Autochrome
Autochrome oli varhainen värivalokuvausmenetelmä, jonka kehittivät Lumièren veljekset 1900-luvun alussa.[1] Autochrome hallitsi värivalokuvausmarkkinoita kolme vuosikymmentä.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Menetelmä patentoitiin 1903 ja esiteltiin Ranskan tiedeakatemialle 30. toukokuuta 1904.[3] Vaikka tätä aiemminkin oli onnistuttu kehittämään aitoja värivalokuvia, oli Autochrome ensimmäinen helppokäyttöinen tapa tallentaa kuvauskohteen värit ilman taiteilijan kättä.[1] Patentista kesti kuitenkin vielä neljä vuotta, ennen kuin menetelmä oli valmis massatuotantoon vuonna 1907.[4] 10. kesäkuuta 1907 aikakauslehti L'Illustrationin pääkonttorissa pidettiin Autochromen viralliset vihkiäiset, joissa oli 600 vierasta.[5]
Lumièren keksinnöstä tuli hyvin suosittu, vaikka kuvaaminen sillä oli kallista ja valotusajat kymmeniä kertoja pidempiä kuin mustavalkoisissa kuvissa.[6] Vuonna 1913 Lumière valmisti kuusi tuhatta Autochrome-laattaa päivässä.[7] Ajoittain kysyntä ylitti valmistuskapasiteetin ja Ranskan ulkopuolella tuotteesta pyydettiin ylihintaa.[8]
Kodakin vuonna 1936 kehittämä värifilmi (Kodachrome) merkitsi lopun alkua Autochromelle,[1] ja menetelmä jäi vähitellen pois käytöstä siitäkin huolimatta, että lasilevyn ohella kehitettiin Autochrome-prosessia käyttävä filmi (Filmcolor, 1932) ja rullafilmi (Lumicolor, 1934).[9] Viimeistään 1950-luvulle tultaessa Lumièren additiivinen värimenetelmä oli jo hävinnyt olemasta.[10]
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Autochromessa käytettiin lasilevyä, joka oli käsitelty värjätyllä perunatärkkelyksellä siten, että se oli herkkä kolmelle päävärille (punainen, vihreä, sininen).[11][12] Violetit, oranssinpunaiset ja vihertävät hiukkaset, halkaisijaltaan 12–16 nm, toimivat valoa läpäisevinä suotimina.[13] Kun levyä tarkasteltiin valoa vasten erityisellä laitteella, diaskoopilla, sen pinta näkyi värillisenä mosaiikkina.[12] Autochrome-menetelmä tuotti lasilevylle suorapositiivin, eräänlaisen dian, joka oli ainutkertainen, sillä järjestelmä ei tuntenut negatiivia.[9] Keino- tai luonnonvalossa tarkastelun lisäksi oli yleistä, että kuva heijastettiin kankaalle. Autochrome-valokuvalevyn tavanomaisin koko oli 9 cm x 12 cm, joka sopi erityisesti projektorikäyttöön.[4]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Autochrome-aihion valmistus oli työläs prosessi. Lyonissa sijainneessa tehtaassa perunatärkkelys eriteltiin elutriaatiolla raekoon mukaan ja värjättiin. Värjätyt hiukkaset siroteltiin tahmealla vernissalla käsitellylle lasilevylle. Rakeiden välit tiivistettiin hiilitomulla, minkä jälkeen levyä puristettiin suurella voimalla (5 kg/cm²[14]) suodinkerroksen ohentamiseksi ja herkkyyden parantamiseksi. Lopuksi levy pinnoitettiin valonherkällä pankromaattisella emulsiolla, joka oli sama kuin mustavalkokuvissa käytetty. Valmis Autochrome-levy paketoitiin neljän laatikoihin. Kuvauksessa voitiin käyttää tavallista kameraa, mutta kuvaajan oli muistettava asettaa lasilevyn käsittelemätön puoli kohti objektiivia, jotta valo siivilöityisi suodinkerroksen läpi ennen emulsiokerrosta.[7]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Autochromen värimaailmaa ja kuvan rakennetta on verrattu pointillismiin, kuten Georges Seurat'n taiteeseen.[15] Menetelmä tuotti eteerisen, ruskaisen vaikutelman.[16] Pitkä valotus houkutteli kuvaajan ulkoilmaan, jossa mahdollisuus vangita luonnon ja kasvillisuuden värejä kiehtoi kuvaajia amatööreistä ammattilaisiin.[7] Autochromella kuvattiin muotokuvien lisäksi asetelmia, puutarhojen kukkaloistoa ja maisemia.[1]
Autochrome avasi nopeasti ennen saavuttamattomat kulttuurit, sillä lehdet ja liikemiehet lähettivät kuvaajia kaukomaille. Ranskalainen L'Illustration julkaisi neljä Leon Gimpelin ottamaa Autochromea sivuillaan 15. kesäkuuta 1907, ja yhdysvaltalainen The Century seurasi perässä tammikuussa 1908.[17] National Geographic -aikakauslehti liittyi joukkoon heinäkuun numerossaan vuonna 1914.[16] Ranskalainen pankkiiri Albert Kahn perusti säätiön, jonka tavoitteena oli lujittaa rauhaa tuomalla vieraat kansat ja kulttuurit kosketukseen keskenään kuvaamalla arkielämää Autochromen kaikissa väreissä.[18] Autochrome yleistyi juuri suuren murroksen alla, kun Itävalta-Unkari ja Ottomaanien imperiumi sortuivat I maailmansodassa.[18]
Suomessa Autochrome -värivalokuvausmenetelmää käyttivät mm. Wladimir Schohin sekä Eino Antero Bergius.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Early Visual Media: Autochromes (Thomas Weynants) (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 15.10.2010
- ↑ Institut Lumière: Autochrome (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 17.10.2010
- ↑ Luminous Lint: Autochromes, Invention Viitattu 15.10.2010
- ↑ a b Autochromes Lumière 1907–1935: Viewing (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 16.10.2010
- ↑ Luminous Lint: Autochromes, L'Illustration Viitattu 17.10.2010
- ↑ Color Photography: Early Years (Jon A. Kapecki) (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 17.10.2010
- ↑ a b c National Media Museum: Autochromes: The Dawn of Colour Photography Viitattu 17.10.2010
- ↑ Luminous Lint: Autochromes, Amateurs Viitattu 17.10.2010
- ↑ a b Luminous Lint: Autochromes, Technique Viitattu 15.10.2010
- ↑ Autochromes Lumière 1907–1935: A Modern Revival (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 16.10.2010
- ↑ V&A: Autochrome Viitattu 15.10.2010.
- ↑ a b National Media Museum: The Dawn of Colour - Technical details Viitattu 15.10.2010
- ↑ An Introduction to Color Photographs (Paul Messier, 2.12.1999) (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 17.10.2010.
- ↑ Šechtl & Voseček Museum Online: What is Autochrome? Viitattu 18.10.2010
- ↑ Autochrome's Enduring Allure (Stephen Crowley) Viitattu 17.10.2010
- ↑ a b National Geographic: Photography - First Published Natural-Color Photo (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 17.10.2010
- ↑ Luminous Lint: Autochromes and Autochromists of WWI Viitattu 17.10.2010
- ↑ a b BBC Four: The Edwardians, The Wonderful World of Albert Kahn Viitattu 17.10.2010
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Albert Kahnin Autochrome-kuvia (Arkistoitu – Internet Archive)(englanniksi)
- Autochrome-kuvia Guardianin sivuilla(englanniksi)
- Jean-Baptiste Tournassoudin Autochrome-kuvia (Arkistoitu – Internet Archive)(ranskaksi)
- Autochrome-kuvia ensimmäisestä maailmansodasta (Arkistoitu – Internet Archive)(englanniksi)
- Belgialaisia Autochromeja(englanniksi)
- Nykyajan Autochrome-kuvia(englanniksi)
- Autochrome: sata vuotta värikuvausta (Arkistoitu – Internet Archive)(englanniksi)