Soinniton velaarinen frikatiivi
Soinniton velaarinen frikatiivi eli soinniton velaarifrikatiivi on konsonanttiäänne[1]. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa sen merkkinä on [x]. Kansanomaisesti sitä kutsutaan joskus kurkku-h:ksi, vaikka se tarkkaan ottaen ääntyykin suun takaosassa. Varsinainen kurkku-h on nimeltään soinniton faryngaalinen frikatiivi.
| IPA | x |
|
|
|
Esiintyminen
muokkaaSoinniton velaarinen frikatiivi esiintyy useissa eri kielissä. Saksan kielessä se kirjoitetaan <ch> ja esiintyy vain takavokaalin jäljessä (niin sanottu ach-äänne, saks. Ach-laut). Etuvokaalin edellä saksan <ch> ääntyy palataalisena (niin sanottu ich-äänne, saks. Ich-laut).
Suomessa tämä äänne esiintyy glottaalifrikatiivin allofonina joissakin sanoissa, mm. lahti [ˈlɑxt̪i].
Lähteet
muokkaa- Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Suomenkielinen oppikirja) Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1
Viitteet
muokkaaKonsonantit kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa
| Artikulaatiopaikka → | Labiaali | Koronaali | Dorsaali | Laryngaali | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Artikulaatiotapa ↓ | Bilabiaali | Labiodentaali | Dentaali | Alveolaari | Postalveolaari | Retrofleksi | Palataali | Velaari | Uvulaari | Faryngaali | Epiglottaali | Glottaali | |||||
| Nasaali | m | ɱ | n | ɳ | ɲ | ŋ | ɴ | ||||||||||
| Klusiili | p b | p̪ b̪ | t d | ʈ ɖ | c ɟ | k ɡ | q ɢ | ʡ | ʔ | ||||||||
| Frikatiivi | ɸ β | f v | θ ð | s z | ʃ ʒ | ʂ ʐ | ç ʝ | x ɣ | χ | ʁ | ħ | ʕ | ʜ | ʢ | h ɦ | ||
| Approksimantti | β̞ | ʋ | ɹ | ɻ | j | ɰ | |||||||||||
| Tremulantti | ʙ | r | ɽ͡r | ʀ | я | ||||||||||||
| Yksitäryinen tremulantti | ⱱ̟ | ⱱ | ɾ | ɽ | ɢ̆ | ʡ̯ | |||||||||||
| Lateraalinen frikatiivi | ɬ ɮ | ɭ˔̊ | ʎ̥˔ | ʟ̝̊ | |||||||||||||
| Lateraalinen appr. | l | ɭ | ʎ | ʟ | |||||||||||||
| Lateraalinen nap.äänne | ɺ | ɺ̠ | ʎ̯ | ||||||||||||||