Rarotonga
Rarotonga on eteläisellä Tyynellämerellä sijaitsevien Cookinsaarten runsasväkisin saari ja saariryhmän keskus. Siellä sijaitsee myös saarten pääkaupunki Avarua. Rarotonga on myös alueen taloudellinen keskus.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pinta-alaltaan saari on 67,1 km²[1]. Rarotonga on Cookinsaarten ainoa aktiivisesti tuliperäinen saari, ja se on myös eteläisen saariryhmän nuorin saari. Saari muodostui tuliperäisen toiminnan seurauksena noin 2 miljoonaa vuotta sitten. Tuliperäisyyden takia saaren sisäosissa on jyrkkiä laaksoja, kapeita harjanteita ja epätasaisia mäkiä, joita peittää sankka metsä. Saarella on myös samasta syystä monista muista alueen saarista poiketen kartiomaisia vuoria, jotka ovat jo hävinneet muilta alueen saarilta.[2] Saaren korkein kohta sijaitsee 658 metrin korkeudella merenpinnasta[3]. Rannikolla on tasaista ja hedelmällistä tasankoa, jonne rakentaminen on viime aikoina keskittynyt. Saarta ympäröi laguuni. Rarotongalla tavataan muutamia endeemisiä lintulajeja, kuten kakerori-nimellä tunnettu rarotonganmonarkki (Pomarea dimidiata) sekä rarotongankottarainen (Aplonis cinerascens). Suurin osa saaren sinänsä runsaasta linnustosta on istutettu muilta saarilta. Saarella ei tavata yhtään myrkyllistä eläintä.[2]
Ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rarotongan ilmasto on melko tasainen. Lämpötila vaihtelee talvisin yleensä 18–28 °C välillä. Talvi kestää Rarotongalla toukokuusta lokakuuhun. Marraskuusta huhtikuuhun kestävän kesäin aikana lämpötila vaihtelee 21–29 °C asteen välillä. Sadekausi kestää yleensä tammikuusta toukokuun alkuun. Rajuja sääilmiöitä ei yleensä ole, mutta esimerkiksi El Niño -kaudella helmikuussa 2005 alueella oli kohonneen pintaveden lämpötilan takia viisi syklonia kolmen viikon aikana.[3]
|
Rarotongan ilmastotilastoa
Lähde: [3]
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhainen historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paikallisen perinteen mukaan ensimmäinen rarotongalainen oli Nuku Hivasta tullut Io Tangaroa, joka saapui saarelle kanootilla noin 1 400 vuotta sitten. Hän lähti kuitenkin takaisin Nuku Hivaan, eikä tullut enää takaisin. Hän kuitenkin kertoi saaresta kotonaan ja myöhemmin saarella kävivät hänen lapsensa ja lapsenlapsensa. Ensimmäiset asukkaat tulivat todennäköisesti todellisuudessakin Marquesassaarilta ja niitä lähellä olevilta Seurasaarilta. Rarotongan varhaisesta historiasta ei kuitenkaan tiedetä paljoa. Yksi harvoista historiallisista merkeistä varhaisesta asutuksesta on Ara Metua tai Te Ara Nui o To'i -nimellä tunnettu tie saaren sisäosassa. Se rakennettiin luultavasti 1000-luvun aikana. Te Ara Nui o To'i viittaa To'i nimiseen mieheen, mutta historiallista To'ita ei tunneta. Perinteen mukaan jossain vaiheessa saaren historiaa Tahitilta saapui Tangi'ia ja Samoalta Karika -nimiset sotapäälliköt, jotka valloittivat saaren ja perustivat sen kuusi heimoa. Saaren heimot kävivät sotia keskenään, minkä takia rannikon alavilla mailla ei ollut nykyisen kaltaista asutusta, vaan asukkaat asuivat helposti puolustettavilla korkeammilla paikoilla sisämaassa. Saarelaiset elivät kalastuksella, karjanhoidolla ja viljelyllä. 1000-luvun ja 1400-luvun välillä saarelta lähti maastamuuttajia kohti Uutta-Seelantia, joista monet paikalliset maoriheimot tiedostavat yhä polveutuvansa.[4]
Eurooppalaisten saapuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eurooppalaiset löysivät Rarotongan verrattain myöhään. Ensimmäiset saaren nähneet olivat luultavasti HMS Bountyn kapinoitsijat vuonna 1789. Ensimmäinen saarella vieraillut eurooppalainen oli todennäköisesti Philip Goodenough vuonna 1814. Hän etsi saarelta santelipuuta ja otti useaan otteeseen yhteen paikallisten kanssa. Kun useat hänen miehistöstään olivat saaneet surmansa hän joutui lähtemään saarelta. Vuonna 1821 Cookinsaarille saapui London Missionary Society lähetyssaarnaaja John Williams, joka käännytti saarelaisia menestyksekkäästi yhdessä Seurasaarilta peräisin olleen apulaisensa Papeihan kanssa. Rarotongaan hän saapui kuitenkin vasta vuonna 1823 vietettyään aikaa useilla muilla saarilla. Käännytys Rarotongallakin oli menestyksekästä, vaikkakin Williams sai surmansa Vanuatulla vuonna 1839. Hänet korvattiin muiden lähetyssaarnaajien taholta nopeasti. Lähetyssaarnaajat käänsivät raamatun maorin kielelle ja perustivat Arorangin kylän eräänlaiseksi mallikyläksi. Lähetyssaarnaajat kannustivat käännynnäisiä muuttamaan pois kotiseuduiltaan rikkoakseen näiden siteet pakanoihin.[4] Lähetyssaarnaajat toivat saarelle muillakin Tyynenmeren saarilla tuhoa aiheuttaneet taudit ja noin kaksi vuosikymmentä lähetyssaarnaajien tulon jälkeen asukasmäärä oli puolittunut. Lähetyssaarnaajat yrittivät pitää muut eurooppalaiset poissa saarelta, mutta silloin tällöin siellä vieraili valaanpyytäjiä ja kauppiaita. Lähetyssaarnaajia alkoi myös huolestuttamaan Ranska, joka oli valloittanut Tahitin vuonna 1843. Tästä syystä he painostivat paikallisen päällikkö Makea Takaun pyytämään brittien suojelusta vuonna 1865. Ensimmäiseen pyyntöön ei suostuttu mutta useiden pyyntöjen jälkeen Cookinsaarista tuli brittien protektoraatti ja Rarotongasta alueen keskus.[5]
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rarotongan asukasluku on 13 890[1]. Saarta asuttavat cookinsaarten maorit ovat läheistä sukua maoreille, maoheille ja rapanuille[6]. Miltei kaikilla on myös jonkin verran muuta kuin polynesialaista perimää, lähinnä Euroopasta ja Aasiasta, mutta myös vähäisessä määrin Afrikasta[7].Saarella puhutaan maoria ja englantia. Paikallista maorin murretta kutsutaan nimellä rarotonga.[6]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rarotongan kulttuuri on samankaltainen muiden eteläisten saarien kanssa. Historiallisesti saaren asukkaat jakautuivat kuuteen heimoon, joita johti ariki ja mataiapo ja rangatira -nimellä tunnetut alipäälliköt. Saari jaettiin kolmeen vakaan eli alueeseen, joista Te Au O Tonga sijaitsi saaren pohjoisosassa, Takitumu idässä ja Puaikura lännessä. Jokaisella heimolla oli koutu eli ylin neuvosto, sekä marae -niminen pyhä paikka. Maraeilla suoritettiin uskonnollisia menoja kuten esimerkiksi ruuan uhraamista jumalille. Heimojen maa-alueita kutsuttiin nimellä tapere. Maa kulki suvussa ja sitä saatettiin voittaa tai menettää sodissa. Tämä kuitenkin loppui lähetyssaarnaajien tullessa 1820-luvulla.[5] Nykyisin saaren asukkaat ovat varsin voimakkaasti kiristinuskoisia, vaikkakin kiinnostus vanhoihin tapoihin on viime aikoina kasvanut.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lonely Planet Rarotonga & the Cook Islands. Lonely Planet Publications, 1998. ISBN 0864425538 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Rarotonga – The Capital Island cookislands.org.uk. Arkistoitu 9.8.2011. Viitattu 19.5.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Lonely Planet 1998, s. 50
- ↑ a b c Rarotonga – The 'down south' island The Cook Islands. Viitattu 19.5.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Lonely Planet 1998, s. 48
- ↑ a b Lonely Planet 1998, s. 49
- ↑ a b The People The Cook Islands. Viitattu 19.5.2011. (englanniksi)
- ↑ Ron Crocombe ja Marjorie Tuainekore Crocombe: Cook Islands - Orientation Everyculture.com. Viitattu 19.5.2011. (englanniksi)
