Wikipedia

Tom of Finland

suomalainen kuvataiteilija ja sarjakuvapiirtäjä
(Ohjattu sivulta Touko Laaksonen)
Tämä artikkeli käsittelee taiteilijanimellä Tom of Finland tunnettua Touko Laaksosta. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

Touko Valio Laaksonen (8. toukokuuta 1920 Kaarina – 7. marraskuuta 1991 Helsinki), taiteilijanimeltään Tom of Finland, oli suomalainen homoeroottinen kuvataiteilija ja sarjakuvapiirtäjä,[1] jonka tuotanto vaikutti merkittävästi 1900-luvun lopun homokulttuuriin.[2] Tom of Finland on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia kuvataiteilijoita.[2]tarvitaan parempi lähde Laaksosen taiteilijanimi tulee peitenimestä, jonka homoille suunnatun yhdysvaltalaisen Physique Pictorial -kehonrakentajalehden julkaisija Bob Mizer antoi julkaistessaan vuonna 1957 Laaksosen hänelle lähettämiä piirroksia. Laaksonen ei itse olisi halunnut nimimerkkiinsä mitään viitettä Suomeen, hän oli signeerannut ja jatkossakin signeerasi teoksensa nimellä Tom, mutta Mizer ei suostunut enää muuttamaan jo julkaistua nimimerkkiä. Tom of Finlandin piirroshahmot merimiehistä, moottoripyöräilijöistä, tukkijätkistä ja nahkaan pukeutuneista miehistä loivat uudenlaisen kuvan maskuliinisesta homomiehestä.[1][2] Muun muassa Village Peoplen jäsenet ja Freddie Mercury ottivat piirroksista innoitusta ulkoiseen olemukseensa.[3]

Touko Laaksonen
Touko Laaksonen vuonna 1959.
Touko Laaksonen vuonna 1959.
Henkilötiedot
Syntynyt8. toukokuuta 1920
Kaarina
Kuollut7. marraskuuta 1991 (71 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Taiteilija
Salanimi Tom of Finland
Ala kuvataide, sarjakuva
Palkinnot

Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu

Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
tomoffinlandfoundation.org

Lapsuus ja nuoruus

muokkaa

Laaksonen vietti lapsuutensa Kaarinassa, ja hänellä oli neljä sisarusta: täyssisarukset Kaija ja Hely, ja lisäksi Pentti ja Salme hänen isänsä aiemmasta liitosta. Laaksosen molemmat vanhemmat, isä Edvin Laaksonen ja äiti Suoma Laaksonen (o.s. Ritalahti), työskentelivät opettajina, ja perhe asui Ristimäen koulurakennuksen yhteydessä. [4] Laaksosilla oli kesäpaikka Kakskerrassa.[5]

Laaksonen kirjoitti ylioppilaaksi Turussa ja muutti vuonna 1939 Helsinkiin opiskellakseen mainontaa. Vapaa-ajallaan hän piirsi eroottisia piirustuksia, mutta piti ne piilossa ja lopulta myös tuhosi ne liityttyään armeijaan helmikuussa 1940. Jatkosodassa luutnantin arvoon noussut Laaksonen toimi tulenjohtajana Helsingin ilmatorjuntarykmentissä, ja hänelle myönnettiin ansioistaan Vapaudenristi.[6] Myöhemmin Laaksonen kertoi kiinnostuksensa univormuihin heränneen nimenomaan armeijassa ja varsinkin saksalaissotilaiden asujen myötä. ”Teoksissani ei ole poliittista kannanottoa eikä ideologiaa. Mietin piirtäessäni ainoastaan kuvaa itsessään. Natsifilosofia, rasismi ja kaikki se, inhottaa minua, mutta piirsin heitä silti – heillä oli seksikkäimmät univormut.”[7] Sodan päätyttyä Laaksonen palasi takaisin opintojensa pariin.

Laaksosen varhaisia töitä pidetään romanttisempina ja pehmeämpinä verrattuna hänen myöhempään tuotantoonsa. Hänen kuvissaan esiintyi tuolloin lähinnä keskiluokkaisia miehiä, kun taas hänen tunnetuimmat hahmonsa ovat moottoripyöräilijöitä, tukkijätkiä ja muita maskuliinisuutta edustavia miehiä. Kuvat eivät olleet myöskään niin dramaattisia kuin hänen myöhemmät teoksensa: hahmot eivät olleet korostetun lihaksikkaita eivätkä poseeraukset eroottisia.

Ura

muokkaa
 
Tom of Finlandin teos.

Vuonna 1956 Laaksonen lähetti piirustuksiaan yhdysvaltalaislehteen Physique Pictorial, joka julkaisi kuvat nimimerkillä ”Tom of Finland”. Tämä noudatti lehden yleisiä nimikonventioita: muita taiteilijoita olivat muun muassa ”Bruce of Los Angeles” ja ”Spartan of Hollywood”. Yksi Laaksosen tukkijätkäkuvista päätyi lehden kanteen asti. Laaksonen valitsi taiteeseensa tietoisesti maskuliinisia miestyyppejä: tukkijätkäperinnettä ihailtiin Suomessa miehekkäänä, ja moottoripyöräily nähtiin toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa kapinana yhteiskunnan normeja kohtaan. Tällaiset voimakkaat miesmallit eivät olleet aikaisemmin kuuluneet näkemykseen stereotyyppisestä homomiehestä.

Vapaa-ajalla kehitetty piirrostyyli alkoi heijastua päivätyöhön mainostoimistossa (McCann Helsinki[8]), missä Touko aloitti vuonna 1958 luovana johtajana. Kun Touko piirsi Philipsin mainosta varten kuvan perheestä, asiakas ei hyväksynyt sitä. Perheen isä oli liian seksikäs.[9]

1970-lukuun asti Laaksosen työt päätyivät pitkälti yksityisille keräilijöille ja olivat lähinnä niiden nähtävissä, jotka olivat tekemisissä homopornografian tai siihen liittyvien alakulttuureiden kanssa. Rikoslain muuttumisen myötä Laaksosenkin teokset päätyivät lähemmäs valtavirtaa. Vuonna 1973 hän piti ensimmäisen näyttelynsä hampurilaisessa pornokaupassa. Se oli menestys, ja Laaksonen ryhtyi vapaaksi taiteilijaksi ja alkoi julkaista muun muassa eroottisia sarjakuvakirjoja. Samana vuonna hän lopetti päivätyönsä Helsingissä sijaitsevassa kansainvälisessä mainostoimistossa (McCann Helsinki). 1970-luvulla myös Laaksosen taide muuttui: hänen piirroksistaan tuli entistä fotorealistisempia eli valokuvamaisempia. Suuri osa Laaksosen teoksista perustuu valokuviin, mutta hän korosti hahmojensa maskuliinisia piirteitä, kuten leukaa, lihaksia ja sukupuolielintä. Laaksonen kuvasi itse suuren osan hyödyntämistään valokuvista.

Laaksonen piirsi myös useita sarjakuvia, muun muassa Kake-sarjaa. Viiksekäs Kake on hänen tunnetuin yksittäinen hahmonsa. [10]

Vuonna 1979 Laaksonen ja ystävä ja liikekumppani Durk Dehner perustivat Tom of Finland Companyn, ja vuonna 1984 Tom of Finland -säätiö alkoi kerätä, tallettaa ja esitellä homoeroottista taidetta.[11]

Vuonna 1989 Tom of Finlandin töitä oli esillä New Yorkissa New Museumissa.[1] Suomen ensimmäinen Tom of Finland -näyttely oli Muu-galleriassa vuonna 1990[12], vuosi ennen Laaksosen kuolemaa. Vuonna 1990 hänelle myönnettiin Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu.[13] Viimeinen Tom of Finlandin elinaikana pidetty näyttely oli Amos Andersonin taidemuseon sarjakuvanäyttely vuonna 1991.[1] Laaksonen kuoli keuhkoahtaumatautiin 71-vuotiaana Helsingissä marraskuussa 1991.[14]

Perintö

muokkaa

Elokuvia, musikaali ja näyttelyjä

muokkaa

Tom of Finlandin viimeisen elinvuoden aikana Ilppo Pohjola teki taiteilijasta dokumenttielokuvan Daddy and the Muscle Academy (1991),[1] joka sai Jussi-palkinnon.[15]

Kun Tom of Finlandin kuolemasta tuli kuluneeksi 15 vuotta, Helsingin kaupungin Taidemuseo järjesti kesällä 2006 siihen mennessä suurimman Suomessa nähdyn Tom of Finland -näyttelyn, jonka yhteydessä Like julkaisi Tom of Finlandin töistä teoksen Ennennäkemätöntä – Unforeseen.[1][16]

Vuonna 2011 Turussa järjestettiin yhtenä kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumana Tom of Finlandin retrospektiivinen näyttely kulttuurikeskus Logomossa.[17]

Laaksosen eroottisia kuvituksia esiteltiin Helsingin Muu-gallerian näyttelyssä vuonna 2014. Näyttelyn ohella Tom of Finlandin töistä julkaistiin Liken kustantama kokoelma Sarja kuvia.[10][18]

Vuonna 2016 Helsingin Taidehalli järjesti näyttelyn "The Pleasure of Play", joka on tähän mennessä laajin Tom of Finlandin tuotantoa esitellyt näyttely. Näyttelyssä oli esillä sekä klassisia piirroksia miehistä nahkatakeissaan että harvemmin esillä olleita teoksia, kuten herkkiä akvarelleja. Esillä oli myös taiteilijan kokoamia kuvakollaaseja, jotka näyttävät miten hän tutki aikansa kuvastoa soveltaakseen sitä omissa töissään. Lähes 200 teoksen kokonaisuus sisälsi töitä 1930-luvulta vuoteen 1991. New Yorkin Artists Spacen kokoamaa näyttelyä oli täydennetty taiteilijan henkilöhistoriaa valottavilla teoksilla ja dokumenteilla, kuten varhaisilla maisemamaalauksilla sekä perhealbumeista lainatuilla valokuvilla.[19]

Vuoden 2017 tammikuussa sai Turun kaupunginteatterissa kantaesityksensä musikaali Tom of Finland, joka keskittyy Laaksosen taiteeseen ja unelmiin. Tuomas Parkkisen kirjoittaman musikaalin ohjasi Reija Wäre, ja musiikin sävelsivät Jussi Vahvaselkä ja Jori Sjöroos.[20]

Tammikuun 27. päivänä 2017 Göteborgin elokuvajuhlien avajaisissa sai maailmanensi-iltansa elämäkertaelokuva Tom of Finland, jonka ohjasi Dome Karukoski. Suomessa elokuva tuli teatterilevitykseen 24. helmikuuta 2017.[21] Laaksosta näyttelee Pekka Strang, Veliä Lauri Tilkanen ja sisar Kaijaa Jessica Grabowsky. Elokuvan tuottivat Helsinki-Filmi, Anagram Väst Fridthjof Film Neutrinos Productions ja Film Väst.[22]

Postimerkit

muokkaa

Suomen Posti julkaisi syyskuussa 2014 Tom of Finland -pienoisarkin, jossa on kolme 1. luokan postimerkkiä.[23] Postimerkkien julkaisu herätti kohua Suomessa ja huomiota myös ulkomailla.[24] Muun muassa Time, The Guardian, BBC ja The Washington Post kirjoittivat merkeistä.[25] Postimerkit on mainittu Suomen Postin historian suosituimmaksi, ja niiden kerrotaan saaneen enemmän kansainvälistä huomiota kuin mikään muu postimerkki maailmassa aikaisemmin. Merkkejä tilattiin ennalta 178 maahan.[26]

Yleisradion ulkomaankirjeenvaihtajalleen Venäjälle lähettämät Tom of Finland -merkein varustetut kirjeet päätyivät näyttelyihin Tampereen Postimuseoon sekä Lontoon Victoria and Albert Museumiin.[27] Venäjän valtapuoluetta Yhtenäistä Venäjää edustavan Pietarin kaupunginvaltuutetun Vitali Milonovin mukaan merkit ovat Venäjän homopropagandalain vastaisia.[28]

Seta myönsi Postille postimerkkijulkaisusta Asiallisen tiedon omena -kunniamaininnan.[29]

Finlayson-mallisto

muokkaa

Tekstiilialan yritys Finlayson julkaisi vuonna 2014 Tom of Finland -teemaisen malliston.[30] 21 maahan myytävä mallisto on mennyt parhaiten kaupaksi Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.[31]

Muita tuotteistuksia

muokkaa

Tom of Finland -tuotemerkillä avattiin 2016 nettikasino TOM’s Casino, jota operoi maltalainen peliyhtiö Lunas Entertainment.[32] Yhteistyön tarkoituksena on tukea Tom of Finland -säätiötä rahallisesti, jotta säätiö voi huolehtia taidekokoelmastaan.[33] Tom of Finland -tuotteet sisältävät myös seksivälinemalliston, joka kantaa nimeä Tom Of Finland Pleasure Tools.[34] Merkin erotiikkavälineiden valikoimaan kuuluu muun muassa liukuvoiteita, kaulapantoja, kivespainoja ja dildoja.[35]

Yksityiselämä

muokkaa
 
Laaksonen pianon ääressä. Taustalla Veli Mäkinen ja sisar Kaija.

Laaksosen elämänkumppani oli tanssija Veli ”Nipa” Mäkinen, jonka kanssa hän vietti 28 vuotta elämästään.[5] Mäkinen kuoli kurkunpään syöpään heinäkuussa 1981.[36]

Laaksonen ei koskaan paljastanut seksuaalista suuntaustaan sukulaisilleen, lukuun ottamatta siskoaan Kaijaa.[5] Suku ei tiennyt mitään myöskään Laaksosen henkilöllisyydestä Tom of Finlandina ennen taiteilijan kuolemaa. Elämänkumppaninsa Nipan Laaksonen oli esitellyt kämppäkaverinaan.[37]

Laaksonen oli piirtämisen ohella lahjakas muusikko.[5] Hänen isänsä toimi kuoronjohtajana ja Laaksonen opiskeli 1940-luvulla musiikkia Sibelius-Akatemiassa.[38] Laaksonen lauloi nuorena bassoa kuorossa ja toimi sodan jälkeen ravintolapianistina.[38][5] Hänen sävellyksistään ainakin yksi, Aino Kallaksen runoon sävelletty ”Vihmalintu”, on levytetty vuonna 1949 esittäjänään sekakuoro Kulkuset Edvin Laaksosen johdolla.[38]

Laaksonen kävi uransa vuoksi usein Yhdysvalloissa, mutta elämänkumppaninsa Nipan kuoltua hän alkoi viettää maassa yhä enemmän aikaa. Viimeisinä vuosinaan hän vietti talvet Etelä-Kaliforniassa.[37] Sisarenpoika Tapani Vinkala kuvaa enoaan seuralliseksi, huumorintajuiseksi ja lapsirakkaaksi mieheksi, joka osallistui mielellään lasten leikkeihin. Laaksonen tunnettiin myös tyylistään tarkkana pukeutujana, ja hänen mielestään vaatteet tekivät miehen.[5]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f Arell, Berndt: Laaksonen, Touko (1920–1991) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 15.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.4.2014.
  2. ↑ a b c Kluuvin Galleria: Tom of Finland 21.6.–27.8.2006 Taidemuseo.fi. Viitattu 24.4.2014.
  3. ↑ Gay fetish art that inspired Freddie Mercury printed on Stamps in Finland 18.4.2014. Mirror.co.uk. Viitattu 25.4.2014. (englanniksi)
  4. ↑ Hooven III, Valentine, F.: His Life and Times. New York: St. Martins Press, 1993.
  5. ↑ a b c d e f Frilander, Aino: Millainen mies löytyy Tom of Finland -kuvien takaa? Touko Laaksosen sisarenpoika avasi kotialbumit HS:lle Helsingin Sanomat. 5.5.2016. Arkistoitu 5.5.2016. Viitattu 5.5.2016.
  6. ↑ Kalin, Kaj: Tom of Finland. Image, 1990, nro 3, s. 108.
  7. ↑ Hooven III, Valentine, F.: His Life and Times, s. 30. New York: St. Martins Press, 1993. (englanniksi)
  8. ↑ From Advertising to Gay Erotica: The Work of Tom of Finland Tom of Finland Foundation. 15.6.2015. Viitattu 28.3.2021. (englanti)
  9. ↑ Tom of Finland piti miesystävänsä salassa sukulaisiltaan ja valtiolta 28 vuoden ajan – tämä on heidän rakkaustarinansa Helsingin Sanomat. 4.2.2017. Viitattu 7.4.2017.
  10. ↑ a b Tom of Finlandin tuhmat ruudut koottiin näyttelyksi ja kirjaan Turun Sanomat. 28.8.2014. Arkistoitu 10.8.2016. Viitattu 16.6.2016.
  11. ↑ Andersson, Maja-Stina: Huset där Touko blev Tom of Finland. Hufvudstadsbladet, 29.11.2016. Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Tom of Finland: Tuhmat ruudut. muu.fi. Arkistoitu 17.9.2014. Viitattu 17.9.2014.
  13. ↑ 1990: Tom of Finland – Touko Laaksonen Suomen sarjakuvaseura. Viitattu 16.6.2016.
  14. ↑ Frilander, Aino: Tompan intiimimpi näyttely Tampereella Qruiser. 8.9.2014. Viitattu 5.5.2016.
  15. ↑ Nurmio, Satu: Taiteilija Tom of Finlandista tehdään elokuva 9.4.2013. Yle uutiset. Viitattu 19.2.2016.
  16. ↑ Tom of Finlandin matka kaapista galleriaan 21.6.2006. Yle uutiset. Viitattu 16.6.2016.
  17. ↑ Tom of Finland turku2011.fi. Viitattu 24.4.2014.
    Lahtinen, Veikka: Miesten välisestä ystävyydestä Turun ylioppilaslehti. 20.1.2011. Arkistoitu 6.8.2020. Viitattu 16.6.2016.
  18. ↑ Saharinen, Jokke: Tom of Finland: Sarja kuvia Savon sanomat. 10.09.2014. Viitattu 16.6.2016.
    Römpötti, Harri: Tom of Finlandin sarjakuvissa pannaan iloisesti Helsingin Sanomat. 5.9.2014. Arkistoitu 24.6.2016. Viitattu 16.6.2016.
    Tiainen, Tuomas: Tom of Finland ja panemisen taide: Tuhmat ruudut Muu-galleriassa Mustekala.info. 14.9.2014. Arkistoitu 9.8.2016. Viitattu 16.6.2016.
  19. ↑ Taidehalli | Nayttelyt | Tom Of Finland Taidehalli. Viitattu 2.2.2019. (englanniksi)
  20. ↑ Tom of Finlandista musikaali Turun kaupunginteatteriin 29.2.2016. Iltalehti. Viitattu 29.2.2016.
  21. ↑ Koppinen, Mari: Tom of Finland valittiin Göteborgin elokuvajuhlien avauselokuvaksi Helsingin Sanomat. 10.1.2017.
  22. ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Tom of Finland -näyttelijät julki: Päärooleissa Pekka Strang, Lauri Tilkanen ja Jessica Grabowsky Hs.fi. 14.2.2016. Arkistoitu 15.2.2016. Viitattu 19.2.2016.
    Tom of Finland -elokuvan traileri julki – tätä on luvassa Iltalehti. Viitattu 9.12.2016.
  23. ↑ Saarikoski, Laura: Homoikoni Tom of Finland saa oman postimerkin Helsingin Sanomat. 13.4.2013. Arkistoitu 17.4.2014. Viitattu 24.4.2014.
  24. ↑ Typpö, Juho: Maailma on polvillaan Suomen Tom of Finland -postimerkkien edessä Helsingin Sanomat, NYT. 15.4.2014. Viitattu 24.4.2014.
  25. ↑ Rytkönen, Anna-Pauliina: Suomalaiset pakarapostimerkit kiinnostavat Intiassa saakka Yle Uutiset. 17.4.2014. Viitattu 24.4.2014.
  26. ↑ Matson-Mäkelä, Kirsi: Tom of Finland -postimerkit suosituimpia Suomen historiassa – ennakkotilauksia 178 maahan Yle Uutiset. 8.9.2014. Viitattu 17.9.2014.
  27. ↑ Tom of Russia -kirjeet päätyivät Lontoon ja Tampereen museoihin. Ylen uutiset.
  28. ↑ Tom of Finland postimerkit suututtivat venäläispoliitikon. Ylen uutiset
    Matson-Mäkelä, Kirsi: Ensimmäinen #TomofRussia-paketti saapui onnellisesti perille. Yle Uutiset. 16.9.2014. Viitattu 17.9.2014.
  29. ↑ Vehkasalo, Jussi: Homoikonimerkit saavat seuraa kirjasta ja tuhmasta näyttelystä. Turun ylioppilaslehti. 15.8.2014. Arkistoitu 9.8.2016. Viitattu 16.6.2016.
  30. ↑ Finlayson and Tom of Finland team up to take on global markets goodnewsfinland.com. Arkistoitu 29.5.2015. (englanniksi)
    Finlayson - Tom of Finland Finlayson.fi. Finlayson. Arkistoitu 29.5.2015.
    Tällaisia ovat Finlaysonin uudet Tom of Finland -tuotteet Helsingin Sanomat. Arkistoitu 5.4.2015.
  31. ↑ Tom of Finland -mallisto ylitti kaikki odotukset Kauppalehti.
  32. ↑ About TOM's Casino tomscasino.com. Viitattu 31.10.2016. (englanniksi)
  33. ↑ Suomalainen Tom of Finland jatkaa maailmanvalloitustaan iltalehti.fi. Viitattu 21.7.2016.
  34. ↑ Tom of Finland Pleasure Tools - Toftools.com toftools.com. Arkistoitu 30.3.2016. Viitattu 2018-11-1. (englanniksi)
  35. ↑ Tom of Finland -tuotteet - Kaalimato.com kaalimato.com. Viitattu 2018-11-1.
  36. ↑ Nipa ja Touko Dortmundissa Postimuseo. Arkistoitu 30.6.2016. Viitattu 5.5.2016.
  37. ↑ a b Frilander, Aino: Tompan intiimimpi näyttely Tampereella Qruiser. 8.9.2014. Viitattu 5.5.2016.
  38. ↑ a b c Andersson, Iiro: Tom of Finlandin kadonnut laulu Yle Turku. 29.7.2016. Viitattu 5.5.2016.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Arell, Berndt & Mustola, Kati: Tom of Finland: Ennennäkemätöntä. (Näyttely Kluuvin galleriassa 21.6.–27.8.2006. Julkaisijat: Helsingin kaupungin taidemuseo & MSC Finland – Tom’s Club ry) Helsinki: Like, 2006. ISBN 952-471-843-X
  • Hooven, F. Valentine, III: Tom of Finland: Elämäkerta. ((The Life and Times of Tom of Finland, 1993.) Käsikirjoituksesta suomentanut Eeva-Liisa Jaakkola) Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12000-X
  • Hooven, F. Valentine, III: Tom of Finland: Marginaalista maineeseen. ((Tom of Finland: Life and Work of a Gay Hero, 2012.) Suomentanut Juha Ahokas. Esipuhe Durk Dehner) Helsinki: Like, 2017. ISBN 978-952-01-1530-2
  • Kalha, Harri: Tom of Finland: Taidetta seksin vuoksi. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2012. ISBN 952-222-371-9
  • Lucie-Smith, Edward ym.: Tom of Finlad XXL. Los Angeles: Taschen, 2009. (englanniksi)
  • Luoto, Susanna: Salaisuuksin suljettu : Kirjeiden Tom of Finland. Helsinki : Like, 2017. ISBN 978-952-01-1606-4.
  • Tom of Finland: Sarja kuvia. Helsinki: Like, 2014. ISBN 978-952-01-1114-4
  • Tom Of Finland – The Art Of Pleasure. Taschen GmbH, 2004. ISBN 3-8228-3462-9.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tom of Finland.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tom_of_Finland&oldid=22737881”