Hilding Ekelund

Taidehalli Helsinki.

Georg Hilding Ekelund (18. marraskuuta 1893 Kangasniemi – 30. tammikuuta 1984 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1911 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1916. Hän oli merkittävimpiä 1900-luvun suomalaisia arkkitehteja.

Ekelundin arkkitehdinura kesti vuosikymmenien ajan 1920-luvun klassismin kaudelta 1970-luvun modernismin myöhäistulkintoihin asti. Hänen laaja-alainen toimintansa ulottui asuinalueiden suunnittelusta sekä asemakaavoituksesta kirkkoihin, tehtaisiin ja julkisiin rakennuksiin. Hän toimi lehtorina Teknillisessä korkeakoulussa ja vuosina 1950–1958 asuntosuunnittelun professorina. Hän oli myös Arkkitehti-lehden päätoimittajana vuosina 1931–1934. Ekelund oli arkkitehtina ja teoreetikkona mukana funktionalismin läpimurrossa 1930-luvun alussa, mutta hänen oman arkkitehtuurinäkemyksensä tausta oli vahvasti 1920-luvun klassismissa. Ekelund pyrki suunnittelussaan tyylisuunnista riippumattomaan ikuiseen arkkitehtuuriin, jonka esikuvat olivat Välimeren rakennuskulttuurissa.

Ekelundin arkkitehtisuunnittelu näkyy erityisen voimakkaasti Karjaalla. Hänen varhaisin työnsä Karjaalle on 1930-luvulla rakennettu apteekki ja viimeisimmät suunnitelmat 1970-luvulta. Carolus Lindbergin laatima Karjaan asemakaava todettiin 1930-luvulla ylimitoitetuksi, ja Ekelund sai tehtäväkseen kaavan uudistaminen. Hän päätyi suosimaan keskustan ulkopuolella avonaisia kortteleita suljettujen sijaan, mikä korosti puutarhojen ja istutusten merkitystä. Ekelundin suunnittelemia rakennuksia ovat apteekin lisäksi muun muassa kauppalantalo (nykyinen kaupungintalo), siunauskappeli, vesitorni, Lärkkullan kansanopisto, ammattioppilaitos sekä monet koulut ja vanhainkodit.

Ekelund osallistui lukuisiin arkkitehtuurikilpailuihin ja sijoittui niissä yleensä hyvin. Hän voitti muun muassa Eduskuntatalon sijoituskilpailun vuonna 1923 hienostuneen klassisella ehdotuksellaan. Suunnitelmassa Eduskuntatalo olisi sijoitettu Tähtitorninmäen laelle Eliel Saarisen voittaman aiemman suunnittelukilpailun tapaan. Kilpailun toisessa vaiheessa sijoituspaikaksi määrättiin kuitenkin talon nykyinen paikka, ja voittajaksi tuli J.S. Sirén. Ekelundin päätöitä ovat Helsingin Taidehalli (yhdessä Jarl Eklundin kanssa), Töölön kirkko, Lutherkirkko, Velodromi, Suomen suurlähetystö Moskovassa ja Olympiakylä Käpylässä. Suomen Docomomo-työryhmä on valinnut Ekelundin töistä modernismin suomalaisten muistomerkkien listalle velodromin, soutustadionin, Käpylän olympiakylän, Karjaan vesitornin ja Maunulan asuinalueen.

Hilding Ekelundin veli oli kirjailija ja taidemaalari Ragnar Ekelund. Hänen puolisonsa oli arkkitehti Eva Kuhlefelt-Ekelund, jonka kanssa Ekelund perusti yhteisen toimiston vuonna 1927.

• 
  Töölön kirkko
• 
  Karjaan yhteiskoulu
• 
  Punahilkantie 12. Helsingin Roihuvuoressa

Ekelundin töitä

• Helsingin taidehalli (1928), Helsinki
• Töölön kirkko (1930), Helsinki
• Luther-kirkko (1931), Helsinki
• Suomen Moskovan suurlähetystö (1938), Moskova
• Velodromi (1938–40), Helsinki
• Olympiakylä (1939–40), Helsinki
• Soutustadion (1940), Helsinki
• Helsingin lippakioskit (1940–50-luku), mm. Etu-Töölö, Helsinki
• Karjaan vesitorni (1949–1951), Karjaa
• Maunulan rivi- ja kerrostalot (1953), Helsinki
• Salmisaaren voimalaitos (1951), Helsinki
• Ruotsinkielisten opettajien talo Roihuvuoressa (1957?), Helsinki
• Nelimarkka-museo (1964), Alajärvi
• Sahanmäen alue Helsingin Maunulassa
• Villa Bäcksbacka (1969) Helsingin Etelä-Haagassa

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hilding Ekelund Wikimedia Commonsissa

• Suomen rakennustaiteen museo – arkkitehdit: Hilding Ekelund
• Hilding Ekelundin arkkitehtuuri Karjaalla. Museovirasto