Valter Nordgren

John Valter Voldemar Nordgren (29. lokakuuta 1899 Viipuri – 26. toukokuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen eversti ja Mannerheim-ristin ritari numero 60. Jalkaväkirykmentti 4:n komentajana toiminut everstiluutnantti Nordgren nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 15. toukokuuta 1942. Nimityksessä viitataan muun muassa Itä-Karjalan ja Karhumäen valtauksen taisteluihin. Siviilissä Nordgren työskenteli Tikkurilan väritehtailla johtajana vuosina 1950–1957 sekä yrityksen toimitusjohtajana vuosina 1957–1964.

Valter Nordgren

Perhe

Valter Nordgrenin vanhemmat olivat senaattori ja korkeimman oikeuden jäsen John Nordgren sekä filosofian maisteri Gerda Selina Söderhjelm. Hänen äidinisänsä oli prokuraattori Woldemar Söderhjelm.

Sotilasura

Nordgren valmistui ylioppilaaksi 1918, osallistui vapaaehtoisena varusmiehenä Helsingin valtaukseen 1918 ja osallistui tämän jälkeen Suomen ensimmäiselle kadettikurssille 1919–1920. Nuorempana upseerina hän palveli Suomen valkoisessa kaartissa 1920–1921 ja Kaartin jääkäripataljoonassa 1921–1922. Jälkimmäisessä hän palveli komppanianpäällikkönä 1922–1926. Vuosina 1926–1931 hän oli suojeluskuntajärjestön palveluksessa aluepäällikkönä ja sotilasohjaajana. Sotakorkeakoulun kahdeksannen kurssin hän kävi 1931–1933 ja sai yleisesikuntaupseerin arvon 18. lokakuuta 1934. Hän palveli 2. divisioonan esikunnassa yleisesikuntaupseerina 1933–1936. Yleisesikunnan koulutusosastolla hän oli toimistoupseerina 1936–1938 ja puolustusministeriön koulutusosastolla 1938–1939.

Talvisodan aikana Nordgren palveli päämajan taktillisessa toimistossa toimistoupseerina ja toimistopäällikkönä. Välirauhan aikana hän sijaisti JR 13:n komentajana sekä toimi 4. prikaatissa pataljoonankomentajana 1940–1941. Jatkosodan sytyttyä Nordgren sai komentoonsa Jalkaväkirykmentti 4:n ajalle 21. kesäkuuta 1941 – 1. maaliskuuta 1943. VI armeijakunnan esikuntapäällikkönä hän työskenteli 1943–1944. Jääkäriprikaatia Nordgren komensi 16. elokuuta 1944 – 30. marraskuuta 1944. Sodan jälkeen hän toimi JR 9:n komentajana 1944–1946 ja erosi vakinaisesta palveluksesta 25. heinäkuuta 1946.

Ylennykset: vänrikki 31.3.1920, luutnantti 6.12.1920, kapteeni 6.12.1926, majuri 6.12.1933, everstiluutnantti 4.4.1940, eversti 6.8.1942.

Lähteet

• Hurmerinta, Ilmari (toim.): Mannerheim-ristin ritarit: Ritarimatrikkeli. Helsinki: Mannerheim-ristin ritarien säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-3268-0
• Mannerheim-ristin ritarit