Rytin I hallitus
Rytin I hallitus oli Suomen tasavallan 23. hallitus, jonka muodostivat SDP, Maalaisliitto, RKP ja Edistyspuolue. Hallituskoalitio muodosti enemmistöhallituksen. Hallitus toimi 1. joulukuuta 1939 – 27. maaliskuuta 1940 eli 118 päivää.
| Rytin I hallitus | |
|---|---|
 Suomen tasavallan 23. valtioneuvosto | |
| Toimikausi alkoi | 1. joulukuuta 1939 |
| Toimikausi päättyi | 27. maaliskuuta 1940 |
| Jäsenet | |
| Hallituksen johtaja | Risto Ryti |
| Ministerien lukumäärä | 14 |
| Hallituspuolueet | |
| Historia | |
| Edellinen | Cajanderin III hallitus |
| Seuraava | Rytin II hallitus |
Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen ja aloitettua talvisodan Cajanderin kolmannen hallituksen eroa pidettiin väistämättömänä. Hallituksen eroa vaativat voimakkaimmin valtiovarainministeri Väinö Tanner ja marsalkka Gustaf Mannerheim, joka syytti etenkin ulkoministeri Eljas Erkkoa vastuuttoman politiikan ajamisesta. Uuden hallituksen pääministeriksi tuli Suomen Pankin pääjohtaja Risto Ryti, joka oli sekä Tannerin että presidentti Kyösti Kallion mielestä paras ehdokas. Kansan yksimielisyyden varmistamiseksi Väinö Tannerista tuli uuden hallituksen ulkoministeri. Hallituksen kolmanneksi voimahahmoksi nousi salkuton ministeri, syksyn 1939 Moskovan neuvotteluja Suomen osalta johtanut valtioneuvos J. K. Paasikivi, joka toimi pää- ja ulkoministerien ulkopoliittisena neuvonantajana. Hallituksessa olivat edustettuina Isänmaallista kansanliikettä lukuun ottamatta kaikki puolueet.[1]
Rytin hallitus otti tärkeimmäksi tehtäväkseen rauhan palauttamisen, mutta yritykset neuvotteluyhteyden saamiseksi Neuvostoliiton johtoon kilpistyivät ulkoministeri Vjatšeslav Molotovin ilmoitukseen, että Neuvostoliitto suostui neuvotteluihin vain nimittämänsä ja Suomen ainoaksi lailliseksi hallitukseksi tunnustamansa Otto Ville Kuusisen nukkehallituksen eli Terijoen hallituksen kanssa. Kun tämä neuvottelutie osoittautui mahdottomaksi, Rytin hallitus kääntyi länsivaltojen puoleen diplomaattisen, sotilaallisen ja aineellisen avun saamiseksi. Suomi vetosi Kansainliittoon, jonka yleiskokous julisti Neuvostoliiton sodan aloittajaksi ja erotti sen järjestöstä joulukuun puolivälissä.[1] Ulkoministeri Väinö Tanner aloitti tammikuussa 1940 rauhantunnustelut Neuvostoliiton Tukholman-lähettilään Aleksandra Kollontain välityksellä, ja tammikuun lopulla Neuvostoliitto ilmoitti suostuvansa neuvotteluihin Rytin hallituksen kanssa.[2] Pääministeri Risto Rytin johtamat suomalaisneuvottelijat allekirjoittivat talvisodan päättäneen Moskovan rauhansopimuksen 13. maaliskuuta 1940.[3] Jo hallituksen käsitellessä rauhansopimuksen ehtoja puolustusministeri Juho Niukkanen sanoi pitävänsä sopimusta välirauhana. Ryti ilmoitti olevansa samaa mieltä, koska suursota oli vielä kesken ja siinä saattoi edelleen tapahtua mitä tahansa.[4]
Kokoonpano
muokkaa| Ministeri | Tehtävässä | Puolue |
|---|---|---|
| Pääministeri Risto Ryti |
1.12.1939 – 27.3.1940 | Edistyspuolue |
| Ulkoasiainministeri Väinö Tanner |
1.12.1939 – 27.3.1940 | SDP |
| Oikeusministeri J. O. Söderhjelm |
1.12.1939 – 27.3.1940 | RKP |
| Sisäasiainministeri Ernst von Born |
1.12.1939 – 27.3.1940 | RKP |
| Puolustusministeri Juho Niukkanen |
1.12.1939 – 27.3.1940 | Maalaisliitto |
| Valtiovarainministeri Mauno Pekkala |
1.12.1939 – 27.3.1940 | SDP |
| Opetusministeri Uuno Hannula |
1.12.1939 – 27.3.1940 | Maalaisliitto |
| Maatalousministeri Pekka Heikkinen |
1.12.1939 – 27.3.1940 | Maalaisliitto |
| Ministeri maatalousministeriössä Juho Koivisto |
1.12.1939 – 27.3.1940 | Maalaisliitto |
| Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Väinö Salovaara |
1.12.1939 – 27.3.1940 | SDP |
| Kauppa- ja teollisuusministeri Väinö Kotilainen |
1.12.1939 – 27.3.1940 | amm. |
| Sosiaaliministeri Karl-August Fagerholm |
1.12.1939 – 27.3.1940 | SDP |
| Kansanhuoltoministeri Rainer von Fieandt |
1.12.1939 – 27.3.1940 | amm. |
| Salkuton ministeri Juho Kusti Paasikivi |
1.12.1939 – 27.3.1940 | amm. |
Hallituksen luonnehdintaa
muokkaaOula Silvennoinen on luonnehtinut Rytin I hallitusta seuraavasti: "[Hallituksen] kokoonpanoon oli vaikuttamassa myös asevoimien ylipäälliköksi kutsuttu Carl Gustaf Emil Mannerheim. Valta keskittyi poliittis-sotilaalliselle johdolle, joka tuli rakentumaan tasavallan presidentin, hallituksen avainministerien muodostaman sisärenkaan ja päämajan ympärille. Puolustusvoimat tulivat lisäksi edustajansa Rudolf Waldenin kautta suoraan mukaan tasavallan hallitukseen."[6]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 128. Helsinki: Otava, 1987.
- ↑ Tarkka & Tiitta, s. 130.
- ↑ Tarkka & Tiitta, s. 132.
- ↑ Tarkka & Tiitta, s. 133.
- ↑ Rytin hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 9.1.2015. Viitattu 24.5.2010.
- ↑ Silvennoinen, Oula 2008: Salaiset aseveljet - Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933-1944, s. 146