Turkoosi
Turkoosi (ranskan sanasta turquoise ’turkkilainen’) eli kalaiitti on muun muassa kuparia, alumiinia ja vettä sisältävä fosfaattimineraali, jonka kemiallinen kaava on CuAl6(PO4)4(OH)8 · 5 H2O. Se on läpinäkymätön ja väriltään tasaisen taivaansininen tai turkoosi. Sen kovuus Mohsin asteikolla on 5–6 ja ominaispaino 2,50–2,85. Turkoosi on suosittu korukivi.[1][2][3] Hiotun turkoosin pinta on vahakiiltoinen tai matta.
| Turkoosi | |
|---|---|
 Rumpuhiottu turkoosi |
|
| Luokka | fosfaattimineraalit |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | CuAl6(PO4)4(OH)8 · 5 H2O |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | taivaansininen tai turkoosi |
| Asu | massamainen |
| Kidejärjestelmä | trikliininen |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 5–6 |
| Ominaispaino | 2,50–2,85 g/cm3 |
| Aiheesta muualla | |
Turkoosi esiintyy lähes aina tiiviinä massoina alumiinipitoisten kivilajien raoissa ja onkaloissa. Pieniä trikliinisiä turkoosikiteitä on tavattu harvoin. Joskus turkoosia lävistävät lukuisat tummien mineraalien juovat, ja tällaista kiveä kutsutaan turkoosimatriksiksi.
Turkoosi on yksi jäljitellyimmistä ja manipuloiduimmista kivistä. Haljennutta ja huokoista turkoosia voidaan lujittaa keinotekoisella hartsilla, haaleanväriset tai liian vihertävät kivet voidaan värjätä ja jopa pienistä turkoosinpalasista tai jauheesta valmistetaan massiivista kiveä hartsin avulla (niin sanottu rekonstruoitu turkoosi). Rakenteeltaan turkoosin kaltainen magnesiitti voidaan värjäämällä saada muistuttamaan suuresti turkoosia, ja tällaisen jäljitelmän lohkaiseminen paljastaa kiven valkeat sisäosat. Turkoosin manipulointi on erityisen suosittua Yhdysvalloissa, jossa mineraalia esiintyy runsaasti. Se on osaltaan vähentänyt kiven arvostusta, mutta myös lisännyt aitojen, kauniinväristen kivien kysyntää.