Antonio Maura
| Antonio Maura | |
|---|---|
 |
|
| Espanjan pääministeri | |
| Monarkki | Alfonso XIII |
| Edeltäjä | Raimundo Fernandez Villaverde |
| Seuraaja | Marcelo Azcárraga Palmero |
| Monarkki | Alfonso XIII |
| Edeltäjä | Antonio Aguilar y Correa |
| Seuraaja | Segismundo Moret |
| Monarkki | Alfonso XIII |
| Edeltäjä | Manuel García Prieto |
| Seuraaja | Manuel García Prieto |
| Monarkki | Alfonso XIII |
| Edeltäjä | Álvaro Figueroa y Torres Mendieta |
| Seuraaja | Joaquín Sánchez de Toca |
| Monarkki | Alfonso XIII |
| Edeltäjä | Manuel Allendesalazar |
| Seuraaja | José Sánchez Guerra |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. toukokuuta 1853 Palma, Mallorca, Espanja |
| Kuollut | 13. joulukuuta 1925 (72 vuotta) Torrelodones, Espanja |
| Tiedot | |
| Puolue | Konservatiivinen puolue |
 Nimikirjoitus |
|
Antonio Maura y Montaner (2. toukokuuta 1853 Palma, Mallorca – 13. joulukuuta 1925 Torrelodones) oli espanjalainen valtiomies, joka toimi Espanjan pääministerinä viisi kertaa vuosina 1903–1904, 1907–1909, 1918, 1919 ja 1921–1922. Hänen konservatiiviset hallituksensa toteuttivat maltillista uudistuspolitiikkaa pyrkimyksenään perustuslaillisen monarkian säilyttäminen.[1]
Ennen poliittista uraansa Maura oli menestynyt asianajaja.[2] Hänet valittiin vuonna 1881 ensimmäisen kerran Espanjan parlamenttiin eli cortesiin liberaalipuolueen edustajana. Hän toimi vuosina 1890–1894 siirtomaaministerinä Práxedes Mateo Sagastan hallituksessa, mutta erosi, kun parlamentti oli hylännyt hänen ehdotuksensa Kuuban itsehallinnon lisäämisestä. Vuonna 1902 Maura oli Sagastan viimeisen hallituksen sisäministerinä, mutta siirtyi samana vuonna konservatiivipuolueeseen.[1] Hän jatkoi sisäministerinä Francisco Silvelan konservatiivihallituksessa, mutta hänen ja valtiovarainministeri Villaverden erimielisyydet johtivat hallituksen kaatumiseen kesällä 1903. Maura oli ensimmäisen kerran pääministerinä joulukuusta 1903 joulukuuhun 1904. Hänen hallituksensa uudisti Espanjan armeijaa ja teki lokakuussa 1904 Ranskan kanssa sopimuksen etupiirijaosta Marokossa. Kataloniassa hallituksen politiikka oli niin epäsuosittua, että ollessaan siellä maakuntamatkalla kuningas Alfonso XIII:n kanssa Maura joutui usean murhayrityksen kohteeksi.[2]
Maura palasi pääministeriksi tammikuussa 1907.[2] Hänen toinen hallituksensa uudisti Espanjan paikallishallinnon ja sääti oppivelvollisuuslain.[1] Hallituksen yritys vahvistaa Espanjan valtaa ja taloudellisia intressejä Pohjois-Marokossa johti vuonna 1909 Melillan sotana tunnettuun konfliktiin paikallista rifiväestöä vastaan. Sotaa vastustanut Espanjan työväenliike julisti heinäkuussa 1909 yleislakon ja Barcelonassa puhkesi levottomuuksia, jotka hallitus tukahdutti ankarin keinoin. Erityisesti työväenjohtaja Francisco Ferrerin teloitus herätti paheksuntaa ulkomaita myöten, ja tilanteen rauhoittamiseksi Mauran hallitus joutui eroamaan lokakuussa 1909.[1][2] Maura luopui myös konservatiivipuolueen johdosta ja paikastaan cortesissa joulukuussa 1912.[1]
Ensimmäisen maailmansodan aikana Maura tuki Espanjan puolueettomuuspolitiikkaa. Hän johti maaliskuusta marraskuuhun 1918 konservatiivien ja liberaalien yhteishallitusta.[3] Hän oli tämän jälkeen pääministerinä vielä kahdesti, huhtikuusta heinäkuuhun 1919 ja elokuusta 1921 maaliskuuhun 1922.[1] Hänen viimeinen hallituksensa kaatui epäonnistuttuaan uuden Rifin sodan viemisessä päätökseen.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Antonio Maura y Montaner (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 26.10.2015.
- ↑ a b c d Nordisk familjebok (1912), s. 1292–1293 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 26.10.2015.
- ↑ a b Nordisk familjebok, täydennysosa (1925), s. 478–479 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 26.10.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antonio Maura Wikimedia Commonsissa
