Selkäuinti

Selkäuinnilla tarkoitetaan yhtä tavallisimmista uintitekniikoista ja se on myös kilpailulaji. Selkäuintia opetetaan jo uimakouluissa, koska se on kevyt uintitapa.

Hanna-Maria Seppälä 50 metrin selkäuinnin lähdössä pitkän radan EM-kilpailuissa 2008.

Perustekniikka

Selkäuintia uidaan selällään. Vauhti tuotetaan käsivedoilla ja jalkapotkuilla. Vedon alkuvaiheessa vartalo kiertyy niin, että vetävän käden puoleinen kylki on lähestulkoon pohjaa kohti. Alkuvedon jälkeen käsi viedään koukkuun vartalon vierelle ja tehdään lopputyöntö. Lopuksi käsi palautetaan pinnan yläpuolella taas suoraksi alkuvetoa varten.

• 
• 
• 

Selkäuinti kilpailulajina

Selkäuintisuoritus aloitetaan muista uinnin kilpailulajeista poiketen vedestä. Veteen siirrytään lähettäjän komennolla, minkä jälkeen uimarit asettuvat lähtöasentoon. Lähtökorokkeen alareunassa on kahva, josta uimarit kannattelevat itseään. Selkäuinnin lähdössä käytetään yleensä lähtötelinettä, joka kiinnitetään lähtökorokkeeseen. Lähtötelineessä on veteen laitettava muovinen osa, joka helpottaa selkäuinnin lähtöä. Telineen veteen laitettava osassa on nystyröity pinta, joka estää liukastumisen. Uimari saa kuitenkin itse päättää, haluaako hän käyttää lähtötelinettä vai ei. Uusimman sääntöuudistuksen mukaan jalkaterien ei tarvitse olla veden alla, kuten entiset säännöt määräsivät. Lähdön tapahtuessa uimarit ponnistavat veden pinnan yläpuolelta liukuun. Liu'ussa käytetään yleensä delfiinipotkua. Uimarit voivat hakea potkuun lisätehoa kääntymällä liu'ussa kyljelleen, mutta yli 90 asteen poikkeama uintiasennosta johtaa hylkäykseen.

Uimarin on pysyttävä suorituksen aikana selällään lukuun ottamatta käännöstä. Käännöstekniikkaa koskevia sääntöjä on viime vuosina uudistettu, mikä on ajoittain johtanut runsaisiin hylkäyksiin etenkin pienemmissä kilpailuissa. Nykyään käytännössä kaikki uimarit kääntyvät hieman ennen päätyä vatsalleen ja tekevät vapaauinnista tutun volttikäännöksen sillä poikkeuksella, että käännöksen jälkeen ei kierrytä vatsalleen.

Selkäuinnissa kilpaillaan 50, 100 ja 200 metrin matkoilla. Sekauintiviesteissä selkäuinti uidaan ensimmäisenä osuutena. Henkilökohtaisessa sekauinnissa selkäuinti uidaan toisena perhosuintiosuuden jälkeen. Selkäuinnissa käytetään lähes samaa tekniikkaa kuin krooliuinnissa.

Menestyneitä selkäuimareita

Unkarin Krisztina Egerszegi voitti yhteensä viisi olympiakultaa, joista neljä selkäuintimatkoilla. Hän voitti 200 metrin selkäuinnin kolmissa peräkkäisissa olympialaisissa. Yhdysvaltain Aaron Peirsol pitää hallussaan miesten 100 ja 200 metrin selkäuinnin maailmanennätyksiä. Hän voitti näillä matkoilla yhteensä kolme olympiakultaa ja seitsemän pitkien ratojen maailmanmestaruutta.

Suomalaisista uimareista paremmin sekauimarina tunnettu Jani Sievinen on kahdesti voittanut 50 metrin selkäuinnin Euroopan lyhyiden ratojen mestaruuden. Anu Koivisto on myös EM-mitalisti.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Selkäuinti Wikimedia Commonsissa