Beatrix Potter

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: 7. elo­kuuta 2021: Teksti lienee suurelta osin käännös tästä → tähän, minkä jälkeen sitä on korjailtu tai lisäilty. ”Salainen päivä­kirja” -osuuden käännös oli virheellinen, joten koko teksti on tarkistettava.
Helen Beatrix Potter
Henkilötiedot
Koko nimi Helen Beatrix Potter
Syntynyt28. heinäkuuta 1866
Kensington, Lontoo, Englanti
Kuollut22. joulukuuta 1943 (77 vuotta)
Castle Cottage, Sawrey, Englanti
Ammatti kirjailija
Vanhemmat Helen Potter, o.s. Leech (1839–1932)
Rupert William Potter (1832–1914)
Puoliso William Heelis
(vih. 1913; k. 1943)
Kirjailija
Tuotannon kielienglanti
Tyylilajit lastenkirjallisuus
Esikoisteos Petteri Kaniini (1902)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivut
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Helen Beatrix Potter (28. heinäkuuta 1866 Kensington, Lontoo – 22. joulukuuta 1943 Castle Cottage, Sawrey) oli englantilainen lasten­kirjailija ja kuvittaja. Hänen luomiaan hahmoja olivat muun muassa Petteri Kaniini, Jeremias Rimppa-kinttu ja Rosina Ankkanen.[1]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beatrix Potter noin 15-vuotiaana.

Beatrix Potter syntyi Kensingtonissa Lontoossa vuonna 1866. Koti­opetusta saaneena hän ei juuri tavannut muita lapsia.[2] Potterin lapsuus oli yksinäinen. Hän vietti lomat Skotlannissa ja Englannin järviseudulla. Lomamatkat herättivät rakkauden eläimiin ja innoittivat hänet maalaamaan mielikuvituksellisia akvarelleja.[1] Potterin nuorin veli Bertram ei myöskään juuri ollut kotona, sillä hän kävi koulua sisä­oppi­laitoksessa, ja Beatrix jäi yksin lemmikki­eläintensä kanssa. Lemmikkeinä oli muun muassa kaksi kania: Benjamin, jota Beatrix kuvaili ”näsä­viisaaksi ja ilki­kuriseksi pikku olennoksi”, ja Peter, jota hän kuljetti mukanaan talutus­hihnassa. Potter saattoi katsella eläimiään piirtäen niistä luonnoksia tunti­kausia. Vähä vähältä piirroksista tuli yhä parempia, ja näin hänen taitonsa kehittyivät jo nuorena.lähde?

Potterin isä Rupert William Potter (1832–1914) oli ammatiltaan asianajaja mutta vietti päivänsä herras­miesten klubilla ja harjoitti harvoin ammattiaan. Potterin äiti Helen Potter (omaa sukua Leech, 1839–1932) oli puuvilla­kauppiaan tytär ja kulutti aikaansa vierailuilla ja vastaan­ottaen vierailijoita. Perhe sai toimeen­tulonsa molempien vanhempiensa perityistä tuloista. lähde?

Rupert Potter vuokrasi joka kesä maa­seutu­talon, ensin seitsemän kesän ajan 1871–1881 Dalguise Housen Skot­lannista Perth­shirestä ja sittemmin Englannista Järvi­seudulta. Vuonna 1882 perhe tapasi paikallisen kirkko­herra Canon Hardwicke Rawnsleyn, joka oli syvästi huolissaan teollisuuden ja turismin vaikutuksista Järvi­seutuun. Hän perusti 1895 maa­seudun suojelemiseksi National Trust -ympäristön­suojelu­järjestön. Beatrix Potter rakastui heti rosoisiin vuoriin ja tummiin järviin ja Rawnsleyn kautta ymmärsi, miten tärkeää alueen suojeleminen on.[3]

Beatrixin setä pyrki saamaan Beatrixin opiskelijaksi Kew Gardensiin, mutta suku­puolensa vuoksi tätä ei hyväksytty.lähde?

Kirjallinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potter lähetti 27-vuotiaana eräältä lomamatkaltaan kuvitetun eläintarinan entisen kotiopettajattarensa sairaalle tyttärelle. Tarinan sankareina oli neljä kaniinia, joista yksi oli Petteri Kaniini. Kuvitettu tarina herätti ihastusta, ja Beatrix Potter päätti julkaista sen omalla kustannuksellaan vuonna 1901 nimellä The Tale of Peter Rabbit. Seuraavana vuonna Frederick Warne & Company -kustannusyhtiö julkaisi kirjan, ja siitä muodostui suuri menestys. Kustantaja julkaisi seuraavan 20 vuoden aikana 22 muuta Beatrix Potterin pientä kirjaa, joita yhdisti helppolukuinen teksti, kuiva huumori ja akvarellikuvitukset. [1]

Potter kihlautui salaa kustantaja Norman Warnen kanssa. Potterin vanhemmat kuitenkin vastustivat avio­liittoa, mikä aiheutti särön Potterin ja hänen vanhempiensa välille. Häät jäivät pitämättä, sillä pian kihlauksen jälkeen Warne sairastui leukemiaan ja kuoli muutamassa viikossa.[4][5] Potter oli murtunut. Hän kirjoitti kirjeessään Warnen sisarelle Millie Warnelle: ”Hän ei elänyt pitkään, mutta hän eli hyödyllisen ja onnellisen elämän. Minun on yritettävä uutta alkua ensi vuonna.” lähde?

Potter kirjoitti kaiken kaikkiaan 23 kirjaa, jotka hän myös kuvitti itse vesi­värein. Ne julkaistiin pieni­kokoisina, lasten helposti pideltäväksi ja luettavaksi. Vuoden 1920 tienoilla Potterin kirjoittaminen väheni näön heikennyttyä.[6]

Järviseutu ja ympäristönsuojelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Normanin äkillisen kuoleman jälkeen Beatrix Potter vietti suuren osan ajastaan yksin Hill Topissa, pienellä maatilalla Sawreyn kylässä järvialueella. Maatila oli ostettu perintörahoilla ja Potterin kirjojen tuotoilla.[1] Hän rakasti seudun maisemia ja kävi tilalla mahdollisimman usein. Kirjoistaan saamiensa säännöllisten tulojen turvin Potter alkoi ostaa maa­paloja paikallisen asian­ajaja William Heelisin opastuksella. Potter oli 47-vuotias, kun hän vuonna 1913 avioitui Heelisin kanssa ja muutti pysyvästi Hill Topiin. Jotkut Potterin rakastetuimmista teoksista kuvaavat Hill Topin maa­taloa ja kylää. Paris­kunnalla ei ollut lapsia, mutta tilalla oli jatkuvasti eläimiä: kissoja, koiria, jopa lemmikki­siili, joka nimettiin rouva Siiri Sipiseksi.lähde?

Beatrix Potter kuoli vuonna 1943 Sawreyssa Castle Cottagessa. Hänen ruumiinsa tuhkattiin, ja tuhka siroteltiin maa­seudulle Sawreyn lähellä. Potter testamenttasi National Trustille lähes kaiken omaisuutensa: 1 600 hehtaaria maata, maa­taloja ja viisi­toista maa­tilaa. Testamentti­lahjoituksen ansiosta on Järvi­seudun luontoa saatu säilymään.[7] Hill Topin maalaistalo on säilytetty sellaisena kuin se oli Potterin asuessa rakennuksessa.[1]

Salainen päiväkirja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Potter oli 15-vuotias, hänen vanhempansa nimittivät hänet talouden­hoitajakseen eivätkä kannustaneet hänen henkistä kehitystään, vaan edellyttivät hänen huolehtivan talouden­pidosta. Viisi­toista­vuotiaasta yli kolme­kymmen­vuotiaaksi hän merkitsi muistiin joka­päiväiset tapahtumat päivä­kirjoihinsa sala­kirjoituksella, joka onnistuttiin selvittämään vasta viisi­toista vuotta hänen kuolemansa jälkeen.[8]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Missi Miukusen tarina vuodelta 1906 (The Story of Miss Moppet).
  • Petteri Kaniini
  • Nokkela ja Vikkelä
  • Rouva Siiri Sipinen
  • Tarina räätälistä
  • Kaksi tuhmaa hiirtä
  • Penna Pupu
  • Hanna-Hiiren kuokka­vieraat
  • Rosina Ankkanen maailmalla
  • Tommin Roima­housut
  • Hemmo Harmaatassu
  • Joonas kaupunki­hiiri
  • Jeremias Rimppa­kinttu
  • Pikku salaatti­varkaat
  • Petteri Kaniinin joulu­puuha­kirja
  • Petteri Kaniinin satu­maailma (kokoelma 2002)

[9]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Beatrix Potter Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.9.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Beatrix Potter Otava. Arkistoitu 3.7.2012. Viitattu 9.7.2015.
  3. ↑ Bio­graphy of Beatrix Potter Lontoo: Victoria And Albert Museum. Viitattu 22.12.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Beatrix Potter: Bio­graphy BPotter. Arkistoitu 16.5.2015. Viitattu 1.5.2015. (englanniksi)
  5. ↑ About Beatrix Potter The Beatrix Potter Society. Viitattu 1.5.2015. (englanniksi)
  6. ↑ The Tale of Peter Rabbit Victoria And Albert Museum. Viitattu 22.12.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Life in the Lake District Peter Rabbit. Arkistoitu 15.12.2015. Viitattu 22.12.2012. (englanniksi)
  8. ↑ Warne, Frederick: Secret Diary of Beatrix Potter Peter Rabbit. Arkistoitu Viitattu 14.5.2020. (englanniksi)
  9. ↑ Beatrix Potterin suomennettuja teoksia (haku­tulos) Fennica. Helsinki: Kansallis­kirjasto. Viitattu 14.10.2017.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Beatrix_Potter&oldid=22675700”