Ciriaco De Mita
| Ciriaco De Mita | |
|---|---|
 |
|
| Italian pääministeri | |
| Presidentti | Francesco Cossiga |
| Varapääministeri | Gianni De Michelis |
| Edeltäjä | Giovanni Goria |
| Seuraaja | Giulio Andreotti |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. helmikuuta 1928 Nusco |
| Kuollut | 26. toukokuuta 2022 (94 vuotta) Avellino |
| Tiedot | |
| Puolue | Italian kristillisdemokraattinen puolue |
| Uskonto | roomalaiskatolisuus |
Luigi Ciriaco De Mita (2. helmikuuta 1928 Nusco[1] – 26. toukokuuta 2022 Avellino) oli italialainen poliitikko. Hän kuului kristillisdemokraattiseen puolueeseen, jonka johtajana hän toimi vuosina 1982–1989. De Mita oli Italian pääministerinä vuosina 1988–1989.
De Mita valmistui oikeustieteellisestä ja aloitti poliittisen uransa jo 1950-luvulla. Edustajainhuoneeseen hänet valittiin ensimmäisen kerran 1963. Hän nousi vuosikymmenen lopulla kristillisdemokraattisen puolueen johtohenkilöihin. De Mita toimi 1973–1974 teollisuusministerinä, 1974 ulkomaankauppaministerinä ja 1976–1978 Etelä-Italian ministerinä.[2]
De Mita valittiin vuonna 1982 kristillisdemokraattien puoluejohtajaksi ja sai pitää paikkansa, vaikka puolue menetti ennätyksellisesti paikkoja vuoden 1983 vaaleissa ja jopa hävisi europarlamenttivaalit kommunistiselle puolueelle.[2] De Mita oli koko 1980-luvulla niin sanotun pentapartiton sisällä sosialistisen puolueen johtajan Bettino Craxin vastustaja. Lisäksi De Mita oli konfliktissa kristillisdemokraattien Giulio Andreottin ja Arnaldo Forlanin kanssa.[3]
Craxin hallitus erosi maaliskuussa 1987, ja uusissa vaaleissa kristillisdemokraatit ottivat vaali voiton. De Mita ei kuitenkaan heti ottanut puoluejohtajana pääministerin paikkaa. Lyhytaikainen Giovanni Gorian hallituksen jälkeen huhtikuussa 1988 De Mita nousi pääministeriksi. Arnaldo Forlanista tuli helmikuussa 1989 kristillisdemokraattien puoluejohtaja, ja seuraavassa kuussa De Mitan johtama hallitus erosi.[2]
De Mita jatkoi poliittista uraansa vielä 1980-luvun jälkeenkin. Hän istui edustajainhuoneessa vuoteen 1994 asti ja uudestaan 1996–2008, ja europarlamentaarikkona hän toimi 1999–2004 ja 2009–2014.[4] De Mita jätti kristillisdemokraatit vuonna 1994 ja siirtyi Italian kansanpuolueeseen. Vuonna 2001 hänet valittiin parlamenttiin La Margheritan listalta.[3]
De Mita valittiin 2014 kotikaupunkinsa Nuscon pormestariksi ja uudelleenvalittiin vuonna 2019.[3]
De Mita kuoli toukokuussa 2022 hoitokodissa Avellinossa, missä hän oli kuntoutettavana murrettuan reisiluunsa kaaduttuaan kotonaan.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ciriaco De Mita Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti. Viitattu 19.4.2011.
- ↑ a b c De Mita, Luigi Ciriaco Treccani. Istituto della Enciclopedia Italiana fondata da Giovanni Treccani. Viitattu 26.5.2022. (italiaksi)
- ↑ a b c Addio a De Mita, scompare uno dei leader della Prima Repubblica Rai News. 26.5.2022. Rai. Viitattu 26.5.2022. (italiaksi)
- ↑ a b Morto Ciriaco De Mita: l'ex premier e segretario Dc aveva 94 anni Julkaisu = Il Giorno ilgiorno.it. 26.5.2022. Viitattu 26.5.2022. (italiaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ciriaco De Mita Wikimedia Commonsissa
- Ciriaco De Mita Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
