Lähdekoodi sivulle Eduskuntavaalit 1966

==Suuren murroksen vaalit==
Eduskuntavaalit heijastivat sitä yhteiskunnallista ja henkistä murrosta, jota Suomi eli 1960-luvulla. SDP lähti vaaleihin edullisesta oppositioasemasta ja saattoi hyökätä häikäilemättä. Puolue oli suunnannut kesällä 1963 valitun uuden puheenjohtajansa [[Rafael Paasio]]n johdolla kurssiaan "pari piirua vasemmalle" ja puoluesihteeri [[Kaarlo Pitsinki]] laati äänestäjiin vedonneen "kahdeksan kohdan vaaliohjelman". Presidentti [[Urho Kekkonen]] sanoi [[Helsingin työväentalo]]ssa syksyllä 1964 pitämässään puheessa olevansa valmis tulemaan SDP:ta puolitiehen vastaan [[Pitkäsilta|Pitkänsillan]] yli ja tarvittaessa pitemmällekin. [[Suomen Työväen Säästöpankki|Suomen Työväen Säästöpankin]] toimitusjohtaja [[Mauno Koivisto]] meni vuoden 1965 vappupuheessaan [[Tampere]]ella Paasiota pidemmälle ehdottaessaan sosialidemokraattien ja kansandemokraattien hallitusyhteistyötä. Entinen puoluesihteeri [[Väinö Leskinen]] teki poliittisen ripittäytymisen ja ilmoittautui "Kekkosen mieheksi" todetessaan syksyllä 1965, että "politiikassa on aika sotia ja aika sopia" ja että "nyt on aika sopia". Näin SDP alkoi taas näyttää todelliselta vaihtoehdolta hallituspuolueeksi.<ref name="tarkka"> Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: ''Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä'', s. 238–243. Helsinki: Otava, 1987.</ref>

Äänestysvilkkaus oli samaa huipputasoa kuin vuonna 1962, mutta [[Jukka Tarkka|Jukka Tarkan]] mukaan nyt purkautui kaikki se, minkä [[noottikriisi]] oli padonnut neljä vuotta aikaisemmin. Vaaleista tuli sosialidemokraattien voittokulku ja karvas tappio miltei kaikille muille. SDP lisäsi äänimääräänsä lähes 200&nbsp;000:lla ja eduskuntapaikkojensa määrää 17:llä. [[Virolaisen hallitus|Virolaisen hallituksessa]] mukana olleet [[Suomen Keskusta|Keskusta]] ja [[Kokoomus]] menettivät kannatustaan, edellinen noin 20&nbsp;000:lla ja jälkimmäinen noin 25&nbsp;000:lla äänellä. Suomen Kansanpuolueen ja [[Vapaamielisten Liitto|Vapaamielisten Liiton]] seuraajaksi vaalien alla perustettu [[Liberaalinen Kansanpuolue]] sai noin 5&nbsp;000 ääntä vähemmän kuin edeltäjänsä neljä vuotta aiemmin ja menetti viisi paikkaa. Hallituspuolueet menettivät yhteensä kymmenen kansanedustajan paikkaa. Vaalimatematiikka teki äärivasemmiston tuloksesta nurinkurisen. SKDL:n äänimäärä väheni noin 5&nbsp;000:lla, mutta se menetti jopa kuusi paikkaa. Sen sijaan kansandemokraattien kanssa [[vaaliliitto|vaaliliitossa]] ollut TPSL lisäsi paikkalukuaan viidellä huolimatta noin 40&nbsp;000 äänen menetyksestään. SKDL teki tappiostaan huolimatta vaalien jälkeen paluun hallitukseen 18 vuoden tauon jälkeen. Eduskuntaan palannut Suomen pientalonpoikien puolue muutti elokuussa 1966 nimensä [[Suomen Maaseudun Puolue]]eksi. Politiikan tarkkailijoiden mukaan SPP/SMP:n puheenjohtaja Veikko Vennamo hyödynsi näin taitavasti ja tehokkaasti sen markkinaraon, joka oli avautunut poliittiseen kenttään Maalaisliiton vaihdettua nimensä Keskustapuolueeksi syksyllä 1965.<ref>Tarkka & Tiitta, s. 243.</ref>

Uusia äänestäjiä vuoden 1966 eduskuntavaaleissa oli paljon: lähes 300&nbsp;000 äänioikeutettua osallistui vaaleihin ensimmäistä kertaa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Tarkka, Pekka | Nimeke = Pentti Saarikoski, vuodet 1964–1983 | Julkaisija = Otava | Sivu = 71 | Vuosi = 2004 | Selite = 3. painos | Isbn = 951-1-15321-8}}</ref>