhteensä | 292 | 311 | 30 | 22 | — | 101 | 105 | 15 | 12 | 438 | 450 | |||
Juventus | 2018–2019 | Serie A | 31 | 21 | 2 | 0 | — | 9 | 6 | 1 | 1 | 43 | 28 | |
2019–2020 | 33 | 31 | 4 | 2 | — | 8 | 4 | 1 | 0 | 46 | 37 | |||
2020–2021 | 33 | 29 | 4 | 2 | — | 6 | 4 | 1 | 1 | 44 | 36 | |||
2021–2022 | 1 | 0 | — | 1 | 0 | |||||||||
Yhteensä | 98 | 81 | 10 | 4 | — | 23 | 14 | 3 | 2 | 134 | 101 | |||
Manchester United | 2021–2022 | Englannin Valioliiga | 30 | 18 | 1 | 0 | 0 | 0 | 7 | 6 | 0 | 0 | 38 | 24 |
2022–2023 | 10 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 6 | 2 | 0 | 0 | 16 | 3 | ||
Yhteensä | 48 | 19 | 1 | 0 | 0 | 0 | 13 | 8 | 0 | 0 | 54 | 27 | ||
Al-Nassr | 2022–2023 | Saudi-Arabian Valioliiga | 16 | 14 | 2 | 0 | — | 1 | 0 | 19 | 14 | |||
2023–2024 | 31 | 35 | 4 | 3 | — | 9 | 6 | 7 | 6 | 51 | 50 | |||
2024–2025 | 12 | 10 | 1 | 0 | — | 4 | 4 | 2 | 2 | 19 | 16 | |||
Yhteensä | 59 | 59 | 7 | 3 | — | 13 | 10 | 10 | 8 | 89 | 80 | |||
Yhteensä | 712 | 557 | 77 | 44 | 12 | 4 | 208 | 153 | 31 | 23 | 1 040 | 781 |
Maajoukkue
- Pääartikkeli: Luettelo Cristiano Ronaldon maajoukkuemaaleista
Päivitetty 16. marraskuuta 2024[3][223][224]
Saavutukset ja palkinnotSeurajoukkue
Lähde: [225]
Lähde: [226]
Lähde: [225]
Lähde: [225]
Lähde: [225] MaajoukkueHenkilökohtainen
Huomautukset
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Portugalin kokoonpano 1 Patrício | 2 Alves | 3 Pepe | 4 Fonte | 5 Guerreiro | 6 R. Carvalho | 7 Ronaldo | 8 Moutinho | 9 Éder | 10 João Mário | 11 Vieirinha | 12 Lopes | 13 Danilo | 14 W. Carvalho | 15 Gomes | 16 Sanches | 17 Nani | 18 R. Silva | 19 Eliseu | 20 Quaresma | 21 Cédric | 22 Eduardo | 23 A. Silva | Valmentaja Santos 1 Patrício | 2 Alves | 3 Pepe | 4 M. Fernandes | 5 Guerreiro | 6 Fonte | 7 Ronaldo | 8 Moutinho | 9 André Silva | 10 João Mário | 11 B. Silva | 12 Lopes | 13 Dias | 14 Carvalho | 15 Ricardo | 16 B. Fernandes | 17 Guedes | 18 Martins | 19 Mário Rui | 20 Quaresma | 21 Cédric | 22 Beto | 23 Adrien Silva | Valmentaja Santos 1 Patrício | 2 Semedo | 3 Pepe | 4 Dias | 5 Guerreiro | 6 Fonte | 7 Ronaldo | 8 Moutinho | 9 A. Silva | 10 B. Silva | 11 Fernandes | 12 Lopes | 13 Danilo | 14 Carvalho | 15 Rafa | 16 Sanches | 17 Guedes | 18 Neves | 19 Gonçalves | 20 Dalot | 21 Jota | 22 Rui Silva | 23 Félix | 24 Oliveira | 25 Mendes | 26 Palhinha | Valmentaja Santos 1 Patrício | 2 Dalot | 3 Pepe | 4 Dias | 5 Guerreiro | 6 Palhinha | 7 Ronaldo | 8 Fernandes | 9 André Silva | 10 B. Silva | 11 Félix | 12 Sá | 13 Danilo | 14 Carvalho | 15 Leão | 16 Vitinha | 17 João Mário | 18 Neves | 19 Mendes | 20 Cancelo | 21 Horta | 22 Costa | 23 Nunes | 24 António Silva | 25 Otávio | 26 Ramos | Valmentaja Santos 1 Patrício | 2 Semedo | 3 Pepe | 4 Dias | 5 Dalot | 6 Palhinha | 7 Ronaldo | 8 Fernandes | 9 Ramos | 10 B. Silva | 11 Félix | 12 Sá | 13 Danilo | 14 Inácio | 15 J. Neves | 16 Nunes | 17 Leão | 18 R. Neves | 19 Mendes | 20 Cancelo | 21 Jota | 22 Costa | 23 Vitinha | 24 A. Silva | 25 Neto | 26 Conceição | Valmentaja Martínez Palkinnot 1968: Eusébio • 1969: Petăr Žekov • 1970: Gerd Müller • 1971: Josip Skoblar • 1972: Gerd Müller • 1973: Eusébio • 1974: Héctor Yazalde • 1975: Dudu Georgescu • 1976: Sotiris Kaiafas • 1977: Dudu Georgescu • 1978: Hans Krankl • 1979: Kees Kist • 1980: Erwin Vandenbergh • 1981: Georgi Slavkov • 1982: Wim Kieft • 1983: Fernando Gomes • 1984: Ian Rush • 1985: Fernando Gomes • 1986: Marco van Basten • 1987: Rodion Cămătaru & Toni Polster • 1988: Tanju Çolak • 1989: Dorin Mateuț • 1990: Hugo Sánchez & Hristo Stoitškov • 1997: Ronaldo • 1998: Nikos Mahlas • 1999: Mário Jardel • 2000: Kevin Phillips • 2001: Henrik Larsson • 2002: Mário Jardel • 2003: Roy Makaay • 2004: Thierry Henry • 2005: Thierry Henry & Diego Forlán • 2006: Luca Toni • 2007: Francesco Totti • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Diego Forlán • 2010: Lionel Messi • 2011: Cristiano Ronaldo • 2012: Lionel Messi • 2013: Lionel Messi • 2014: Cristiano Ronaldo / Luis Suárez • 2015: Cristiano Ronaldo • 2016: Luis Suárez • 2017: Lionel Messi • 2018: Lionel Messi • 2019: Lionel Messi • 2020: Ciro Immobile • 2021: Robert Lewandowski • 2022: Robert Lewandowski • 2023: Erling Haaland • 2024: Harry Kane
1956: Stanley Matthews • 1957: Alfredo Di Stéfano • 1958: Raymond Kopa • 1959: Alfredo Di Stéfano • 1960: Luis Suárez • 1961: Omar Sivori • 1962: Josef Masopust • 1963: Lev Jašin • 1964: Denis Law • 1965: Eusébio • 1966: Bobby Charlton • 1967: Flórián Albert • 1968: George Best • 1969: Gianni Rivera • 1970: Gerd Müller • 1971: Johan Cruijff • 1972: Franz Beckenbauer • 1973: Johan Cruijff • 1974: Johan Cruijff • 1975: Oleh Bloh’in • 1976: Franz Beckenbauer • 1977: Allan Simonsen • 1978: Kevin Keegan • 1979: Kevin Keegan • 1980: Karl-Heinz Rummenigge • 1981: Karl-Heinz Rummenigge • 1982: Paolo Rossi • 1983: Michel Platini • 1984: Michel Platini • 1985: Michel Platini • 1986: Ihor Bjelanov • 1987: Ruud Gullit • 1988: Marco van Basten • 1989: Marco van Basten • 1990: Lothar Matthäus • 1991: Jean-Pierre Papin • 1992: Marco van Basten • 1993: Roberto Baggio • 1994: Hristo Stoitškov • 1995: George Weah • 1996: Matthias Sammer • 1997: Ronaldo • 1998: Zinédine Zidane • 1999: Rivaldo • 2000: Luís Figo • 2001: Michael Owen • 2002: Ronaldo • 2003: Pavel Nedvěd • 2004: Andri Ševtšenko • 2005: Ronaldinho • 2006: Fabio Cannavaro • 2007: Kaká • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Lionel Messi • 2016: Cristiano Ronaldo • 2017: Cristiano Ronaldo • 2018: Luka Modrić • 2019: Lionel Messi • 2020: ei jaettu 2021: Lionel Messi • 2022: Karim Benzema • 2023: Lionel Messi • 2024: Rodrigo Hernández
2018: Ada Hegerberg • 2019: Megan Rapinoe • 2020: ei jaettu • 2021: Alexia Putellas • 2022: Alexia Putellas • 2023: Aitana Bonmatí • 2024: Aitana Bonmatí 2010: Lionel Messi • 2011: Lionel Messi • 2012: Lionel Messi • 2013: Cristiano Ronaldo • 2014: Cristiano Ronaldo • 2015: Lionel Messi
1993: Teddy Sheringham • 1994: Andy Cole • 1995: Alan Shearer • 1996: Alan Shearer • 1997: Alan Shearer • 1998: Chris Sutton, Dion Dublin, Michael Owen • 1999: Michael Owen, Dwight Yorke, Jimmy Floyd Hasselbaink • 2000: Kevin Phillips • 2001: Jimmy Floyd Hasselbaink • 2002: Thierry Henry • 2003: Ruud van Nistelrooy • 2004: Thierry Henry • 2005: Thierry Henry • 2006: Thierry Henry • 2007: Didier Drogba • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Nicolas Anelka • 2010: Didier Drogba • 2011: Carlos Tévez, Dimităr Berbatov • 2012: Robin van Persie • 2013: Robin van Persie • 2014: Luis Suárez • 2015: Sergio Agüero • 2016: Harry Kane • 2017: Harry Kane • 2018: Mohamed Salah • 2019: Pierre-Emerick Aubameyang, Sadio Mané, Mohamed Salah • 2020: Jamie Vardy • 2021: Harry Kane • 2022: Mohamed Salah, Son Heung-min • 2023: Erling Braut Haaland • 2024: Erling Braut Haaland |