Euroopansampi
| Euroopansampi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Rustokiillesuomuiset Chondrostei |
| Lahko: | Sampikalat Acipenseriformes |
| Heimo: | Sammet Acipenseridae |
| Suku: | Acipenser |
| Laji: | sturio |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Acipenser sturio |
|
| Katso myös | |
Euroopansampi eli sampi[2] (Acipenser sturio) on uhanalainen eurooppalainen sampikalalaji.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopansampi kasvaa tyypillisesti 50–150 senttimetriä pitkäksi, enimmillään jopa kuusimetriseksi, ja yleiseksi painoksi mainitaan 125 kg. Kala voi kasvaa jopa 400-kiloiseksi.[3] Euroopansampi on selkäpuolelta tummanharmaa, vatsapuolelta kellanvalkea. Sen kuono on pitkä ja leuasta törröttää viiksisäikeitä. Selkä on ryhmyinen.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopansampi oli aikaisemmin yleinen laajalti Länsi- ja Etelä-Euroopan rannikoilla, mutta jäljellä on enää yksi kuteva kanta Ranskassa Garonnejoessa. Sitä tavattiin Pohjanmeressä, Itämeressä, Englannin kanaalissa, Atlantin rannikolla, Välimeressä Ródoksen länsipuolella ja Mustanmeren länsi- ja eteläosissa.[3]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopansammet viettävät ainakin osan elämästään merivedessä, mutta tulevat kutemaan jokiin. Koiraat lisääntyvät ensimmäisen kerran 10–12 vuoden ja naaraat 10–20 vuoden iässä. Lajin keskimääräiseksi sukupolvenväliksi on arvioitu 66 vuotta, ja ne voivat elää huomattavasti vanhemmiksi.[1]
Sampi viihtyy lähellä mutaista pohjaa, josta se etsii ruokaa viiksisäikeiden avulla. Aikuiset yksilöt pysyttelevät jokisuulla, mutta ne nousevat kutemaan sorapohjalle lähemmäs latvavesiä.
Suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee euroopansammen äärimmäisen uhanalaiseksi, koska siltä tunnetaan enää yksi populaatio ja sekin on heikkenemään päin. Vuonna 2010 arvioitiin, että lajia on luonnossa jäljellä 20–750 sukukypsää yksilöä; vuonna 2020 arvio oli 50.[1]
Ranskassa on käynnissä euroopansammen in situ -suojeluohjelma, ja lajia suojellaan myös ex situ Ranskassa ja Saksassa. Lajia istutettiin vuosina 1995 ja 2007–2014. Vuonna 1995 istutetuista yksilöistä 3–5 prosenttia selviytyi.[1]
Euroopansampi kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen 1.[1]
Itämeren sampi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa ja muualla Itämeren alueella alkuperäisenä tavatun ja 1900-luvulla hävinneen sammen katsottiin myös aiemmin kuuluvan tähän lajiin. 2000-luvun alun tutkimukset osoittivat, että täällä esiintynyt laji olikin atlantinsampi (sinisampi) (Acipenser oxyrinchus), jonka päälevinneisyysalue on Pohjois-Amerikassa.[4]. Amerikkalaista atlantinsampea on sen jälkeen alettu viljellä ja istuttaa Itämereen. Sampien suomenkieliset nimet tarkistettiin vuonna 2023.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Gesner, J., Williot, P., Rochard, E., Freyhof, J. & Kottelat, M.: Acipenser sturio IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Euroopansampi (sampi) – Acipenser sturio laji.fi Suomen Lajitietokekus (29.5.2023)
- ↑ a b Acipenser sturio (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ Hannu Lehtonen (2011) *Sampi, tule takaisin Tiede-lehti 12/2011
- ↑ HS Ympäristö | Kahden kalalajin nimi muuttuu Suomessa Helsingin Sanomat. 26.5.2023. Viitattu 26.5.2023.