Syskyänjoki
Syskyänjoki (ven. Сюскюянйоки, Сюскюянёки, Sjuskjujanjoki) on Venäjällä Karjalan tasavallassa Pitkärannan piirissä virtaava 34 kilometriä joki, joka laskee Laatokkaan.[4][b][c]
| Syskyänjoki Сюскюянйоки, Sjuskjujanjoki |
|
|---|---|
 |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Maat | Venäjä |
| Alue | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Pitkärannan piiri |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Nevan vesistö |
| Valuma-alue | Syskyänjoen valuma-alue |
| Pinta-ala | 486 km² [1] |
| Pääuoman pituus | 49 km [a] |
| Pääuoman osuudet | Syskyänjoki ←Syskyjärvi ←Heinäoja ←Luoto-oja |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Syskyjärvi [2] |
| Laskupaikka | Laatokka |
| Sivu-uomat | Kulismajoki |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 69 m mpy. |
| Laskukorkeus | 4,8 m mpy. [3] |
| Korkeusero | 64,2 m |
| Pituus | 34 km [1] |
| Kaltevuus | 1,95 m/km |
| Keskivirtaama | 5,3 m³/s (MQ) [1] |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Joen kulku
muokkaaJoki saa alkunsa Syskyjärvesä noin 20 kilometriä Impilahdesta koilliseen päin. Ensimmäisten kuuden kilometrin matkalla joki hakeutuu mäkien välistä alemmaksi, jossa se virtaa kahden pienen lammen, Ylä-Sulkulammen ja Sulkulammen, läpi. Joelle on kertynyt pudotusta 12 metriä Sulkulampeen mennessä. Joessa on jatkossakin jyrkkyyttä ja siinä esiintyy peräkkäisiä koskia. Virtaussuunta on aluksi eteläinen ja joki kääntyy vaiheittain lounaaseen päin. Siihen yhtyy lyhyet Pinkanoja ja Kanavaoja. Kelivaaran kohdalla joki saapuu alangolle ja se alkaa meanderoida suuntanaan länsi. Siihen yhtyy pohjoisesta tuleva suuri sivujoki Kulismajoki (ven. Кулисмайоки, Kulismajoki, pituus 16 km, valuma-alue 156 km² [5]), jonka uoma on alajuoksulla yhtä mutkainen. Pohjoispuolella sijaitsee Ruokojärvi, jonka laskuoja yhtyy jokeen. Yhtymäkohdan jälkeen mutkainen joki kaartaa etelään Kitilän kylälle (ven. Кителя, Kitelja), missä se laskee pieneen Kitilänjärveen (ven. Кителянярви, Kitelanjarvi). Joki poistuu järvestä länteen päin 2,5 kilometriä Kitilänjokena tunnettua uomaa pitkin Matkalammelle, jossa joki kääntyy etelään Polviselän Jylhävaaran ja Tattarvaaran välistä laskien Laatokkaan Syskyänlahteen. Joen virtaama joen alajuoksulla on 5,3 m³/s, joka ei kuitenkaan perustu pitkäaikaiselle mittaussarjalle [1].[4]
-
Rautatien Syskyänjoen ylityskohta Kitelän kylässä vuonna 1944 -
Näkymä Laatokan suuntaan alajuoksulla -
Alajuoksun romahtanut silta
Luontoarvoja
muokkaaJoen yläjuoksulla on joen keskimääräinen kaltevuus suuri ja joessa esiintyy neljä merkittävää koskijaksoa. Olosuhteet ovat hyvät joessa esiintyvälle jokihelmisimpukalle ja joessa kutevalle Laatokasta sinne nousevalle lohelle. Simpukat elävät koko joen pituudella. Ne esiintyvät yksittäisinä yksilöinä tai ne muodostavat suuria kolonioita. Simpukan lisääntymiselle tärkeä lohi kuljettaa simpukan toukkia yläjuoksulle, jossa ne irrottautuvat myöhemmin veden kuljettamiksi ja kiinnittyvät sitten joen pohjalle. Lohen esiintymistiheys on joen kohdasta riippuen 22–179 yksilöä aarilla ja simpukalla noin 20 yksilöä aarilla. Lohen poikasten selviytymistä on tutkittu ja siinä on havaittu eri vuosina suuria eroavaisuuksia.[6]
Laatokan rehevöitymisen ehkäisemisessä ovat myös suomalaiset olleet mukana erilaisin hankkein. Joen tilaa on tutkittu alustavasti 2010-luvulla [7]. Syskyänjoen alajuoksun tilaa pyritään kohentamaan laatimalla sille kunnostussuunnitelma. On havaittu, että joen myllyjen patorakennelmien rapistuminen on mahdollistanut lohelle nousemisen myös yläjuoksulle kutemaan, mikä on ollut eduksi myös jokihelmisimpukalle. Syskyänjoessa oleva simpukkapopulaatio lienee seudun ainoa.[8]
Joen vedenlaatua on tutkittu tarkemmin vasta 2010-luvulla. Luvut ilmoitetaan tässä ensin yläjuoksulta ja sitten alajuoksulta. Vedenväri on silloin 100 deg ja 75 deg, happamuustaso pH 6,40 ja pH 6,94, kokonaisfosforipitoisuus 9,3 μg/l ja 16,3 μg/l ja kokonaistyppipitoisuus 850 μg/l ja 540 μg/l (μg/l eli mikrogrammaa litrassa vettä).[1] Erässä toisessa tutkimuksessa saatiin happamuustasoksi pH 6,3–6,9, fosforipitoisuudeksi 9,3–41,1 μg/l ja typpipitoisuudeksi 540–850 μg/l.[7]
Historiaa
muokkaaSyskyänjoessa on sijainnut vesivoimalaitos, joka saattoi tuhoutua sodassa ja jonka rakenteet ovat nykyään raunioina.
-
Syskyän raunioitunut voimala vuonna 1944 -
Voimalan nykyiset jäännökset marraskuussa 2021 -
Patorakenteiden jäänteet -
Joen vesi on humuksen värjäämää
Valuma-alue
muokkaaPääuoman kulku
muokkaaJoen pääuoman kulusta ei ole löytynyt lähteitä. Joki alkaa Syskyjärvestä, johon laskee kaksi suurempaa tulouomaa. Pohjoisesta laskee järven luoteisrantaan Kytsinoja ja itärantaan Heinäoja (ven. Хейня-йоки, Луото-оя, Heinjajoki, Luoto-oja [9]). Koska siitä on vesistörekisterissä tietoa, voidaan sitä pitää pääuoman osana. Viirukkalammen kohdalla on kuitenkin haarautumiskohta. Lampeen laskee pohjoisesta Luoto-oja ja idästä Varpaoja. Vesistörekisterissä ei ole näistä muuta tietoa kuin, että Heinäoja toinen nimi on Luoto-oja. Ilman muuta vihjettä voi lukija uskoa väitettä, että Luoto-oja olisi pääuoman osa. Koska Luoto-oja ja Heinäoja olisivat yhdessä 12 kilometriä pitkä [9], Syskyjärven selkä 3 kilometriä pitkä ja Syskyänjoki 34 kilometriä pitkä [1], tulee pääuoman pituudeksi 49 kilometriä.[4][a]
Valuma-alueen rakenne
muokkaaSekä Syskyänjoki että Kulismajoki ovat pituuksiltaan ja valuma-alueiltaan tasaveroiset jokihaarat. Siksi valuma-alueen virtavettä voi pitää rakenteeltaan Y-kirjaimen muotoisena. Koko valuma-alueen pinta-ala on 486 neliökilometriä (km² [1], tai 477 km² [10]), josta Kulismajoelle kuuluu 156 km² (33 %).[4][5][10]
Valuma-alueesta 89 % on metsämaata, 4,0 % on turvemaata ja 4,8 % järviä tai vesistöjä.[1]
Lähteet
muokkaaHuomioita
muokkaa- ↑ a b Joen pääuoman pituus on päätelty lähdetiedoista ja selostettu tekstissä.
- ↑ Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Сюскюянйоки.
- ↑ Asia katsottu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Google Earth, GeoMixer tai ACME.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h Komulainen, S.F: & al.: Assessing the Environmental Conditions of Rivers on the Northern Coast of Lake Ladoga by Chemical Characteristics and the Structure of Hydrobiocenoses. Water Resources, 2016, 43. vsk, nro 3, s. 486–494. Pleiades Publishing. ISSN 0097-8078 ResearchGate. (PDF) Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Сюску-ярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 14.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 12.1.2022.
- ↑ a b c d Syskyänjoki. Kartassa: Topografinen kartta 1:100 000. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Karjalan kartat -palvelussa (viitattu 14.1.2022)
- ↑ a b Кулисма-йоки (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 14.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ E.P. Ieshko, J. Geist, S.A. Murzina, A.E. Veselov, D.I. Lebedeva and V.V. Ziuganov: The characteristics of the infection of juvenile Atlantic salmon with glochidia of the freshwater pearl mussel in rivers of Northwest Russia. Knowledge and Management of Aquatic Ecosystems, 2016, 417, 6. vsk. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Komulainen, S.F. & al.: Труды Карельского научного центра, 2017, nro 7, s. 19–33. doi:10.17076/bg597 ResearchGate. (PDF) Viitattu 15.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ Laatokan tilaa parannetaan (tiedote) ely-keskus.fi. 2015. ELY. Viitattu 15.1.2022.
- ↑ a b Хейня-йоки (Луото-оя) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 14.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b Сюскуян-йоки (Sjuskyjanjoki) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 14.1.2022. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Berghell, Hugo: Salmi ja Suojärvi (selitys maalajikarttoihin), Suomen Geologinen yleiskartta, 1927
- Patronen, Outi: Rajakarjalainen sukunimistö ja sen muuttuminen (lisensiaattityö), Helsingin yliopisto, 2009 (alueen asukaiden sukunimiä ja paikannimiä)
- Kulismajoen vesiputous (701)
- Kulismajoen vesiputous (702)
- Kulismajoen vesiputous (703)