Totinen torvensoittaja

vuoden 1941 elokuva

Totinen torvensoittaja on Orvo Saarikiven välirauhan aikana ohjaama suomalainen mustavalkofarssi, joka valmistui vuonna 1941.

Totinen torvensoittaja
Ohjaaja Orvo Saarikivi
Käsikirjoittaja Veikko Syväoro, Orvo Saarikivi
Perustuu Agapetuksen romaaniin Totinen torvensoittaja (Otava, 1933, ilm. ensin jatkokertomuksena Suomen Kuvalehdessä)
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä George de Godzinsky
Leikkaaja Orvo Saarikivi
Pääosat Leo Lähteenmäki
Laila Rihte
Aino Lohikoski
Wilho Ilmari
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 23. maaliskuuta 1941
Kesto 74 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Tuotanto

muokkaa

Elokuvan tuotantoyhtiö oli Suomen Filmiteollisuus ja tuottaja T. J. Särkkä. Käsikirjoituksen pohjana on Agapetuksen romaaniteksti, joka ilmestyi vuonna 1933 ensin Suomen Kuvalehden jatkokertomuksena. Siitä laati käsikirjoituksen nimimerkki Veikko Syväoro, oikealta nimeltään toimittaja Veikko Ström.

Kaarlo Kartio on alkutekstien mukaan torvensoittaja, mutta hän kuoli ennen kuvauksia, ja hänen tilallaan näyttelee Lauri Kyöstilä.[1]

Leo Lähteenmäen esittämä insinööri, joka asuu samassa asunnossa kuin vanhempi museonjohtaja-ystävänsä, menee uutenavuotena naamiaisiin. Ystäväkin on lähdössä juhliin aikoen kahdeksanvuotisen seurustelun jälkeen kosia rakastamaansa naista. Pilailuun, muun muassa leikkitorvella töräyttelyyn, taipuvainen insinööri menee mielijohteesta museoon, jonka ovi on sen juopottelevan vahtimestarin ansiosta auki. Hän pukeutuu haarniskaan, joka pelästyttää parikin kertaa toisen juopottelijoista. Haarniska päällään insinööri seikkailee naamiaisissa, on pidätettynä jne. Lisäksi naamiaisten esiintyjien torvensoittajalla on myös haarniska. Nämä kaksi hahmoa tietysti sekoitetaan. Loppupuolella on myös unikohtaus, jossa tarina siirtyy haarniskoiden aikaan ja kohtaus muistuttaa Kolmannen valtakunnan sodanaikaisia elokuvatarinoita menneestä ajasta. Tässä kuitenkin on loppu, jossa insinööri löytää ihastuksensa ja museonjohtaja saa kosittua.

Arviot

muokkaa

Aikalaisarvioijat suhtautuivat elokuvaan nihkeästi, kuten Toini Aaltonen (Suomen Sosialidemokraatti): ”Suomen Filmiteollisuus on lisännyt jälleen uuden numeron kehnojen filmiensä luetteloon”. Valopuolina nähdään eräät näyttelijätyöt ja George de Godzinskyn musiikki.[2]

Vuonna 1991 arviossaan Antti Lindqvist (Katso) ei löydä elokuvasta edes camp-huumoria[2], ja samalla linjalla ovat 2000-luvun televisioesitysten yhteydessä esitetyt kritiikit. Arto Pajukallio luonnehtii Totista torvensoittajaa sota-ajalle ominaiseksi eskapistiseksi ”hätäapukomeadiaksi”[3]. Sitä on sanottu myös sietämättömäksi komediaräpellykseksi[4]. Eräs kriitikko pitää kuitenkin elokuvan lavastusta kekseliäänä, vuoropuhelua näppäränä ja yleensä näkee siinä visuaalisia oivalluksia, mutta ne hukkuvat pitkitettyihin kohtauksiin ja elokuvan rytmittömyyteen.[5]

Näyttelijät

muokkaa
 Leo Lähteenmäki  kaupungininsinööri Volmari Kerhola  
 Laila Rihte  neiti Raili Ilmonen  
 Aino Lohikoski  hammaslääkäri, neiti Elna Hiekkamaa  
 Wilho Ilmari  lehtori Tarkkanen  
 Siiri Angerkoski  Bertha, sirkuksen musta laulaja  
 Toppo Elonperä  vahtimestari  
 Jalmari Parikka  sirkuksen johtaja Suomaa  
 Lauri Kyöstilä  ritari-Armand  
 Kaija Suonio  Miina, Kerholan ja Tarkkasen taloudenhoitaja  
 Uno Wikström  ylikonstaapeli  
 Leo Sarri  sähkömies  
 Pentti Saares  tehtaaninsinööri Heiniö  
 Kyösti Käyhkö  talonmies  
 Vilho Auvinen  Elmeri  
 Holger Salin  sähkömiehen kaveri ravintolassa  
 Eino Hyyrynen  ulosheittäjä  
 Kaarlo Hiltunen  1. poliisi  
 Evald Terho  2. poliisi  
 Helen Mardi  juhlija Vikakosken kerholla  
 Otto Noro  juhlija Vikakosken kerholla  
 Assi Raine  juhlija Vikakosken kerholla  
 Asser Fagerström  pianonsoittaja  
 Anton Soini  tanssiorkesterin jäsen  
 Urho Westman  tanssiorkesterin jäsen  
 herra Kamppe  kulissimies  
 Paul Budsko  kvartetin jäsen  
 Arnold Tilgmann  kvartetin jäsen  

Lähteet

muokkaa
  1. Totinen torvensoittaja Elonet. Taustaa, viitattu 24.3.2014
  2. a b Totinen torvensoittaja Elonet. Lehdistöarviot, viitattu 24.3.2014
  3. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 20.10.2010 sivu D 13
  4. AL: Päivän elokuvia, Tv-maailma, 46/2012 sivu 29
  5. HWR: Totinen torvensoittaja, Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma, 12/2014 sivu 12

Aiheesta muualla

muokkaa