Lauri Tapio Kiiskinen (1. lokakuuta 1947 Kannus8. syyskuuta 2022 Helsinki) oli suomalainen talous- ja yritysjohtaja, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen.[1][2]

Kiiskisen vanhemmat olivat vanhempi konstaapeli Lauri Kiiskinen ja Siviä Polvikoski ja puoliso vuodesta 1969 pankinjohtaja Riitta Helena Luukkanen. Kiiskinen kävi Inarin-Utsjoen kunnallisen keskikoulun 1957–1963 ja valmistui merkonomiksi Vaasan kauppaoppilaitoksesta 1965 ja ekonomiksi Tampereen yliopistosta 1969. Hän suoritti myös useita kotimaisia ja kansainvälisiä liikkeenjohdon kursseja. Kiiskinen oli J. Nykäsen sekatavarakaupan kauppaharjoittelija, myyjä ja myymälänhoitaja Inarissa 1962–1967, Inarin kunnan vs. kansakoulunopettaja 1965–1967, Tampereen evankelis-luterilaisten seurakuntien tilapäinen taloussihteeri 1968–1969, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) talousjohtaja 1969–2002 ja kokonaistalouden toimitusjohtaja 1975–1988 sekä sen omistaman Oy HYY-Yhtiöt Ab:n toimitusjohtaja 1983–2002 ja HYY-yhtymän toimitusjohtaja 1989–2002.[1][2]

Kiiskinen oli HYY:n tehtäviensä lisäksi vuosina 1979–2002 useiden muiden yhtiöiden toimitusjohtaja. Ennen HYY-uraansa hän oli Posti- ja lennätinlaitoksen Sevettijärven postiaseman vs. hoitaja 1964–1967, Metsähallituksen kalastuksenvartija Inarissa 1965, Ylioppilaiden opintolainarahaston kamreeri 1969–1970 ja Eiran kauppaoppilaitoksen laskentatoimen iltalinjan opettaja 1970–1971. Loviisan raastuvanoikeuden vs. kunnallisneuvosmies Kiiskinen oli 1983–1986. Hänellä oli myös lukuisia asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Kauppaneuvoksen arvonimen Kiiskinen sai 1999 ja HYY:n puheenjohtajiston merkin leveässä purppuranauhassa 2002. Taiteilija Aaro Matinlauri maalasi hänen muotokuvansa 1994.[1][2]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Vilkuna, Anna-Maija: Kauppaneuvos Tapio Kiiskinen (1947–2022). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 19.9.2022. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 9.1.2023.
  2. a b c Markus Leikola, Harri Saukkomaa, Heikki Venho: Muistot. Tapio Kiiskinen 1947–2022. Kauppaneuvos. (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 1.10.2022. Viitattu 9.1.2023.