Ero sivun ”Francisco de Orellana” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisätään Korjattavat 2012-malline
Arla (keskustelu | muokkaukset)
fix
Rivi 1: Rivi 1:
{{Korjattavat 2012|1259}}
{{Korjattavat 2012|1259}}
{{Korjattava/kieli|Lyhennettävä}}
[[Tiedosto:Francisco de Orellana1.JPG|thumb|Francisco de Orellana]]
[[Tiedosto:Francisco de Orellana1.JPG|thumb|Francisco de Orellanan patsas]]
'''Francisco de Orellana''' ([[1511]] [[Trujillo (Espanja)|Trujillo]], [[Espanja]]ssa – marraskuu [[1546]] [[Amazon]], [[Brasilia]]) oli ensimmäinen [[Amazon-joki|Amazon-jokea]] pitkin purjehtinut eurooppalainen. [[Gonzalo Pizarro]] ja Orellana lähtivät 220 espanjalaisen ja tuhansien intiaanien avustamana etsimään idästä [[El Dorado]]a, huhuttua kullassa kylpevää heimopäällikköä ja [[kaneli]]maata.
'''Francisco de Orellana''' ([[1511]] [[Trujillo (Espanja)|Trujillo]], [[Espanja]]ssa – marraskuu [[1546]] [[Amazon]], [[Brasilia]]) oli ensimmäinen [[Amazon-joki|Amazon-jokea]] pitkin purjehtinut eurooppalainen. [[Gonzalo Pizarro]] ja Orellana lähtivät 220 espanjalaisen ja tuhansien intiaanien avustamana etsimään idästä [[El Dorado]]a, huhuttua kullassa kylpevää heimopäällikköä ja [[kaneli]]maata. Suurin osa intiaaneista ja espanjalaisista kuoli jo [[Andit]] ylittäessään sairauksiin ja nälkään. Kultaa ei Andien jälkeen löydetty, eikä kaneliakaan suurta määrää. Pizarro ja Orellana erosivat Andien jälkeen. Miehet selvisivät purjehduksesta suurin piirtein hengissä, vaikka haavoittuivat intiaanien nuolista. Lopulta saavuttiin Amazon-joen suistoon, mistä purjehdittiin Haitiin.
Suurin osa intiaaneista ja espanjalaisista kuoli jo [[Andit]] ylittäessään sairauksiin ja nälkään. Andeilla oli ensin kylmää, sitten sateista ja lähes kulkukelvoton kasvillisuus, jonka läpi raivattiin tietä viidakkoveitsin. Kultaa ei Andien jälkeen löydetty, eikä kaneliakaan suurta määrää. Pizarro ja Orellana erosivat Andien jälkeen.

Orellanan piti hakea [[Coca (joki)|Coca-joen]] alajuoksulta miehille ruokaa. Rakennettiin laiva, jolla lähdettiin joelle. Joki vei Orellanaa vastustamattomasti alajuoksulle. Orellana päätti, ettei ollut viisasta palata Pizarron luo, vaan ottaa riski ja purjehtia tuntemattoman joen päähän asti, koska oli helpompaa kulkea virran mukana, vaikka matka olisikin pitkä. Orellanan miehet tekivät toisenkin laivan. Alussa Orellanan miehistö näki nälkää, mutta ystävälliset aparia-intiaanit auttoivat matkan alussa. Mutta näiden jälkeen intiaanit olivat yleensä vihamielisiä. Suurimmat intiaanien asutukset nähtiin [[omagua]]-heimolla. Samoihin aikoihin Gonzalo Pizarro tuskastui ja lähti vaivalloiselle paluumatkalle.
Lopulta saavuttiin itse Amazon-joelle, missä vihamieliset intiaanit ahdistelivat Orellanan [[brigantiini]]tyyppisiä purjealuksia kanooteista ampuen nuolia. Miehet selvisivät purjehduksesta suurin piirtein hengissä, vaikka haavoittuivat intiaanien nuolista. Lopulta saavuttiin Amazon-joen suistoon, mistä purjehdittiin Haitiin.
Francisco de Orellana lähti myöhemmin Amazon-joen suistoon Atlantin kautta purjetimalla neljällä laivalla, joista vain yksi selvisi Amazonin suistoon asti. Täällä ryhmä jakautui kahteen osaan. Osa tutki seutua, osa vietti aikaa ystävällisten intiaanien parissa. Orellana kuoli 1546 Amazonin suistossa johonkin sairauteen.
Francisco de Orellana lähti myöhemmin Amazon-joen suistoon Atlantin kautta purjetimalla neljällä laivalla, joista vain yksi selvisi Amazonin suistoon asti. Täällä ryhmä jakautui kahteen osaan. Osa tutki seutua, osa vietti aikaa ystävällisten intiaanien parissa. Orellana kuoli 1546 Amazonin suistossa johonkin sairauteen.


Rivi 10: Rivi 9:
=== Kohti El Doradoa ja Kanelimaata===
=== Kohti El Doradoa ja Kanelimaata===


Espanjalainen [[konkistadori]] [[Gonzalo Pizarro]]n retkikunta lähti [[Ecuador]]in [[Quito]]sta 1541 itään etsimään [[El Dorado]]a ja [[kaneli]]maata. El Dorado oli intiaanien huhupuheissa esiintynyt heimopäällikkö, jonka sanottiin kylpevän kultapölyssä vuosittain. Hänen kuvitellun asuinkaupunkinsa uskottiin olevan täynnä rikkauksia.
Espanjalainen [[konkistadori]] [[Gonzalo Pizarro]]n retkikunta lähti [[Ecuador]]in [[Quito]]sta 1541 itään etsimään [[El Dorado]]a ja [[kaneli]]maata. El Dorado oli intiaanien huhupuheissa esiintynyt heimopäällikkö, jonka sanottiin kylpevän kultapölyssä vuosittain. Hänen kuvitellun asuinkaupunkinsa uskottiin olevan täynnä rikkauksia. Osaksi espanjalaiset uskoivat huhuihin siksi, että he olivat [[Francisco Pizarro]]n johdolla käytännössä kukistaneet [[inkat|inkavaltion]] 1532-1537 ja saaneet inkoilta ryöstettyä ja kuninkaan lunnaina suuren määrän kultaa. Tätä taustaa vastaan oli järkevää ajatella, että kultamaita saattaisi olla Etelä-Amerikassa enemmänkin. Todellisuudessa huhut El Doradosta lienevät saaneet alkunsa [[muisca]]-intianeista, joiden päällikön virkaan astujaisia juhlittiin muun muassa siten, että pihkalla sivelty päällikkö pyöri kultapölyssä. Espanjalaiset valtasivat muiscojen alueen vuoteen 1542 mennessä. [[Kaneli]] oli arvokas mauste ja kauppatavara, jota intiaanit väittivät kasvavan idässä runsaasti.
Osaksi espanjalaiset uskoivat huhuihin siksi, että he olivat [[Francisco Pizarro]]n johdolla käytännössä kukistaneet [[inkat|inkavaltion]] 1532-1537 ja saaneet inkoilta
ryöstettyä ja kuninkaan lunnaina suuren määrän kultaa. Tätä taustaa vastaan oli järkevää ajatella, että kultamaita saattaisi olla Etelä-Amerikassa enemmänkin. Todellisuudessa huhut El Doradosta lienevät saaneet alkunsa [[muisca]]-intianeista, joiden päällikön virkaan asutujaista juhlittiin muun muassa siten, että pihkalla sivelty päällikkö pyöri kultapölyssä. Espanjalaiset valtasivat muiscojen alueen
vuoteen 1542 mennessä. [[Kaneli]] oli arvokas mauste ja kauppatavara, jota intiaanit väittivät kasvavan idässä runsaasti.


=== Andien yli ===
=== Andien yli ===


Vuonna 1540 Espanjalainen [[konkistadori]] Gonzalo Pizarro saapui Quitoon tarkoituksena etsiä kanelimaata, jonka uskottiin olevan jossain idässä vuorten takana.<ref name="win">http://www.win.tue.nl/~engels/discovery/orellana.html</ref>. Francisco de Orellana, joka lienee ollut Pizarrolle sukua tai hänne läheinen ystävänsä, oli yksi Gonzalo Pizarron luutnanteista.
Vuonna 1540 Espanjalainen [[konkistadori]] Gonzalo Pizarro saapui Quitoon tarkoituksena etsiä kanelimaata, jonka uskottiin olevan jossain idässä vuorten takana.<ref name="win">http://www.win.tue.nl/~engels/discovery/orellana.html</ref>. Francisco de Orellana, joka lienee ollut Pizarrolle sukua tai hänne läheinen ystävänsä, oli yksi Gonzalo Pizarron luutnanteista.


Pizarro päätti lähteä suuren retkikunnan kanssa marssille kohti itää. Samaan aikaan Orellanan oli määrä hakea rannikolta espanjalaisia ratsumiehiä Pizarron avuksi ja seurata Pizarroa. Retkikunnassa oli alussa 220 espanjalaista ja 4000 intiaania, runsaasti laamoja,hevosia ja koiria, joita käytettiin taistelussa intiaaneja vastaan, sekä mm. sikoja syötäviksi. Gonzalo Pizarron retkikunta ylitti ensin lumiset ja kylmät, sitten hyvin sateiset ja metsäiset, vaikeakulkuiset [[Andit]] sateisena vuodenaikana raivaten tietä miehille ja hevosille joskus metri metriltä viidakkoveitsillä.
Pizarro päätti lähteä suuren retkikunnan kanssa marssille kohti itää.
Samaan aikaan Orellanan oli määrä hakea rannikolta espanjalaisia ratsumiehiä Pizarron avuksi ja seurata Pizarroa. Retkikunnassa oli alussa 220 espanjalaista ja 4000 intiaania, runsaasti laamoja,hevosia ja koiria, joita käytettiin taistelussa intiaaneja vastaan, sekä mm. sikoja syötäviksi. Gonzalo Pizarron retkikunta ylitti ensin lumiset ja kylmät, sitten hyvin sateiset ja metsäiset, vaikeakulkuiset [[Andit]] sateisena vuodenaikana raivaten tietä miehille ja hevosille joskus metri metriltä viidakkoveitsillä.


Orellanan 23 miehen joukko saapui takaisin Quitoon juuri kun Pizarro oli lähtenyt sieltä ja otti maaliskuussa 1540 Pizarron pääjoukon kiinni.
Orellanan 23 miehen joukko saapui takaisin Quitoon juuri kun Pizarro oli lähtenyt sieltä ja otti maaliskuussa 1540 Pizarron pääjoukon kiinni.


Kun retkikunta oli laskeutunut vuorilta [[Sumaco]]n laaksoon viidakkoon, monet retkikunnan espanjalaisista ja intiaanijäsenistä olivat joko kuolleet nälkään ja tauteihin tai karanneet. Jäljellä oli 80 espanjalaista ja 1000 intiaania.<ref name="win"/>. Nälkä vaivasi miehiä, jotka hakkasivat tietään viidakkoveitsillä.
Kun retkikunta oli laskeutunut vuorilta [[Sumaco]]n laaksoon viidakkoon, monet retkikunnan espanjalaisista ja intiaanijäsenistä olivat joko kuolleet nälkään ja tauteihin tai karanneet. Jäljellä oli 80 espanjalaista ja 1000 intiaania.<ref name="win"/>. Nälkä vaivasi miehiä, jotka hakkasivat tietään viidakkoveitsillä. Kanelia löytyi Andien itärinteiltä, mutta sitä kasvoi niin harvassa, ettei sen keräily ja kuljetus ollut kannattavaa. Pizarro tappoi intiaanineuvonantajat, jotka olivat hänen mielestään pettäneet hänet.
Kanelia löytyi Andien itärinteiltä, mutta sitä kasvoi niin harvassa, ettei sen keräily ja kuljetus ollut kannattavaa. Pizarro tappoi intiaanineuvonantajat, jotka olivat hänen mielestään pettäneet hänet.


Matka jatkui silti itään. Lokakuussa 1541 lähes kaikki intiaanit olivat kuolleet nälkään ja tauteihin, monet miehistä sairauden takia liikuntakyvyttömiä, ja retkikunta pahoin demoralisoitunut<ref>http://www.pbs.org/conquistadors/orellana/orellana_a00.html</ref>. Saavuttiin Coca-joella kohtaan, missä putoukset loppuivat ja virtaus hidastui.
Matka jatkui silti itään. Lokakuussa 1541 lähes kaikki intiaanit olivat kuolleet nälkään ja tauteihin, monet miehistä sairauden takia liikuntakyvyttömiä, ja retkikunta pahoin demoralisoitunut<ref>http://www.pbs.org/conquistadors/orellana/orellana_a00.html</ref>. Saavuttiin Coca-joella kohtaan, missä putoukset loppuivat ja virtaus hidastui.
Rivi 31: Rivi 25:
=== Orellanan matka alkaa ===
=== Orellanan matka alkaa ===


Orellanan ryhmä joutui eroon Pizarron ryhmästä, kun Pizarro määräsi hänet tutkimaan kohdatun Coca-joen loppuun asti.
Orellanan ryhmä joutui eroon Pizarron ryhmästä, kun Pizarro määräsi hänet tutkimaan kohdatun Coca-joen loppuun asti.


Näin Orellanan miehet lopulta tekivätkin, vaikka joki osoittautui arvioitua pidemmäksi. Coca-joki oli Napo-joen sivuhaara, ja tämä taas suurempien Marajon ja Amazonin sivuhaara. Amazon-joen virta vei Orellanaa aluksineen 18 kuukautta lopulta Atlantille.
Näin Orellanan miehet lopulta tekivätkin, vaikka joki osoittautui arvioitua pidemmäksi. Coca-joki oli Napo-joen sivuhaara, ja tämä taas suurempien Marajon ja Amazonin sivuhaara. Amazon-joen virta vei Orellanaa aluksineen 18 kuukautta lopulta Atlantille.


Espanjalaiset rakensivat San Pedro-nimisen [[brigantiini]]aluksen sairaiden ja ruo'an kuljetusta varten, ja suojaksi intiaanien kanoottihyökkäyksiä vastaan. Intiaanipalvelijoiden mukaan edessä oli laaja, asumaton alue, josta ei olis saatavissa ruokaa. miehistöön iski taas nälkä joulun tienoilla. Aluksella piti silti lähteä etsimään alajuoksulta miehille syötävää. Orellanan mukana oli dominikaani [[Gaspar de Carvajal]] joka merkitsi myöhemmin muistiin ratken tapahtumat.
Espanjalaiset rakensivat San Pedro-nimisen [[brigantiini]]aluksen sairaiden ja ruo'an kuljetusta varten, ja suojaksi intiaanien kanoottihyökkäyksiä vastaan. Intiaanipalvelijoiden mukaan edessä oli laaja, asumaton alue, josta ei olis saatavissa ruokaa. miehistöön iski taas nälkä joulun tienoilla. Aluksella piti silti lähteä etsimään alajuoksulta miehille syötävää. Orellanan mukana oli dominikaani [[Gaspar de Carvajal]] joka merkitsi myöhemmin muistiin ratken tapahtumat. Napo-joella iski nälkä, johon kuoli seitsemän ihmistä.
Napo-joella iski nälkä, johon kuoli seitsemän ihmistä.


Miehiä oli vuoden 1541 lopussa noin 49. Tammikuussa 1542 espanjalaiset kohtasivat ystävällisiä intiaaneja<ref>http://www.pbs.org/conquistadors/orellana/orellana_a00.html</ref>.
Miehiä oli vuoden 1541 lopussa noin 49. Tammikuussa 1542 espanjalaiset kohtasivat ystävällisiä intiaaneja<ref>http://www.pbs.org/conquistadors/orellana/orellana_a00.html</ref>.
Rivi 52: Rivi 45:
Kesäkuussa 1542 Orellanan miehistö saapui cambeba- eli [[omagua]]-heimon, jossa oli odotusten vastaisesti valtavan suuria intiaanien asumuksia<ref>http://www.pbs.org/conquistadors/orellana/orellana_a00.html</ref>. Tämä alue oli viljelyksille soveliasta ja luonnonvaroille rikas, ja pystyi sen takia elättämään monia keskenään alueesta taistelevia heimoja, jotka olivat päälliköiden johtamia [[päällikökunta|päällikkökuntia]].
Kesäkuussa 1542 Orellanan miehistö saapui cambeba- eli [[omagua]]-heimon, jossa oli odotusten vastaisesti valtavan suuria intiaanien asumuksia<ref>http://www.pbs.org/conquistadors/orellana/orellana_a00.html</ref>. Tämä alue oli viljelyksille soveliasta ja luonnonvaroille rikas, ja pystyi sen takia elättämään monia keskenään alueesta taistelevia heimoja, jotka olivat päälliköiden johtamia [[päällikökunta|päällikkökuntia]].


5. kesäkuuta vuonna 1542 Orellanan miehistö näki [[Rio Negro]]n haaran seuduilla kaupunkia muistuttavan linnoitetun kylän, joka oli rakennettu puusta. Se oli amazonien koti. Kylän keskustassa oli aikio, jonka seinissä oli kaiverroksia.
5. kesäkuuta vuonna 1542 Orellanan miehistö näki [[Rio Negro]]n haaran seuduilla kaupunkia muistuttavan linnoitetun kylän, joka oli rakennettu puusta. Se oli amazonien koti. Kylän keskustassa oli aikio, jonka seinissä oli kaiverroksia. Kylässä palvottiin aurinkoa ja jaguaarijumalaa. Siellä olevan aukion lähellä oli tanssi- ja uhraustalo<ref>http://www.athenapub.com/orellan1.htm</ref>.
Kylässä palvottiin aurinkoa ja jaguaarijumalaa. Siellä olevan aukion lähellä oli tanssi- ja uhraustalo<ref>http://www.athenapub.com/orellan1.htm</ref>.


Hieman Madeira-joen risteyksen jälkeen jälkeen miehet näkivät eräissä kylissä intiaaneille vihollisen päitä hyllyissä<ref>http://www.athenapub.com/orellan1.htm</ref>.
Hieman Madeira-joen risteyksen jälkeen jälkeen miehet näkivät eräissä kylissä intiaaneille vihollisen päitä hyllyissä<ref>http://www.athenapub.com/orellan1.htm</ref>. Orellana laski parin viikon aikana muutamen kerran maihin ryöstääkseen intiaaneilta ruokatarvikkeita. Kesäkuun 14. päivänä orellana miehet polttivat Pueblo de los Quernadokseksi ristimänsä kylän, ja vähän ajan päästä näkivät pohjoisessa valkoista majoista koostuvan talon, mutta laskivat maihin 23. kesäkuuta Pueblo de la Calle:n kohdalla, missä talot olivat rivissä pääkadun ympärillä.
Orellana laski parin viikon aikana muutamen kerran maihin ryöstääkseen intiaaneilta ruokatarvikkeita. Kesäkuun 14. päivänä orellana miehet polttivat Pueblo de los Quernadokseksi ristimänsä kylän, ja vähän ajan päästä näkivät pohjoisessa valkoista majoista koostuvan talon, mutta laskivat maihin 23. kesäkuuta Pueblo de la Calle:n kohdalla, missä talot olivat rivissä pääkadun ympärillä.


Suuri joki millä nyt purjehdittiin, nimettiin Amazoniksi, koska Orellanan ryhmän kimppuun hyökkäsi Madeira-joen ja Tapajo-jokien risteysten puolivälissä risteyksessä tupinamba-heimon naapurissa 24. kesäkuuta 1542 [[yagua]]-heimon<ref>http://indian-cultures.com/Cultures/yagua.html</ref> naissotureita, jollaisia antiikin mytologiassa kutsutaan amatsoneiksi. Nämä johtivat miehiä taisteluun, missä ampuivat espanjalaisten brigantiinit täyteen nuolia. Yksi nuolista osui dominikaani carvajalin toiseen silmään puhkaisten sen<ref>http://www.athenapub.com/orellan1.htm</ref>. Espanjalaiset tappoivat 7-8 amatsoonia, mikä ajoi intiaanit hetkeksi espanjalaisten kimpusta pois.
Suuri joki millä nyt purjehdittiin, nimettiin Amazoniksi, koska Orellanan ryhmän kimppuun hyökkäsi Madeira-joen ja Tapajo-jokien risteysten puolivälissä risteyksessä tupinamba-heimon naapurissa 24. kesäkuuta 1542 [[yagua]]-heimon<ref>http://indian-cultures.com/Cultures/yagua.html</ref> naissotureita, jollaisia antiikin mytologiassa kutsutaan amatsoneiksi. Nämä johtivat miehiä taisteluun, missä ampuivat espanjalaisten brigantiinit täyteen nuolia. Yksi nuolista osui dominikaani Carvajalin toiseen silmään puhkaisten sen<ref>http://www.athenapub.com/orellan1.htm</ref>. Espanjalaiset tappoivat 7-8 amatsoonia, mikä ajoi intiaanit hetkeksi espanjalaisten kimpusta pois, minkä jälkeen he pyrkivät ravintovarasto vähissä ja haavoittuneina pysyttelemään rannoilta poissa.

Espanjalaiset pyrkivät nyt ravintovarasto vähissä ja haavoittuneina pysyttelemään rannoilta poissa.


Xingu-joen haaran seuduilla asumattoman näköisten saarten rannalle ilmastyi vihamielisiä intiaaneja. Arripuna-päällikkökunnan mustat miehet pyrkivät hyökkäämään espanjalaisten kimppuun.
Xingu-joen haaran seuduilla asumattoman näköisten saarten rannalle ilmastyi vihamielisiä intiaaneja. Arripuna-päällikkökunnan mustat miehet pyrkivät hyökkäämään espanjalaisten kimppuun.


13. heinäkuuta miehet huomasivat, että joen pinta nousee ja laskee vuoroveden mukaan, meren täytyi olla lähellä.
13. heinäkuuta miehet huomasivat, että joen pinta nousee ja laskee vuoroveden mukaan, meren täytyi olla lähellä. 24. elokuuta 1542 Orellana saapui Amazon-joen suulle Atlantille. Lopulta Orellanan miehet purjehtivat aluksillaan Atlantilla Venezuelaan ja Haitiin.

24. elokuuta 1542 Orellana saapui Amazon-joen suulle Atlantille. Lopulta Orellanan miehet purjehtivat aluksillaan Atlantilla Venezuelaan ja Haitiin.


== Orellanan toinen matka ==
== Orellanan toinen matka ==
Rivi 72: Rivi 59:
Orellana palasi Espanjaan, josta lähti 1545 takaisin neljällä laivalla perustamaan kaupunkeja löydettyyn maahan.
Orellana palasi Espanjaan, josta lähti 1545 takaisin neljällä laivalla perustamaan kaupunkeja löydettyyn maahan.


Orellana saapui Amazonin suistoon tällä kertaa mereltä. Vain yksi alus neljästä oli selvinnyt purjehduksesta Atlantin yli. Kanarian ja Kap Verden saarilla monet miehet olivat kuolleet sairauksiin ja karanneet.
Orellana saapui Amazonin suistoon tällä kertaa mereltä. Vain yksi alus neljästä oli selvinnyt purjehduksesta Atlantin yli. Kanarian ja Kap Verden saarilla monet miehet olivat kuolleet sairauksiin ja karanneet. Amazonin suistossa kävi niin, että sadasta miehestä 57 kuoli nälkään, Orellana miehet joutuvat jälleen taisteluihin alkuasukkaiden kanssa. Monet kuolivat myrkkynuoliin, ja Orellana itse paikalla saatuun tautiin marraskuussa 1546. 44 espanjalaista, joukossa mukana ollut Orellana vaimo Ana de Ayala, selvisi retkestä hengissä<ref name="win"/>.
Amazonin suistossa kävi niin, että sadasta miehestä 57 kuoli nälkään, Orellana miehet joutuvat jälleen taisteluihin alkuasukkaiden kanssa. Monet kuolivat myrkkynuoliin, ja Orellana itse paikalla saatuun tautiin marraskuussa 1546. 44 espanjalaista, joukossa mukana ollut Orellana vaimo Ana de Ayala, selvisi retkestä hengissä<ref name="win"/>.


Myöhemmin Amazonilla kävi muun muassa [[Pedro de Ursua]] 1500-luvun lopulla.
Myöhemmin Amazonilla kävi muun muassa [[Pedro de Ursua]] 1500-luvun lopulla.


== Katso myös ==
== Katso myös ==

*[[El Dorado]]
*[[El Dorado]]
*[[Amazon_(sademetsä)]]
*[[Amazon_(sademetsä)]]


== Viitteet ==
== Viitteet ==

{{Viitteet}}
{{Viitteet}}


Rivi 91: Rivi 75:
*Gheerbrant, Alain;The Amazon : past, present and future;London : Thames and Hudson, 1992
*Gheerbrant, Alain;The Amazon : past, present and future;London : Thames and Hudson, 1992


{{DEFAULTSORT:Orellana, Francisco de}}
{{AAKKOSTUS:Orellana, Francisco de}}
[[Luokka:Espanjalaiset tutkimusmatkailijat ja konkistadorit]]
[[Luokka:Espanjalaiset tutkimusmatkailijat ja konkistadorit]]
[[Luokka:Vuonna 1511 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1511 syntyneet]]

Versio 18. toukokuuta 2012 kello 21.14

 

Francisco de Orellanan patsas

Francisco de Orellana (1511 Trujillo, Espanjassa – marraskuu 1546 Amazon, Brasilia) oli ensimmäinen Amazon-jokea pitkin purjehtinut eurooppalainen. Gonzalo Pizarro ja Orellana lähtivät 220 espanjalaisen ja tuhansien intiaanien avustamana etsimään idästä El Doradoa, huhuttua kullassa kylpevää heimopäällikköä ja kanelimaata. Suurin osa intiaaneista ja espanjalaisista kuoli jo Andit ylittäessään sairauksiin ja nälkään. Kultaa ei Andien jälkeen löydetty, eikä kaneliakaan suurta määrää. Pizarro ja Orellana erosivat Andien jälkeen. Miehet selvisivät purjehduksesta suurin piirtein hengissä, vaikka haavoittuivat intiaanien nuolista. Lopulta saavuttiin Amazon-joen suistoon, mistä purjehdittiin Haitiin.

Francisco de Orellana lähti myöhemmin Amazon-joen suistoon Atlantin kautta purjetimalla neljällä laivalla, joista vain yksi selvisi Amazonin suistoon asti. Täällä ryhmä jakautui kahteen osaan. Osa tutki seutua, osa vietti aikaa ystävällisten intiaanien parissa. Orellana kuoli 1546 Amazonin suistossa johonkin sairauteen.

Orellanan matka Amazonilla

Kohti El Doradoa ja Kanelimaata

Espanjalainen konkistadori Gonzalo Pizarron retkikunta lähti Ecuadorin Quitosta 1541 itään etsimään El Doradoa ja kanelimaata. El Dorado oli intiaanien huhupuheissa esiintynyt heimopäällikkö, jonka sanottiin kylpevän kultapölyssä vuosittain. Hänen kuvitellun asuinkaupunkinsa uskottiin olevan täynnä rikkauksia. Osaksi espanjalaiset uskoivat huhuihin siksi, että he olivat Francisco Pizarron johdolla käytännössä kukistaneet inkavaltion 1532-1537 ja saaneet inkoilta ryöstettyä ja kuninkaan lunnaina suuren määrän kultaa. Tätä taustaa vastaan oli järkevää ajatella, että kultamaita saattaisi olla Etelä-Amerikassa enemmänkin. Todellisuudessa huhut El Doradosta lienevät saaneet alkunsa muisca-intianeista, joiden päällikön virkaan astujaisia juhlittiin muun muassa siten, että pihkalla sivelty päällikkö pyöri kultapölyssä. Espanjalaiset valtasivat muiscojen alueen vuoteen 1542 mennessä. Kaneli oli arvokas mauste ja kauppatavara, jota intiaanit väittivät kasvavan idässä runsaasti.

Andien yli

Vuonna 1540 Espanjalainen konkistadori Gonzalo Pizarro saapui Quitoon tarkoituksena etsiä kanelimaata, jonka uskottiin olevan jossain idässä vuorten takana.[1]. Francisco de Orellana, joka lienee ollut Pizarrolle sukua tai hänne läheinen ystävänsä, oli yksi Gonzalo Pizarron luutnanteista.

Pizarro päätti lähteä suuren retkikunnan kanssa marssille kohti itää. Samaan aikaan Orellanan oli määrä hakea rannikolta espanjalaisia ratsumiehiä Pizarron avuksi ja seurata Pizarroa. Retkikunnassa oli alussa 220 espanjalaista ja 4000 intiaania, runsaasti laamoja,hevosia ja koiria, joita käytettiin taistelussa intiaaneja vastaan, sekä mm. sikoja syötäviksi. Gonzalo Pizarron retkikunta ylitti ensin lumiset ja kylmät, sitten hyvin sateiset ja metsäiset, vaikeakulkuiset Andit sateisena vuodenaikana raivaten tietä miehille ja hevosille joskus metri metriltä viidakkoveitsillä.

Orellanan 23 miehen joukko saapui takaisin Quitoon juuri kun Pizarro oli lähtenyt sieltä ja otti maaliskuussa 1540 Pizarron pääjoukon kiinni.

Kun retkikunta oli laskeutunut vuorilta Sumacon laaksoon viidakkoon, monet retkikunnan espanjalaisista ja intiaanijäsenistä olivat joko kuolleet nälkään ja tauteihin tai karanneet. Jäljellä oli 80 espanjalaista ja 1000 intiaania.[1]. Nälkä vaivasi miehiä, jotka hakkasivat tietään viidakkoveitsillä. Kanelia löytyi Andien itärinteiltä, mutta sitä kasvoi niin harvassa, ettei sen keräily ja kuljetus ollut kannattavaa. Pizarro tappoi intiaanineuvonantajat, jotka olivat hänen mielestään pettäneet hänet.

Matka jatkui silti itään. Lokakuussa 1541 lähes kaikki intiaanit olivat kuolleet nälkään ja tauteihin, monet miehistä sairauden takia liikuntakyvyttömiä, ja retkikunta pahoin demoralisoitunut[2]. Saavuttiin Coca-joella kohtaan, missä putoukset loppuivat ja virtaus hidastui.

Orellanan matka alkaa

Orellanan ryhmä joutui eroon Pizarron ryhmästä, kun Pizarro määräsi hänet tutkimaan kohdatun Coca-joen loppuun asti.

Näin Orellanan miehet lopulta tekivätkin, vaikka joki osoittautui arvioitua pidemmäksi. Coca-joki oli Napo-joen sivuhaara, ja tämä taas suurempien Marajon ja Amazonin sivuhaara. Amazon-joen virta vei Orellanaa aluksineen 18 kuukautta lopulta Atlantille.

Espanjalaiset rakensivat San Pedro-nimisen brigantiinialuksen sairaiden ja ruo'an kuljetusta varten, ja suojaksi intiaanien kanoottihyökkäyksiä vastaan. Intiaanipalvelijoiden mukaan edessä oli laaja, asumaton alue, josta ei olis saatavissa ruokaa. miehistöön iski taas nälkä joulun tienoilla. Aluksella piti silti lähteä etsimään alajuoksulta miehille syötävää. Orellanan mukana oli dominikaani Gaspar de Carvajal joka merkitsi myöhemmin muistiin ratken tapahtumat. Napo-joella iski nälkä, johon kuoli seitsemän ihmistä.

Miehiä oli vuoden 1541 lopussa noin 49. Tammikuussa 1542 espanjalaiset kohtasivat ystävällisiä intiaaneja[3].

Napo-joki haarautui Maranoniin, jonka varrella asuvat aparian-intiaanit olivat ystävällisiä, ja varoittivat alajuoksulla asuvista vihemielisitä heimoista.[4]. Näin matkaa alavirtaan mentyään ja huomattuaan, etteivät voi nousta virtaa vastaan, espanjalaiset lähettivät kolme miestä maitse paluumatkalle ja rakensivat entisen rinnalle Victoria-nimisen aluksen.[1] Orellana punnitsi riskejä ja päätti luottaa siihen, että ulospääsy ennen tutkimattomalta joelta löytyisi[5]. Aparian-intiaanien kyliä ohitettiin ainakin kolme, joista kolmas oli suurin.

Vihamielisten heimojen hyökkäykset

Orellana joutui Amazon-joen halki purjehtiessaan vihamielisten heimojen uhkaamiksi ja hyökkäysten kohteeksi.[6]

Espanjalaiset purjehtivat alavirtaan kahdella aluksella huhtikuun 24. päivästä 1542 alkaen. Samaan aikaan Pizarro piti Orellanaa petturina, ja palasi takaisin Quitoon. Paluu oli vaivalloinen ja kesti puoli vuotta.

Ensimmäinen konflikti tapahtui Machiparon alkuasukkaiden kanssa pituusasteella 67 W. toukokuussa. Alue oli tiheästi asuttua, noin 320 km pitkällä joen kaistaleella oli intiaanien asutuksia vieri vieressä. Intiaanit hyökkäilivät jatkuvasti ja Carvajal menetti toisen silmänsä yhdessä hyökkäyksessä.

Kesäkuussa 1542 Orellanan miehistö saapui cambeba- eli omagua-heimon, jossa oli odotusten vastaisesti valtavan suuria intiaanien asumuksia[7]. Tämä alue oli viljelyksille soveliasta ja luonnonvaroille rikas, ja pystyi sen takia elättämään monia keskenään alueesta taistelevia heimoja, jotka olivat päälliköiden johtamia päällikkökuntia.

5. kesäkuuta vuonna 1542 Orellanan miehistö näki Rio Negron haaran seuduilla kaupunkia muistuttavan linnoitetun kylän, joka oli rakennettu puusta. Se oli amazonien koti. Kylän keskustassa oli aikio, jonka seinissä oli kaiverroksia. Kylässä palvottiin aurinkoa ja jaguaarijumalaa. Siellä olevan aukion lähellä oli tanssi- ja uhraustalo[8].

Hieman Madeira-joen risteyksen jälkeen jälkeen miehet näkivät eräissä kylissä intiaaneille vihollisen päitä hyllyissä[9]. Orellana laski parin viikon aikana muutamen kerran maihin ryöstääkseen intiaaneilta ruokatarvikkeita. Kesäkuun 14. päivänä orellana miehet polttivat Pueblo de los Quernadokseksi ristimänsä kylän, ja vähän ajan päästä näkivät pohjoisessa valkoista majoista koostuvan talon, mutta laskivat maihin 23. kesäkuuta Pueblo de la Calle:n kohdalla, missä talot olivat rivissä pääkadun ympärillä.

Suuri joki millä nyt purjehdittiin, nimettiin Amazoniksi, koska Orellanan ryhmän kimppuun hyökkäsi Madeira-joen ja Tapajo-jokien risteysten puolivälissä risteyksessä tupinamba-heimon naapurissa 24. kesäkuuta 1542 yagua-heimon[10] naissotureita, jollaisia antiikin mytologiassa kutsutaan amatsoneiksi. Nämä johtivat miehiä taisteluun, missä ampuivat espanjalaisten brigantiinit täyteen nuolia. Yksi nuolista osui dominikaani Carvajalin toiseen silmään puhkaisten sen[11]. Espanjalaiset tappoivat 7-8 amatsoonia, mikä ajoi intiaanit hetkeksi espanjalaisten kimpusta pois, minkä jälkeen he pyrkivät ravintovarasto vähissä ja haavoittuneina pysyttelemään rannoilta poissa.

Xingu-joen haaran seuduilla asumattoman näköisten saarten rannalle ilmastyi vihamielisiä intiaaneja. Arripuna-päällikkökunnan mustat miehet pyrkivät hyökkäämään espanjalaisten kimppuun.

13. heinäkuuta miehet huomasivat, että joen pinta nousee ja laskee vuoroveden mukaan, meren täytyi olla lähellä. 24. elokuuta 1542 Orellana saapui Amazon-joen suulle Atlantille. Lopulta Orellanan miehet purjehtivat aluksillaan Atlantilla Venezuelaan ja Haitiin.

Orellanan toinen matka

Orellana palasi Espanjaan, josta lähti 1545 takaisin neljällä laivalla perustamaan kaupunkeja löydettyyn maahan.

Orellana saapui Amazonin suistoon tällä kertaa mereltä. Vain yksi alus neljästä oli selvinnyt purjehduksesta Atlantin yli. Kanarian ja Kap Verden saarilla monet miehet olivat kuolleet sairauksiin ja karanneet. Amazonin suistossa kävi niin, että sadasta miehestä 57 kuoli nälkään, Orellana miehet joutuvat jälleen taisteluihin alkuasukkaiden kanssa. Monet kuolivat myrkkynuoliin, ja Orellana itse paikalla saatuun tautiin marraskuussa 1546. 44 espanjalaista, joukossa mukana ollut Orellana vaimo Ana de Ayala, selvisi retkestä hengissä[1].

Myöhemmin Amazonilla kävi muun muassa Pedro de Ursua 1500-luvun lopulla.

Katso myös

Viitteet

Kirjallisuutta

  • Hartzell, Spence; Enemmän kuin kulta ja kunnia. Amazon - virran löytäjän romaani; Pellervo-Seura 1948; 434 sivua.
  • Gheerbrant, Alain;The Amazon : past, present and future;London : Thames and Hudson, 1992