Slipknot

Slipknot on yhdysvaltalainen Grammy-palkittu alternative metal/nu metal -yhtye.

Slipknot
Slipknot esiintymässä Mayhem-festivaaleilla 2008.
Tiedot
Toiminnassa	1995–
Tyylilaji	nu metal alternative metal, heavy metal, groove metal
Kotipaikka	Des Moines, Iowa, Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Sid Wilson, DJ, taustalaulu (1999–) James Root, kitara (1999–) Shawn ”Clown” Crahan, lyömäsoittimet, taustalaulu (1995–) Mick Thomson, kitara (1996–) Corey Taylor, laulu (1997–) Alessandro Venturella, basso (2014–) Michael Pfaff, lyömäsoittimet, taustalaulu (2019-) Eloy Casagrande, Rummut (2024-)
Entiset jäsenet	Joey Jordison, rummut (1995–2013) Donnie Steele, kitara (1995–1996) Anders Colsefni, laulu, lyömäsoittimet (1995–1997) Josh Brainard, taustalaulu ja kitara (1995–1999) Paul Gray, basso (1995–2010) Craig ”133” Jones, samplet (1996–2023) Greg Welts, lyömäsoittimet (1997–1998) Chris Fehn, lyömäsoittimet, taustalaulu (1998–2019) Jay Weinberg, rummut (2014–2023)
Levy-yhtiö	Roadrunner Records
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

Yhtye on kotoisin Des Moinesin kaupungista Iowasta, ja se on perustettu vuonna 1995. Slipknot on tunnettu siitä, että sen jäsenet esiintyvät haalareissa ja käyttävät naamareita. Lisäksi jokaisella jäsenellä on oma numeronsa.

Slipknot nousi julkisuuteen hitin ”Wait and Bleed” siivittämänä ja lisäsi suosiotaan albumeilla Iowa ja Vol. 3: The Subliminal Verses. Yhtyeen kappale ”Before I Forget” sai Grammy-palkinnon.

Slipknot on saanut vaikutteita monista tyylilajeista, kuten heavy metalista, death metalista, thrash metalista ja industrialista, jotka kuuluvat erityisesti rumpali Joey Jordisonin blast beateista ja kappalerakenteista. Corey Taylorin laulussa sekoittuvat huuto, murina ja tavanomaiset laulumelodiat.

Slipknot on ilmoittanut vaikutteikseen muun muassa Black Sabbathin, Slayerin, Judas Priestin, Kornin, AC/DC:n, Kissin, Beastie Boysin ja Jimi Hendrixin.

Yhtyeen basisti Paul Gray kuoli keväällä 2010 tahattomaan lääkkeiden yliannostukseen, mutta Slipknot ilmoitti jatkavansa yhtyeenä. Slipknotin viimeisin albumi julkaistiin vuonna 2022. Sen nimi on The End, So Far.

Historia

Alkuajat ennen esikoisalbumia (1996–1999)

Slipknot perustettiin syyskuussa 1995 Joey Jordisonin, Shawn Crahanin ja Paul Grayn työn tuloksena. Kolmikko oli tosin säveltänyt ensimmäisiä kappaleitaan jo vuonna 1993, mutta Crahanin työkiireiden vuoksi hanke kaatui. Ennen kuin yhtye valitsi nimekseen Slipknot, se oli käyttänyt nimiä The Pale Ones, Pyg System ja Meld. Monet Mate. Feed. Kill. Repeat. -demoäänitteen lauluista ja osa myöhemmille albumeille lisätyistä kappaleista oli tehty jo näinä aikoina. Näitä kappaleita olivat muun muassa ”Slipknot”, ”Gently” ja ”Fur”. Kappaleet ovat myöhemmin tunnettu The Basement -sessioina.

Miehistönmuutoksia tapahtui jatkuvasti ennen yhtyeen ensimmäisen varsinaisen studioalbumin Mate. Feed. Kill. Repeat. -demon julkaisua lokakuussa 1996. Alkuperäisen kokoonpanon muodostivat Anders Colsefni (laulu ja lyömäsoittimet), Donnie Steele (kitara), Josh Brainard (kitara), Paul Gray (basso), Shawn Crahan (lyömäsoittimet) ja Joey Jordison (rummut). Donnie Steele tuli uskoon albumin nauhoitusten aikana ja lähti yhtyeestä. Tilalle kutsuttiin Craig Jones.

Esikoisalbumin ilmestyttyä Slipknot lähti kiertueelle. Joey Jordison oli kuitenkin sitä mieltä, että yhtye tarvitsi lisää soittajia. Hänen mielestä Slipknotin musiikki tarvitsi sampleja, ja kitaristi Craig Jones suostui siirtymään samplaajaksi. Uudeksi kitaristiksi pyydettiin Mick Thomson Donnie Steelen entisestä yhtyeestä Body Pitistä. Yhtye tarvitsi Jordisonin mielestä myös vielä laulajan, ja vuonna 1997 yhtye kutsui Stone Sour -yhtyeestä tutun Corey Taylorin mukaan. Anders Colsefni soitti tästä lähtien vain lyömäsoittimia, kunnes ilmoitti pian yllättäen eräässä konsertissa: ”Tämä on viimeinen keikkani Slipknotin riveissä!” Anders lähti mutta jatkoi musiikin tekemistä On a Pale Horse -nimisessä yhtyeessä, jossa soittivat Slipknotista tutut Paul Gray ja Shawn Crahan. Colsefnin tilalle otettiin Greg Welts. Welts kuului yhtyeeseen vuoden, kunnes vuonna 1998 häntä pyydettiin eroamaan yhtyeestä. Tilalle tuli lyhytaikaisesti Brandon Darner, joka esiintyi vain Mate. Feed. Kill. Repeat. -demon jälkeisissä konserteissa.

Slipknot, Iowa ja ensiaskeleet kohti suurmenestystä (1999–2003)

Myöhemmin vuonna 1999 julkaistiin Slipknotin virallinen studiodebyytti, joka nimettiin yhtyeen mukaan Slipknotiksi. Tätä julkaisua ennen kokoonpanosta kuitenkin lähti lyömäsoittaja Brandon Darner, joka korvattiin Chris Fehnillä. Albumia ennen kokoonpanoon liittyi myös DJ Sid Wilson. Tyyli oli tuolloin muuttunut jazzin, thrash metalin ja death metallin yhdistelmästä alternative metaliin, jossa thrash metaliin sekoitettiin kokeilevia ja melodisia sample- ja kosketinsoitinkulkuja, industrial-musiikkia ja rap-vaikutteita.

Slipknot-albumin digipackilla on myös kaksi kappaletta ”Eeyore” ja ”Get This”, jotka edustavat tyyliltään enemmän grindcorea ja crust punkkia kuin Slipknotille muuten tyypillistä musiikkia.

Slipknot-albumin julkaisun jälkeen yhtye lähti kiertueille, joilla nähtiin yhtyeen uusi kitaristi James Root, joka oli aiemmin tunnettu myös Corey Taylorin toisesta yhtyeestä Stone Sour. Josh Brainard oli jättänyt yhtyeen perheensä vuoksi. Seuraavalla albumilla Craig Jones soitti myös koskettimia ja James Root kitaraa. Ensimmäiseltä albumilta hitiksi nousi kevyempää linjaa edustava ”Wait and Bleed”. Slipknot-albumia on myyty Yhdysvalloissa tuplaplatinaan oikeuttaneet kaksi miljoonaa kappaletta.

Seuraava julkaisu sai nimensä yhtyeen oman kotiosavaltio Iowan mukaan. Pian raskassoundisen Iowa-albumin ilmestymisestä yhtyettä alettiin syyttää saatananpalvonnasta. Saatananpalvontaväitteitä aiheuttivat muun muassa nämä asiat:

• Pirun Vuohi kannessa ja Left Behindin videossa
• Pentagrammi Shawn Crahanin naamiossa
• People = Shit -kappaleessa sanoitukset: ”I'm sitting at the side of Satan”
• Myös The Heretic Anthem -kappaleessa sanoitukset: ”If you're 555 then I'm 666.”
• Levy kestää 66 minuuttia ja kuusi sekuntia

Näistä syytteistä huolimatta yhtye itse kuitenkin kiistää saatananpalvonnan. Iowa teki yhtyeen tunnetuksi. Tunnetuimmiksi kappaleiksi muodostuivat ”Left Behind”, Resident Evil -elokuvastakin tuttu ”My Plague” sekä myös ”The Heretic Anthem”, ”People = Shit” ja ”Disasterpiece”, jotka ovat nykyisinkin olennainen osa yhtyeen kappalelistaa konserteissa.

Slipknot julkaisi marraskuussa vuonna 2002 DVD:n Disasterpieces, joka sisältää yhtyeen Lontoon konsertin. Noin vuotta myöhemmin julkaistiin vielä toinen DVD Welcome To Our Neighborhood, joka oli uudelleenjulkaisu saman materiaalin VHS-versiosta.

Uusi tyyli (2004–2007)

Vuonna 2004 julkaistulla kolmannella levyllä Vol. 3: (The Subliminal Verses) yhtye oli ottanut musiikkiinsa uudenlaisen linjan. Musiikki oli kyllä yhä progressiivista, ja sen alta paljastui jopa entistä aggressiivisempia rumpukomppeja ja kitarariffejä, mutta kokonaisuudessaan albumin tyyli ei enää ollut yhtä aggressiivista. Yksi syy genren muutokseen on se, että Corey Taylorin lauluääni on nykyään kirkkaampi, mutta hän ei pysty enää murisemaan ja karjumaan yhtä lujaa kuin ennen. Kappale ”Before I Forget” voitti jopa Grammy-palkinnon. Myös muun muassa singlenäkin julkaistu ”Duality” sai paljon huomiota osakseen kuten myös ”The Nameless”, ”Pulse of the Maggots”, ”The Blister Exists”, ”Vermilion” ja viimeiseksi mainitun akustinen versio ”Vermilion Pt. 2”.

Jouluksi 2005 julkaistiin konserttialbumi 9.0: Live, jolla oli materiaalia Slipknotin yli 200 esiintymistä sisältäneeltä kiertueelta.

Lisäksi vuoden 2006 lopussa julkaistiin uusi Inside The Nine -DVD, joka sisältää muun muassa puolitoistatuntisen elokuvan yhtyeen kiertueesta. DVD:llä on myös henkilökohtaiset haastattelut jokaisesta yhtyeen jäsenestä ilman naamiota.

All Hope Is Gone (2008–2013) ja Paulin kuolema

Vuonna 2008 elokuussa ilmestyi neljäs studioalbumi All Hope Is Gone. Tyylilajeiltaan albumi on laajempi kuin edelliset, jotkin kappaleet ovat raskaita ja aggressiivisia, kun taas joissakin kappaleissa on täysin puhtaita lauluosuuksia. Albumilla on esimerkiksi akustinen balladi ”Snuff”, joka on ennemminkin Corey Taylorin ja James Rootin toisen yhtyeen Stone Sourin tyylille ominainen kappale. All Hope Is Gone sai hyviä arvosteluja eri tiedotusvälineissä ympäri maailmaa, ja sen mainetta kasvatti varsinkin single Psychosocial, josta tehtiin myös musiikkivideo. Viimeisimmän musiikkivideon yhtye on tehnyt kappaleesta ”Snuff”. All Hope is Gone -albumin myötä Slipknot lähti myös Euroopan kiertueelle Machine Headin ja Children of Bodomin kanssa ja kesällä 2008 Slipknot kiersi Yhdysvaltoja Disturbedin kanssa. Kiertue päättyi Las Vegasiin 31. lokakuuta 2009. Kyseinen konsertti jäi Paul Grayn viimeiseksi.

Vuonna 2009 Slipknot voitti Suomen Emma-gaalassa Vuoden ulkomaisen artistin palkinnon yleisöäänestyksessä.

Haastattelussa ennen yhtyeen debyyttiä Sonispheressä Alankomaissa, Chris Fehn ilmoitti, että uutta materiaalia All Hope Is Gone-levyn jatkoksi tulee todennäköisesti vuonna 2010.

Slipknotin basisti Paul Gray löydettiin kuolleena hotellihuoneestaan Iowassa 24. toukokuuta 2010. Hän oli valmistautumassa lähtemään kiertueelle Hail!-superyhtyeen kanssa. Päivää myöhemmin yhtye piti Grayn lesken ja veljen kanssa lehdistötilaisuuden. Kesäkuun 21. päivä ruumiinavauksen tulokset selvisivät ja viranomaiset vahvistivat kuolinsyyksi lääkkeiden yliannostuksen. Ruumiinavaus paljasti Grayn kärsineen myös vakavasta sydänsairaudesta. Paul Grayn muistoksi julkaistiin (Sic)nesses-DVD 28. syyskuuta 2010. Gray oli yhtyeelle tärkeä jäsen ja kappaleiden pääsäveltäjä, ja hänet menetettyään Slipknot epäröi pitkään, jatkaisivatko he uraansa. Joey Jordison ilmoitti uskovansa yhtyeen pystyvän jatkamaan uraansa, mutta Corey Taylor ei osannut luvata Slipknotin jatkavan.

Alkuvuonna 2011 Slipknot ilmoitti lähtevänsä lyhyelle kiertueelle Paul Grayn muiston kunniaksi. Kappaleiden basso-osuudet soitti vuosina 2011–2013 yhtyeen entinen kitaristi Donnie Steele. Hän soitti Joey Jordisonin rumpusetin takana, eikä häntä nähty yleisön edessä kuin vasta konsertin lopuksi yhtyeen hyvästellessä yleisönsä. Stone Sourin basisti ja Slipknotin entinen managerin Shawn Economaki on Grayn muistoksi laittanut numeron 2 bassoonsa. Seuraavana vuonna julkaistiin kokoelmalevy Antennas To Hell. Elokuussa 2012 Slipknot lanseerasi oman musiikkifestivaalinsa Knotfestin. Viimeisen kerran yhtye esiintyi Joey Jordison rumpalinaan kesäkuussa 2013 Download Festivaleilla.

Joulukuussa 2013 Slipknot ilmoitti Joey Jordisonin eronneen yhtyeestä. Jordison ilmoitti pian, ettei hän koskaan jättäisi yhtyettä ja kertoi olevansa yhtä järkyttynyt uutisesta kuin yhtyeen fanitkin. Vasta muutamaa vuotta myöhemmin Jordison sanoi lähtönsä syyksi sairastumisensa selkäytimen poikittaistulehdukseen. Hän toipui siitä ja kertoi asiasta avoimesti mediassa. Jordison sanoi haluavansa palata yhtyeeseen, jos siihen olisi ollut mahdollisuus. Heinäkuussa 2021 Jordisonin perhe kertoi hänen kuolleen rauhallisesti nukkuessaan 46-vuotiaana.

.5: The Gray Chapter (2014–2019) ja syyte yhtyettä vastaan

Slipknot teki paluun elokuussa 2014 julkaisemalla singlet The Negative One ja The Devil In I virallisella YouTube-kanavalla. Yhtyeen rumpali ja basisti ovat vaihtuneet. He esiintyvät kappaleen The Devil In I musiikkivideolla, mutta yhtye ei halunnut vielä paljastaa heidän nimiään. Uusien jäsenien nimet varmistettiin myöhemmin, ja he ovat Jay Weinberg (rummut) ja Alessandro Venturella (basso). The Devil In I -videolla yhtyeen jäsenet esiintyivät uusissa maskeissaan. Slipknotin uusin albumi .5: The Gray Chapter julkaistiin 21. lokakuuta 2014. Samalla he lähtivät pitkälle kiertueelle, jossa he soittivat suurimman osan uusista kappaleista livenä.

18. maaliskuuta 2019 Slipknot ilmoitti erottaneensa perkussionisti Chris Fehnin yhtyeestä. Yhtye julkaisi kotisivuillaan tiedotteen asiasta. Vain päiviä aikaisemmin Fehn oli haastanut yhtyeen oikeuteen syyttäen Coreytä sekä Shawnia alipalkkauksesta. Corey vastasi tähän sanomalla, että yhtyeen ansaitsemat tulot jaetaan tasan yhtyeen jäsenten kesken.

We Are Not Your Kind (2019 –)

Slipknot julkaisi uuden albumin vuoden 2019 elokuussa. Albumin musiikkivideoilla sekä live-esityksissä esiintyi Slipknotin uusi jäsen, joka tuli perkussionisti Chris Fehnin tilalle. Tämän uuden jäsenen nimeä, eikä henkilöllisyyttä olla vahvistettu, mutta yhtyeen fanit antoivat hänelle lempinimen ”Tortilla Man” (suomeksi Tortillamies). Slipknot yhtyeen jäsenet ottivat tämän lempinimen vastaan huumorimielellä ja alkoivat heittää yleisöön tortilloja soittaessaan elokuussa Pennsylvaniassa. Näihin tortilloihin oli piiretty Tortillamiestä kuvaava hymynaama. Tortillamiehen henkilöllisyys paljastettiin maaliskuussa 2022 redditin r/music -palstalla: hän on todellisuudessa Michael Pfaff, joka on tehnyt aikaisemmin musiikkiprojekteja muun muassa Shawnin kanssa. Vuonna 2023 Craig Jones jätti yhtyeen. Myös rumpali Jay Weinberg erotettiin yhtyeestä myöhemmin samana vuonna musiikillisten erimielisyyksien vuoksi. Hän liittyi maaliskuussa 2024 Suicidal Tendencies -yhtyeeseen.

Lavaesiintyminen

Shawn Crahan ja Sid Wilson esiintyvät Mayhem-festivaaleilla.

Slipknot tunnetaan myös live-esiintymisistään, jotka olivat etenkin yhtyeen alkutaipaleella hyvin aggressiivisia sekä energiaa täynnä olevia. Muun muassa yhtyeen DJ Sid Wilson on ennen sytyttänyt itsensä tuleen lavalla. Wilson mursi myös molemmat kantapäänsä All Hope Is Gone -kiertueen avauskonsertissa hypätessään rumpujalustalta alas. Lyömäsoittaja Shawn Crahanilla on todettu lieviä mielenterveysongelmia, ja hän on käyttäytynyt joskus hyvin väkivaltaisesti yhtyeen konserteissa. Slipknot on myös palkittu parhaana live-yhtyeenä vuonna 2013.

Jäsenet

Nykyiset Sid Wilson (#0) – DJ (1998–) James Root (#4) – kitara (1999–) Shawn ”Clown” Crahan (#6) – lyömäsoittimet ja taustalaulu (1995–) Mick Thomson (#7) – kitara (1996–) Corey Taylor (#8) – laulu (1997–) Alessandro Venturella – basso (2014–) Michael Pfaff – lyömäsoittimet ja taustalaulu (2019–) Jeff Karnowski – kosketinsoittimet (2023–) Eloy Casagrande – rummut (2024–)

Entiset Anders Colsefni – laulu, lyömäsoittimet (1995–1997) Donnie Steele – kitara (1995–1996), basso (2011–2014) Josh Brainard (#4) – kitara (1995–1999) Paul Gray (#2) – basso (1995–2010, k. 2010) Joey Jordison (#1) – rummut (1995–2013, k. 2021) Greg ”Cuddles” Welts (#3) – lyömäsoittimet (1997) Chris Fehn – lyömäsoittimet ja taustalaulu (1999–2019) Craig ”133” Jones (#5) – samplet, koskettimet, FX-efektit ja nettisivujen ylläpito (1996–2023) Jay Weinberg – rummut (2014–2023)

Aikajana

Naamiot

Jäsen	We Are Not Your Kind naamio	5: The Gray Chapter naamio	All Hope Is Gone naamio	Vol. 3: (The Subliminal Verses) naamio	Iowa naamio	Slipknot naamio	Vanhempi naamio
Alessandro Venturella	Punainen puusta tehty naamari, jossa on veistettyjä kuvioita, jotka kuvaavat kasvojen verisuonia. Naamarista on myös valkoinen versio.	Säkkikankaasta tehty naamari, jonka otsassa Slipknotin nonogram logo.
Anders Colsefni							Ei ollut naamiota, mutta kääri kasvojensa ympäri sähköteippiä ja esiintyi ilman paitaa.
Chris Fehn		Pinokkio-naamari korimivärityksellä.	Vaalea pinokkio-naamari, jonka takaosa oli irrotettu (hiukset vapaana).	Punainen uuteen muottiin tehty pinokkio-naamari.	Vaalea uuteen muottiin tehty pinokkio-naamari.	Vaalea Distortions Unlimited "liar"-naamari, jonka alaosaan on ommeltu pala toisesta maskista ja lisätty vetoketju.
Corey Taylor	Osittain läpinäkyvä naamari, jossa on epätavallisen suuri suuaukko sekä kohotetut posket. Naamarista on olemassa myös täysin läpinäkyvä versio. Vuonna 2021 Corey alkoi käyttää uutta naamaria, joka muistuttaa All Hope Is Gone -naamaria.	Tuplanaamari, jossa on kaksi naamaria päällekkäin. Ylempi osa kuvastaa leikeltyjä ihmisen kasvoja, kun taas sen alla on vaalea naamari. Päällimmäisen naamarin ylemmän puoliskon voi repiä irti, kuten Corey tekee ”The Devil in I” -musiikkivideossa.	Ilmeetön valkoinen naamari, jossa on isot aukot sekä silmille että suulle.	Tumma tikattu naamari, jonka ilme on epämuodostuneen vääntynyt.	Kolarinukkenaamari, jossa on edelleen rastat, mutta uudella muotilla ja suuremmilla suu- ja silmäaukoilla.	Kolarinukkenaamari, johon liimattu Coreyn rastat, jotka hän ennen veti naamarin läpi.
Donnie Steele							Ei ollut naamiota
Craig ”133” Jones	Pääkallon muotoinen musta naamari, jossa on nauloista muodostettu irokeesi.	Musta bondage-naulanaamari, jossa on erittäin pitkät naulat.	Musta bondage-naulanaamari, jossa on pitkät naulat.	Musta bondage-naulanaamari, jossa on pitkät naulat.	Musta bondage-naulanaamari.	Lasten avaruuskypärä (engl. Youth space helmet) joka on maalattu mustalla spraymaalilla. Kypärän päälle on myös laitettu kaasunaamari, jonka visiiriin on porattu reikiä. Lopuksi kypärä on lävistetty neuloilla.	Aluksi sukkahousut päässä, sittemmin ihmissusinaamari. Sen jälkeen "Lasten avaruuskypärä" (engl. Youth space helmet), jossa Sinclair huoltoasemayhtiön tarra otsassa. Tarran yläosasta myös vihreää sähköteippiä oleva raita takaraivoon.
Greg ”Cuddles” Welts							Keltahiuksinen vauva (tai lapsi) -naamari.
James Root	Jokerinaamari, jonka oikea silmä on korostettu mustalla spiraalilla ja jonka leuka-osa on irrotettu, mikä tuo esille Jamesin massiivisen parran.	Jokerinaamari, jonka molemmat silmät kyynelehtivät ja jonka leuka-osa on irrotettu, mikä tuo esille Jamesin massiivisen parran.	Jokerinaamari mustalla huulipunalla sekä punaisilla kyyneleillä.	Jokerinaamari mustalla huulipunalla sekä punaisilla kyyneleillä.	Nahkasiteillä kiristetty ryppyinen jokerinaamari veren punaisilla silmänympäryksillä.	Nahkasiteillä kiristetty jokerinaamari veren punaisilla silmänympäryksillä.
Jay Weinberg	Kuun-värinen naamari, jonka suu on neulottu umpeen kultaisilla neuloilla. Otsassa auringonmuotoinen pentagrammi.	Säkkikankaasta tehty naamio, jonka otsassa Slipknotin nonogram logo.
Joey Jordison			Kabuki naamari ”orjantappurakruunulla”.	Kabuki naamari, jossa on raatelujäljet koko kasvojen läpimitalta.	Kabuki naamari, jossa on kynsilakalla maalatut raatelujäljet otsassa.	Kabuki naamari, jossa on raatelujäljet otsassa.	Täysvalkoinen kabuki naamari.
Josh Brainard							Musta mestaajan huppu, jonka kaulaa lyhennetty, suuta leikattu isommaksi ja hupun päähän tehty reikä, josta saa hiukset ulos.
Mick Thomson	Hopeinen ”Punisher” rautanaamari.	Hopeinen ”Punisher” rautanaamari.	Hopeinen ”Punisher” rautanaamari.	Hopeinen ”Punisher” rautanaamari.	Useista eri osista yhdistetty jääkiekkomaski.	Useista eri osista yhdistetty jääkiekkomaski.	Jääkiekkomaski.
Paul Gray			Hannibal naamarista vaikutteita saanut naamari.	Hannibal naamarista vaikutteita saanut (särkynyt) naamari.	Hannibal naamarista vaikutteita saanut naamari nahkahihnoilla.	Possunaamari.	Possunaamari.
Shawn ”Clown” Crahan	Vakava ilmeinen hopeisen sinertävä klovninaamari, jonka sisälle on piilotettu led-lamppuja.	Verinen klovninaamari.	Musta nahkainen klovninaamari.	Pää kääritty verisiin siteisiin, ja nenän kohdalla verinen pallo.	Vihainen klovni, jolla on pentagrammin muotoiset viillot sekä otsaan kirjoitettu numero 6. Keikalla naamarin päälle kaadettiin myös tekoverta, joka ajan kuluessa pinttyi naamariin.	Länsi-Saksalainen klovninaamari (engl. West-German clown)	Länsi-Saksalainen klovninaamari (engl. West-German clown)
Sid Wilson	Ihmisnaamari, joka kuvastaa ihmisen kasvoja hänen omien kasvojen päällä. Naamarin ilmeitä voi muuttaa liikuttamalla omia kasvolihaksiaan.	Kärpäsen pään muotoinen steampunk-tyylinen naamari.	Robotti-naamari, jonka kohotettuja ”kulmakarvoja” Sid voi liikuttaa halutessaan, jolloin naamarin ilme muuttuu.	Valkoinen pääkallonaamari.	Kaasunaamari hampailla.	Kaasunaamari.	Kaasunaamari.
Tortilla Man	Poltettu naamari, jonka nenä on revitty irti ja sulatettu umpeen.

133:n ”naulamaski”.

Diskografia

Pääartikkeli: Slipknotin diskografia

Albumit

• Slipknot (1999)
• Iowa (2001)
• Vol. 3: The Subliminal Verses (2004)
• 9.0: Live (2005)
• All Hope Is Gone (2008)
• Antennas to Hell (2012)
• .5: The Gray Chapter (2014)
• We Are Not Your Kind (2019)
• The End, So Far (2022)

Slipknot Suomessa

Slipknot on esiintynyt Suomessa 13 kertaa.

• 20. tammikuuta 2002 - Hartwall Areena, Helsinki
• 28. toukokuuta 2004 - Olympiastadion, Helsinki
• 17. lokakuuta 2004 - Jäähalli, Helsinki
• 28. kesäkuuta 2005 - Provinssirock, Seinäjoki
• 7. marraskuuta 2008 - Jäähalli, Helsinki
• 8. marraskuuta 2008 - Hakametsän jäähalli, Tampere
• 3. heinäkuuta 2009 - Ruisrock, Turku
• 2. heinäkuuta 2011 - Sonisphere, Helsinki
• 15. helmikuuta 2015 - Jäähalli, Helsinki
• 18. tammikuuta 2016 - Hartwall Areena, Helsinki
• 7. kesäkuuta 2019 - Rockfest, Hyvinkää
• 24. helmikuuta 2020 - Hartwall Areena, Helsinki
• 13. elokuuta 2022 - Knotfest, Turku

Sivuprojektit ja yhteistyöt muiden artistien kanssa

Slipknotin jäsenillä on paljon sivuprojekteja.

• Stone Sour (Corey Taylor)
• Murderdolls (Joey Jordison)
• To My Surprise (Shawn Crahan, Brandon Darner)
• On A Pale Horse (Josh Brainard)
• DJ Starscream (Sid Wilson)
• F.O.R. (Paul Gray)
• Closure (Corey Taylor, Mick Thomson)
• Painface (Josh Brainard)
• The Rejects (Joey Jordison)
• Project-X (Corey Taylor, Shawn Crahan, Anders Colsefni)
• Thunderbolt Gasoline (Chris Fehn)
• Dum Fux (Corey Taylor)
• SPC (Sid Wilson)
• Body Pit (Mick Thomson, Josh Brainard)
• Rock The Nation (Quan Nong,Shawn Crahan)
• Roadrunner United (Joey Jordison, James Root, Corey Taylor, Paul Gray)
• Anal Blast (Joey Jordison, Paul Gray, Mick Thomson)
• Korn (Joey Jordison)
• Ministry (Joey Jordison)
• Rob Zombie (Joey Jordison)
• Satyricon (Joey Jordison)
• Scar The Martyr (Joey Jordison)

Vierailuita

• Steel Panther (Corey Taylor)
• Apocalyptica (Corey Taylor)
• Metallica (Joey Jordison)
• Soulfly (Corey Taylor)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Slipknot Wikimedia Commonsissa

• Viralliset kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Roadrunner Records -levy-yhtiön sivu (englanniksi)
• Slipknot Myspacessa (englanniksi)
• Slipknot Last.fm:ssä (englanniksi)
• Pulse Of The Finnish Maggots Suomalainen Slipknot aiheinen uutissivusto.
• SlipknotHistory.com Laaja tietopankki Slipknotin maskeista ja asuista. (englanniksi)

Slipknot

Sid Wilson James Root Craig "133" Jones Shawn "Clown" Crahan Mick Thomson Corey Taylor Alessandro Venturella Jay Weinberg ”Tortilla Man”
Anders Colsefni Donnie Steele Josh Brainard Paul Gray Joey Jordison Greg "Cuddles" Welts Chris Fehn

Albumit	Slipknot – Iowa – Vol. 3: The Subliminal Verses – All Hope Is Gone - .5: The Gray Chapter - We Are Not Your Kind - The End, So Far
Muut julkaisut	9.0: Live | Luettelo Slipknotin demoista
Katso myös	Stone Sour - Murderdolls - DJ Starscream - Roadrunner United - Korn - Ministry