Sotilasdiktatuuri

Sotilasdiktatuuri on diktatuurin muoto, jossa maata hallitsee armeija. Johdossa olevat, yleensä korkeat, upseerit muodostavat sotilasjuntan ja valitsevat keskuudestaan johtajan. Joskus johtajaksi nostetaan pelkkä keulakuva, jolla ei ole valtaa. Tästä esimerkki on 1980-luvun Panama, jota hallitsi todellisuudessa kenraali Manuel Noriega, vaikka presidentteinä oli siviilejä. Sotilasjuntan hallitseman maan hallintorakenne ja hierarkia otetaan yleensä suoraan armeijasta.^[1]

Sotilasdiktatuureja nousi toisen maailmansodan jälkeen paljon etenkin Latinalaiseen Amerikkaan. Kylmän sodan aikana Yhdysvallat piti huolta siitä, että ne olivat antikommunistisia. Myös Afrikassa on ollut joitain sotilasdiktatuureja.^[1]

Sotilasdiktatuurit ovat diktatuurin muodoista lyhytaikaisimpia, ja monesti ne on tarkoitettukin vain väliaikaisiksi.^[2] Sotilasdiktatuuri johtaa usein niin sanottuun persoonalliseen diktatuuriin, jossa diktaattoriksi nousee juntan johtaja tai puolueen johtaja.^[3]

Sotilasdiktaattoreita

Thaimaan pääministeri kenraali Prayut Chan-o-cha.
Kansallisen Kiinan johtaja generalissimus Tšiang Kai-šek.
Paraguayn presidentti Alfredo Stroessner.
Espanjan diktaattori Francisco Franco vuonna 1975.

Katso myös

Stratokratia

Lähteet

↑ ^a ^b Frantz, Erica: Authoritarianism: What Everyone Needs to Know, s. 72–73. Oxford University Press, 2018. ISBN 978-0-19-088019-4
↑ Sundström, Leif: Rajaton valta: modernin ajan diktaattorit Hitleristä Kim Jong-uniin, s. 20–23. Tammi, 2021. ISBN 978-952-04-2669-9
↑ Brooker, Paul: Non-democratic Regimes, s. 68, 86. Palgrave MacMillan, 2014. ISBN 978-1-137-30580-0

[frantz-1] Frantz, Erica: Authoritarianism: What Everyone Needs to Know, s. 72–73. Oxford University Press, 2018. ISBN 978-0-19-088019-4

[2] Sundström, Leif: Rajaton valta: modernin ajan diktaattorit Hitleristä Kim Jong-uniin, s. 20–23. Tammi, 2021. ISBN 978-952-04-2669-9

[3] Brooker, Paul: Non-democratic Regimes, s. 68, 86. Palgrave MacMillan, 2014. ISBN 978-1-137-30580-0

[1]

[2]

[3]