Afrikkalaistunut mehiläinen
| Afrikkalaistunut mehiläinen | |
|---|---|
 Afrikkalaistuneet mehiläiset ovat ympäröineet eurooppalaisen kuningatarmehiläisen |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
| Alalahko: | Hoikkatyviset Apocrita |
| Yläheimo: | Mesipistiäismäiset Apoidea |
| Heimo: | Aitomehiläiset Apidae |
| Alaheimo: | Apinae |
| Tribus: | Apini |
| Suku: | Apis |
 Afrikkalaistuneen mehiläisen levinneisyysalue Yhdysvalloissa vuonna 2005 |
|
| Katso myös | |
Afrikkalaistunut mehiläinen (myös tappajamehiläinen) on tarhamehiläisen (Apis mellifera) erilaisten eurooppalaisten alalajien ja afrikanmehiläisen (Apis mellifera scutellata) hyvin aggressiivinen risteymä.[1]
Brasilialainen genetiikan tutkija Warwick Estevam Kerr toi vuonna 1956 Afrikan eteläosista joitain kymmeniä afrikkalaisen alalajin kuningattaria Brasiliaan. Nämä kuningattaret laitettiin eurooppalaisten lajitoverien yhdyskuntiin tarkoituksena jalostaa näitä paremmin tropiikkiin sopeutuviksi, tuottoisammiksi ja taudinkestävimmiksi. Risteytyksessä toivottiin afrikkalaisten mehiläisten pisteliäisyyden ja parveilunhalun laimenemista. Vuonna 1957 mehiläispesien lentoaukoista vahingossa poistettiin sulkuristikot, jotka estivät kuningattarien ja kuhnureiden karkaamisen. Tämän seurauksena mehiläisparvet lensivät ympäröivään metsään.[1]
Karkuun päässeet mehiläiset risteytyivät eurooppalaisten mehiläisten kanssa. Afrikkalaisten mehiläisten ärhäkkyys periytyi tehokkaammin kuin eurooppalaisten mehiläisten lauhkeus. Tästä seurauksena ovat hyvin aggressiiviset afrikkalaistuneet mehiläiset, joita kutsutaan myös tappajamehiläisiksi.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1957 tapahtuneen karkaamisen jälkeen afrikkalaistuneet mehiläiset levisivät nopeasti. Etelä- ja Keski-Amerikkaan ne levittäytyivät 300–500 kilometrin vuosivauhdilla. Ne ovat levinneet koko Etelä-Amerikkaan lukuun ottamatta mantereen eteläisintä kärkeä. Pohjois-Amerikan eteläosiin ne ovat levinneet viime vuosikymmenten aikana.[1]
Brasiliassa oli ennen risteytyskokeita pidetty noin 160 vuotta eurooppalaisia mehiläisiä. Afrikkalaistuneiden mehiläisten aloitettua levittäytymisensä moni mehiläishoitaja lopetti työt, sillä he eivät katsoneet voivansa oppia uusia mehiläistenhoitomenetelmiä. Hunajantuotanto kääntyi tällöin laskuun. Nykyään suurin osa mehiläishoitajista työskentelee afrikkalaistuneiden mehiläisten kanssa, koska Latinalaisen Amerikan trooppisessa osassa laji menestyy paremmin kuin eurooppalainen mehiläinen. Lisäksi afrikkalaistunut mehiläinen sietää varroapunkkia, joka on mehiläisen loispunkki. Afrikkalaistuneiden mehiläisten myötä hunajantuotanto on huomattavasti noussut. Muut Etelä-Amerikan maat ovat toipuneet Brasiliaa hitaammin.[1]
Jotkut tutkijat ovat arvioineet afrikkalaistuneen mehiläisen leviävän Kanadaan saakka. Suurin osa tutkijoista uskoo kuitenkin leviämisen pysähtyvän Yhdysvaltain lounais- ja kaakkoisosiin. Euroopassa afrikkalaistuneen mehiläisen talvehtimiskyky ei riitä.[1]
Käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suuri määrä ihmisiä on kuollut afrikkalaistuneiden mehiläisten pistoihin. Tosin useimmissa tapauksissa on ollut kyse uhreista, jotka eivät ole kyenneet pakenemaan mehiläisten hyökkäystä riittävän nopeasti. Erityisen alttiita ovat vanhukset, sillä yhdysvaltalaisten tilastojen mukaan jo 40–50 pistoa voi aiheuttaa kuoleman vanhukselle. Myös allergikot ovat vaarassa, sillä yksikin tappajamehiläisen pisto saattaa aiheuttaa kuoleman. Tämä pätee tosin myös eurooppalaiseen mehiläiseen. Etelä- ja Keski-Amerikassa on selviydytty hengissä jopa 300–500:sta pistosta. Sanotaan, että kalkkarokäärmeen puremaa vastaa 500 tappajamehiläisen pistoa. Afrikkalaistuneen mehiläisen myrkky ei eroa juurikaan eurooppalaisen myrkystä, ja sitä saattaa olla afrikkalaistuneessa mehiläisessä jopa vähemmän kuin eurooppalaisessa mehiläisessä.[1]
Afrikkalaistuneet mehiläiset havaitsevat alueella liikkujan kauempaa ja puolustavat pesäänsä suuremmin joukoin. Lisäksi ne pysyvät pitempään hälytystilassa ja ajavat tunkeilijoita pitempään takaa. Afrikkalaistuneiden mehiläisten pesää ei tarvitse edes häiritä, sillä mehiläiset havaitsevat alueella liikkuvat ihmiset. Tappajamehiläisten tiedetään käyneen myös koirien, hevosten ja nautojen kimppuun.[1]
Toisin kuin monesti kuvitellaan, afrikkalaistuneet mehiläiset eivät ryntäile paikasta toiseen suurina parvina uutta uhria etsien, sillä ne hyökkäävät vain, jos tuntevat olonsa uhatuksi.[1]
Lajin uusilla elinalueilla esiintyy ongelmia, sillä ihmiset eivät tunne lajin tapoja. Afrikkalaistuneet mehiläiset yrittävät pesiä kaupungeissa ja lisäksi parveilevat vuoden ympäri.[1]
Afrikkalaistuneiden mehiläisten vihaisuuteen ja käyttäytymiseen vaikuttavat perintötekijöitä enemmän ilmasto-olot. Joidenkin arveluiden mukaan eurooppalainen mehiläinen pystyy paremmin pitämään puoliaan lauhkeassa ilmastossa.[1]
Pohjois- ja Keski-Amerikassa on pyritty vähentämään afrikkalaistuneiden mehiläisten aggressiivisuutta käyttämällä jalostuksessa eurooppalaisemoja.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- AFRICANIZED BEES: They are here to stay. See how these bees spread to Florida. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Featured Creaturesin artikkeli tästä lajista (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Texas A&M Universityn infosivut afrikkalaistuneesta mehiläisestä (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Apis mellifera scutellata (africanized bee) (englanniksi)