Wikipedia

Valkohai

kalalaji

Valkohai (Carcharodon carcharias) on Karibianmeressä, Tyynessämeressä ja Intian valtameressä elävä suurikokoinen hai. Valkohai on maailman suurin tunnettu petokala, ja se voi kasvaa kuuden metrin pituiseksi ja painaa kaksi tonnia. Valkohait saattavat elää yli 70-vuotiaiksi ja ovat pääasiasiassa yksineläjiä.

Valkohai
Valkohaiuros
Valkohaiuros
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Rustokalat Chondrichthyes
Alaluokka: Leveäsuiset Elasmobranchii
Lahko: Sillihaikalat Lamniformes
Heimo: Sillihait Lamnidae
Suku: Carcharodon
Laji: carcharias
Kaksiosainen nimi

Carcharodon carcharias
(Linnaeus, 1758)

Valkohain levinneisyys
Valkohain levinneisyys
Katso myös

  Valkohai Wikispeciesissä
  Valkohai Commonsissa

Valkohai on luokiteltu vaaraantuneeksi lajiksi vuodesta 1996, ja sen kanta on vähentynyt muun muassa ihmisen pyynnin vuoksi. Valkohai on historian eniten ihmisiä kohtaan hyökännyt hailaji.

Taksonomia ja evoluutio

muokkaa
 
Megalodonin ja valkohain hampaat vertailussa.

Viimeisten 150 vuoden ajan paleontologit ovat keskustelleet valkohain alkuperästä.[2] Fossiilisten tietojen mukaan nykyaikaiset valkohait kehittyivät joskus 10–4 miljoonaa vuotta sitten, mioseenikauden puolivälistä (23–5,3 miljoonaa vuotta sitten) aina plioseenikauden ensimmäiseen puoliskoon asti (5,3–2,6 miljoonaa vuotta sitten), mutta valkohain esi-isät voivat olla peräisin ainakin eoseenikaudelta (noin 56–34 miljoonaa vuotta sitten).[3] Monet tutkijat ovat väittäneet valkohain kehittyneen sukupuuttoon kuolleesta megalodonista, jota pidetään fossiilihistorian suurimpana lajina.[2][3][4][5] Vuoden 2012 marraskuussa löydetyn fossiilin perusteella voidaan olettaa valkohain olleen läheisempää sukua makohaille.[2]

Tuntomerkit

muokkaa

Valkohaiden keho on tylpän torpedon muotoinen. Niillä on teräväkärkinen kartiomainen kuono sekä suuret rinta- ja selkäevät. Vahva pyrstö on puolikuun muotoinen. Haiden vatsa on valkeahko.[3] Valkohain leuat ovat erittäin vahvat, ja sillä on erittäin terävät hampaat, jotka pystyvät repimään tehokkaasti lihaa.[6] Valkohain purentavoimaa on mitattu tietokonemallinnuksella, ja tutkimusta on johtanut Steve Wroe New South Walesin yliopistosta.[7] Kalojen kallon ja lihasten anatomiaa ja biomekaniikkaa analysoitiin, ja purentavoimaksi saatiin 1,8 tonnia, jota pidetään voimakkaimpana mitä nykyeläimillä on.

Suurimmat täysikasvuiset yksilöt kasvavat enintään 6,4 metrin mittaisiksi, mutta usein huomattavasti lyhyemmiksi. Naaraiden keskipituus on vajaa viisi metriä ja urosten yli kolme ja puoli metriä.[8] Suurin osa niistä painaa 680–1 800 kg, mutta jotkut voivat painaa yli 2270 kilogrammaa.[3] Suurin koskaan mitattu valkohai on 6,1 metriä pitkä ja painaa 2270 kilogrammaa.[9] Valkohait ovat syntyessään noin 1,2 metriä pitkiä ja ne kasvavat joka vuosi 25 senttimetriä.[10]

Valkohailla on monimutkainen verenkiertojärjestelmä, joka jakautuu sen koko kehoon kriittisten alueiden lämmittämiseksi. Tämän johdosta hain lämpötila on korkeampi verrattuna ympäröivään veteen, minkä johdosta se pystyy uimaan viileissäkin vesissä.[3]

Elintavat

muokkaa

Ravinto

muokkaa

Valkohai on maailman suurin tunnettu petokala,[11] ja se on useimpien muiden hailajien tavoin lihansyöjä. Valkohain ravinto vaihtelee sijainnin mukaan. Sen ravinto koostuu muun muassa merikilpikonnista, hylkeistä, merileijonista, pyöriäisistä, delfiineistä ja joistain pienistä valaista.[12][3] Valkohait ovat kuitenkin tunnettuja tavastaan syödä myös ihmisten mereen heittämiä syömäkelvottomia esineitä, ja kuolleiden yksilöiden mahalaukusta onkin löydetty esimerkiksi peltitölkkejä, autonrenkaita, rannekelloja ja jopa moottoriveneen moottorin osia. Toisinaan kookkaiden valkohaiden on nähty saalistavan myös pienikokoisempia hailajeja.[12][13]

Vaikka useimmat ihmiset pitävät valkohaita äkkipikaisena saalistajana, todellisuudessa valkohait ovat saalistaessaan hyvin valikoivia ja voivat seurata saaliikseen valitsemaansa eläintä jopa kahden tunnin ajan.[14] Hyökätessään valkohai syöksyy valtavalla voimalla kohti saalistaan ja kirjaimellisesti repii sen kappaleiksi terävillä hampaillaan. Koska valkohailla ei ole silmäluomia, se joutuu kääntämään molemmat silmänsä iskiessään pinnalla uivien saaliiden kimppuun.

Valkohait saalistavat yleensä vedenpinnalla tai sen läheisyydessä uivia eläimiä, jolloin hai voi hyökätä niiden kimppuun alhaalta. Kalojen ja hylkeiden kimppuun hyökätessään valkohai pyrkii osumaan kohteensa evään, jolloin saalis usein menettää uimakykynsä ja menehtyy nopeasti šokkiin tai verenhukkaan. Valkohaiden näköaisti on heikko, joten saalistaessaan ne hyödyntävät herkkää haju- ja kuuloaistiaan. Niiden ja tuntokarvojensa avulla hai havaitsee uivan saaliin kaukaakin.

Lisääntyminen ja elinikä

muokkaa

Valkohaiden lisääntymiskautena, joka on tyypillisesti kesällä, suuri määrä valkohaita kokoontuu samaan paikkaan parittelemaan ja seurustelemaan. Tutkijoiden mukaan valkohait ovat tällöin aktiivisempia ja aggressiivisempia.[15] Uros on sukukypsä 9–10-vuotiaana ja naaras 12–15-vuotiaana ja aina uudestaan noin kolmen vuoden välein.[15] Uusimpien tutkimuksien mukaan uroksien sukukypsyyden saavuttaminen kestää 26 vuotta, kun taas naarailla se kestää 33 vuotta.[16]

Valkohain lisääntymisväli on noin yksi vuosi. Sen tiineysaika on 2–2½ vuotta ja se saa 2–10 jälkeläistä.[17] Lisääntymisaika ulottuu keväästä myöhäiskesään. Uros on sukukypsä 9–10-vuotiaana ja naaras 12–15-vuotiaana.

Valkohait voivat elää yli 70-vuotiaiksi.[18] Laji on pääasiassa yksineläjä.[19]

Hengittäminen

muokkaa

Valkohai ei pysty hengittämään liikkumatta, koska sen uidessa vedestä irtoaa happea sen kiduksille. Valaista poiketen valkohai ei pysty hengittämään vedenpinnan yläpuolella.[20]

Levinneisyys ja elinalue

muokkaa

Valkohaiden elinympäristöihin kuuluvat maailmanlaajuisesti kaikki trooppisten ja lauhkeiden ilmastovyöhykkeiden meret, joissa veden lämpötila on 12–24 celsiusasteen välillä. Niitä on tavattu erityisesti Australian, Etelä-Afrikan, Floridan, Kalifornian, Meksikon ja Turkin rannikoilla, sekä niiden läheisyydessä.[21][22][23] Suurin osa valkohaista elää avomerellä Karibianmeressä, Tyynessämeressä ja Intian valtameressä, mutta niitä on havaittu myös Etelä-Kiinan meressä, Japaninmeressä ja Välimeressä. Valkohait liikkuvat useimmiten pinnan läheisyydessä, mutta niiden tiedetään kykenevän sukeltamaan 1 280 metrin syvyyteen.[24]

Tieteellisten tutkimusten perusteella valkohait voivat tehdä erittäin pitkiä matkoja elinalueiltaan. Vuonna 2003 käynnistetyssä tutkimuksessa eteläafrikkalaiset meritieteilijät kiinnittivät naaraspuoliseen valkohaihin seurantalaitteen, jonka antamat tiedot kertoivat hain tehneen seuraavan yhdeksän kuukauden aikana matkan Etelä-Afrikasta Australiaan ja takaisin – matka oli 20 000 kilometrin pituinen.[25] Poikkeustilanteissa muutamat Tyynestämerestä kotoisin olleet valkohait ovat saattaneet matkustaa jopa Alaskan rannikolle saakka.[26]

Pyynti ja uhanalaisuus

muokkaa

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on luokitellut valkohain vaarantuneeksi lajiksi vuodesta 1996. Sen uhanalaisuuteen suurin vaikuttava tekijä on ihmisten pyynti. Laji on erityisesti Välimerellä erittäin uhanalainen. Valkohaita pyydetään muun muassa ruokakalaksi, ja sen hampaista tehdään usein koruja. Lisäksi evät ovat haluttuja, vaikka Yhdysvallat ja monet muut teollisuusmaat ovat yrittäneet hillitä sitä lain. Lisäksi haita ajautuu kaupallisiin kalastusverkkoihin vuosittain, ja mikäli hai jää siitä henkiin, se todennäköisesti tapetaan evien ja muiden osien vuoksi.[3]

Valkohain ainoaksi luonnolliseksi uhaksi tiedetään miekkavalas, jonka on pareittain tai parvena todistettu saalistavan valkohaita. Miekkavalaat syövät erityisesti hain ison ja ravinteikkaan maksan. Miekkavalailla on saattanut olla vaikutusta valkohain vähenemiseen muun muassa Etelä-Afrikan vesillä.[27]

Valkohai on suojeltu muun muassa CITES-sopimuksella.[28]

Valkohai ja ihminen

muokkaa

Hyökkäykset ihmisen kimppuun

muokkaa
 
Valkohai verrattuna sukeltajaan.
Pääartikkeli: Haihyökkäys

Valkohai on eniten ihmistä kohtaan hyökännyt hailaji.[29] Se on tiikerihain ja härkähain ohella ainoa toistuvasti ihmisen kimppuun hyökännyt hailaji, mutta 75 prosenttia hain hyökkäyksen kohteeksi joutuneista ihmisistä on selvinnyt hengissä. Useimmissa hyökkäyksissä ihmisen selviäminen on johtunut ruokailutottumuksista, koska tutkimusten perusteella hait eivät itse asiassa pidä ihmislihan mausta.[30] Heinäkuussa 1916 ilmeisesti yksi valkohaiyksilö hyökkäsi New Jerseyn rannikolla kahden viikon aikana viiden uimarin kimppuun surmaten heistä neljä.[31] Hyökkäyksen aiheuttajasta ei olla täysin varmoja toinen vaihtoehto on härkähai. [32]Hyökkäykset synnyttivät laajan paniikin, joka autioitti rannat lomailijoista. 16. heinäkuuta saatiin pyydystettyä 2,5-metrinen valkohai, jonka vatsasta löytyi ihmisen jäänteitä, ja hyökkäykset loppuivat vuosiksi.[33] Vuosien 1926 ja 1991 välisenä aikana arkistoitiin yhteensä vain 115 valkohain hyökkäystä ympäri maailmaa,[34] ja tutkijoiden mukaan ainoastaan 12 prosenttia haiden hyökkäyksistä on varmuudella tunnistettu valkohain aiheuttamiksi.

Valkohaiden hyökkäykset johtuvat siitä, että hai on erehtynyt luulemaan ihmistä hylkeeksi tai kilpikonnaksi, kun ihminen on maannut surffilaudalla raajat vedessä.[28][35][19] Valkohailla on heikko näköaisti, joten se ei kykene erottamaan ihmistä ja hyljettä toisistaan. Kehittyneen kuuloaistinsa[36] avulla se havaitsee helposti vedessä kantautuvat äänet, ja ihmisten uimarannalla aikaansaama voimakas ääni houkuttelee haita rannan läheisyyteen. Monilla uimarannoilla haiden hyökkäyksiä on pyritty ehkäisemään esimerkiksi laittamalla uimarannan läheisyyteen turvaverkkoja, joiden tarkoituksena on estää haiden pääsy uimarien joukkoon. Lisäksi valkohain hyökkäyksiä on raportoitu Australiassa, Havaijilla, Kaliforniassa, Floridassa ja Etelä-Afrikassa.[37]

Turismi

muokkaa
Häkkisukellusta
Pääartikkeli: Häkkisukellus

Alueilla, joissa haita esiintyy paljon, järjestetään häkkisukelluksia. Niissä sukeltaja lasketaan veteen metallihäkissä, ja haita houkutellaan sen huokse syöttien avulla. Sukelluksia järjestetään varsinkin Etelä-Afrikan rannikkoilla, Meksikon Guadalupella, Kalifornian Farallonsaarilla ja Australian Neptunussaarilla.[38][39] Häkkisukellus on merkittävä tulonlähde ja yleinen turistien ajanviettomuoto.[40] Välillä hait saattavat päästä myös sisälle häkkeihin, mutta vakavia onnettomuuksia tapahtuu harvoin.[41][42]

Populaarikulttuurissa

muokkaa

Valkohai tuli tunnetuksi populaarikulttuurissa Peter Benchleyn kirjoittamaan samannimiseen romaaniin pohjautuvan kauhuelokuvan Tappajahai ilmestymisen myötä. Elokuvassa hain suurikokoisuutta (7 m) ja aggressiivista käyttäytymistä liioiteltiin, mutta elokuvan julkaisun jälkeen valkohai on usein esitetty älykkäänä ja verenhimoisena ihmissyöjänä. Toisaalta valkohai on toisinaan esitetty myönteisessä valossa; esimerkiksi elokuvassa Nemoa etsimässä Pomo-niminen valkohai on ystäviensä mako- ja vasarahain kanssa ryhtynyt kasvissyöjäksi.

Elokuvissa

muokkaa
  • The Shallows, jännityselokuva vuodelta 2016
  • 47 Meters Down, elokuva vuodelta 2017

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Fergusson, I., Compagno, L.J.V. & Marks, M.: Carcharodon carcharias IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Shark Teeth Tell Great White Shark Evolution Story Smithsonian Ocean. Viitattu 19.6.2023. (englanniksi)}
  3. ↑ a b c d e f g White shark - Reproduction, ecology & evolution Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.6.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Kjær, Charlotte: Megalodon - maailman suurin hai Tieteen Kuvalehti. 7.4.2022. Viitattu 19.6.2023.
  5. ↑ Megalodon: the truth about the largest shark that ever lived Natural History Museum. Viitattu 19.6.2023. (englanniksi)
  6. ↑ How powerful is a great white shark's jaw? BBC Science Focus Magazine. Viitattu 20.6.2023. (englanniksi)
  7. ↑ Tiede: Valkohain purenta simuloitiin Journal of Zoology. Viitattu 29.4.2013. (suomeksi)[vanhentunut linkki]
  8. ↑ How Big are Great White Sharks? Smithsonian Ocean. Viitattu 19.6.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Jen Fitschen: Meet the Biggest Great White Shark Ever Recorded Animals Around The Globe. 9.3.2023. Arkistoitu 19.6.2023. Viitattu 19.6.2023. (englanti)
  10. ↑ animaldiversity.org/accounts/Carcharodon_carcharias/#reproduction animaldiversity.org. Viitattu 20.6.2023.
  11. ↑ Great White Sharks World Wildlife Fund. Viitattu 24.10.2024. (englanniksi)
  12. ↑ a b What Do Great White Sharks Eat? Xplore Our Planet. Viitattu 19.6.2023. (englanniksi)
  13. ↑ Great White Sharks Habitat | Great White Shark Facts www.abyss.com.au. Viitattu 20.6.2023. (englanniksi)
  14. ↑ Sociable Killers Natural History Magazine. (englanniksi)
  15. ↑ a b The Great White Shark Mating Season: A Time Of Awe And Danger – Balisharks.com balisharks.com. 25.3.2023. Arkistoitu 19.6.2023. Viitattu 19.6.2023. (englanti)
  16. ↑ Tia Ghose published: Great White Sharks Are Late Bloomers livescience.com. 19.2.2015. Viitattu 19.6.2023. (englanniksi)
  17. ↑ Admin NG: 10 facts about great white sharks! National Geographic Kids. 24.5.2022. Viitattu 19.6.2023.
  18. ↑ a-z-animals.com/blog/great-white-shark-lifespan-how-long-do-great-white-sharks-live/ a-z-animals.com. Viitattu 20.6.2023.
  19. ↑ a b The Great White Shark [50+ Facts Reproduction, Habitat, Size & Diet] www.sharksider.com. 1.12.2014. Viitattu 19.6.2023. (englanti)
  20. ↑ Whale Facts: Great White Shark Facts Whale Facts. 9.5.2013. Viitattu 19.6.2023. (englanti)
  21. ↑ Areal Distribution of the White Shark web.archive.org. 10.10.2018. Arkistoitu 10.10.2018. Viitattu 19.6.2023.
  22. ↑ elasmollet.org/PublicationsOthers/Kabasakal2014_WS_Turkey.pdf elasmollet.org. Viitattu 20.6.2023.
  23. ↑ journals.co.za/doi/10.10520/EJC117231 journals.co.za. Viitattu 20.6.2023.
  24. ↑ Great white shark amazes scientists with 4,000-foot dive into abyss web.archive.org. 27.10.2011. Arkistoitu 27.10.2011. Viitattu 19.6.2023.
  25. ↑ South Africa – Australia – South Africa White Shark Trust. (englanniksi)
  26. ↑ Distribution and Diet of White Shark Shark Research Committee. (englanniksi)
  27. ↑ Sullivan, Will: Video Footage Captures Orcas Killing Great White Sharks Smithsonian Magazine. 11.10.2022. Viitattu 18.8.2023. (englanniksi)
  28. ↑ a b Great white sharks Animals. 10.9.2010. Viitattu 20.6.2023. (englanniksi)
  29. ↑ Five Most Dangerous Sharks to Humans CBS News. 24.10.2010. Viitattu 24.10.2024. (englanniksi)
  30. ↑ Megan McCabe: Sharks: Killing Machines? serendip.brynmawr.edu. Arkistoitu 3.4.2012. (englanniksi)
  31. ↑ The 1916 Shark Attacks That Gave Sharks a Bad Rap | Britannica www.britannica.com. Viitattu 20.6.2023. (englanniksi)
  32. ↑ Gunar Nord: Oliko Jerseyn tappaja sittenkään valkohai.. Historia, 14.8.2024. Tieteen Kuvalehti.
  33. ↑ Tieteen kuvalehti Historia 9/2014, s.64-71
  34. ↑ Great white shark EnviroFacts.com. Arkistoitu 13.6.2009. (englanniksi)
  35. ↑ a-z-animals.com/blog/the-7-most-aggressive-sharks-in-the-world/ a-z-animals.com. Arkistoitu 20.6.2023. Viitattu 20.6.2023.
  36. ↑ S. C. D. Admin: Great White Shark Evolutionary Senses - Learn amazing facts! sharkcagediving.co.za. 21.4.2021. Viitattu 20.6.2023. (englanti)
  37. ↑ surfertoday.com/surfing/the-most-shark-infested-waters-in-the-world surfertoday.com. Viitattu 20.6.2023.
  38. ↑ Ward, Terry: Best Places for Cage Diving with Great White Sharks Scuba Diving Magazine. 23.5.2012. Viitattu 24.10.2024. (englanniksi)
  39. ↑ Hiiro, Jukka: Suuri valkohai syöksyi suoraan häkkiin – video näyttää sukeltajan ihmepelastumisen Helsingin Sanomat. 14.10.2016. Viitattu 24.10.2024.
  40. ↑ Swimming With Sharks BBC. 17.8.2003. Arkistoitu 17.8.2003. Viitattu 20.6.2023.
  41. ↑ Hyytävä video sukeltajan kauhunhetkistä - hai puski kaltereiden läpi häkkiin iltalehti.fi. 17.10.2016. Viitattu 20.6.2023.
  42. ↑ Hietala, Maria: Sukellusturistien kauhunhetket: häkki ei pidätellyt valkohaita Rantapallo. Viitattu 20.6.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Valkohai&oldid=22729556”