André Marie Constant Duméril
André Marie Constant Duméril (1. tammikuuta 1774 Amiens Ranska – 14. elokuuta 1860 Pariisi) oli ranskalainen eläintieteilijä.
Duméril väitteli tohtoriksi 19-vuotiaana Rouenin lääketieteellisessä opistossa. Vuonna 1800 hän muutti Pariisiin ja osallistui Georges Cuvierin vertailevan anatomian luentoihin. Hän oli Cuvierin seuraaja Panthéonin keskuskoulussa ja luennoi Pariisin lääketieteellisessä opistossa 1801. Hänet valittiin Ranskan tiedeakatemiaan, ja hän syrjäytti Bernard Germain de Lacépèden, joka joutui väistymään poliittisten mielipiteidensä vuoksi. Duméril toimi Pariisin luonnonhistoriallisen museon anatomian professorina 1801–1812, ja sen jälkeen hänet valittiin matelija- ja kalatieteiden professoriksi. Virallisesti hän sai professuurin vasta Lacépèden kuoltua 1825.
Duméril julkaisi vuonna 1806 teoksen Zoologie analytique. Teos käsitti koko eläinkunnan ja esitti sukujen mutta ei lajien välisiä eroja. Yhdessä poikansa Auguste Dumérilin kanssa hän julkaisi vuonna 1851 laajan teoksen Catalogue méthodique de la collection des reptiles. Vuonna 1853 André Duméril julkaisi yksin 7-osaisen teoksen Prodrome de la classification des reptiles ophidiens, jossa hän kuvaili kaikki käärmeet.
Duméril julkaisi pitkään valmistellun 9-osaisen teoksen l’Erpétologie général ou Histoire naturelle complète des reptiles (1834-1854). Teoksessa hän kuvaili yksityiskohtaisesti 1 393 matelijalajia (hän sijoitti sammakkoeläimet matelijoihin).
Duméril tutki myös lintuja ja hyönteisiä, joista hän julkaisi useita kirjoituksia. Hyönteistieteen alalta hänen pääteoksensa oli kaksiosainen Entomologie analytique (1860). Yhdessä poikansa Augusten kanssa hän perusti ensimmäisen matelijahautomon Jardin des Plantesin eläintarhaan Pariisissa. Duméril jätti vuoden 1853 jälkeen enimmät tehtävänsä pojalleen ja vetäytyi virastaan 1857. Hänet valittiin Kunnialegioonaan kaksi kuukautta ennen kuolemaansa.
Linnuista Duméril nimesi huuhkajien suvun Bubo ja hiiripöllön suvun Surnia.[1]