Wikipedia

Ruoholahti

Helsingin kaupungin Länsisataman kaupunginosan osa-alue

Ruoholahti (ruots. Gräsviken) on Helsingin 20. kaupunginosaan eli Länsisatamaan kuuluva osa-alue eteläisessä kantakaupungissa. Merellinen Ruoholahti sijaitsee Kampin länsipuolella, Lauttasaaren itäpuolella ja Jätkäsaaren pohjoispuolella. Hallinnollisesti Ruoholahti kuuluu Kampinmalmin peruspiiriin ja Eteläiseen suurpiiriin. Ruoholahti on pääosin entistä teollisuus- ja sataman varastoaluetta, joka rakennettiin 1990-luvulla asuinalueeksi. Itämerenkadun pohjoispuolisissa kortteleissa on toimistorakennuksia. Ruoholahden osa-alueeseen kuuluu myös Salmisaari. Salmisaari-nimitystä käytetään usein Länsisatamankadun länsipuolisista alueista, kuten Salmisaaren voimalaitoksen ympäristöstä.

Ruoholahti
Gräsviken
Kaupungin kartta, jossa Ruoholahti korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Ruoholahti korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Eteläinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 201
Pinta-ala 0,65 km² [1]
Väkiluku 2 863[2] (31.12.2022)
Väestötiheys 4 655 as./km²
Osa-alueet on itse osa Länsisataman kaupunginosaa
Postinumero(t) 00180
Lähialueet Kamppi, Kotkavuori, Lapinlahti, Jätkäsaari

Asukkaita Ruoholahden osa-alueella on 2 863 (31.12.2022)[2] ja työpaikkoja 14 231 (31.12.2012).[1]

Liikenteellisesti Ruoholahti on merkittävä, sillä Helsingin keskustan pääasialliset liikenneyhteydet länteen kulkevat Ruoholahden kautta ja Länsiväylä alkaa Ruoholahdesta. Ruoholahden metroasema oli pitkään metron läntinen pääteasema, kunnes Länsimetron ensimmäinen vaihe valmistui marraskuussa 2017.

Jätkäsaari–Ruoholahti on alueella julkaistava paikallislehti.

Historia

muokkaa

Tavarasatama

muokkaa
 
Itämerenkatu vuonna 1967.

Ruoholahden rakentaminen liittyy suurelta osin Länsisataman kehitysvaiheisiin. 1910-luvulta lähtien alueella yhdistettiin täytemaalla mantereeseen Salmisaari (josta ennen käytettiin myös nimeä Tammasaari) ja Kellosaari, samoin etelämpänä Eiran vieressä sijainneet Munkkisaari ja Hernesaari. Niiden ja Ruoholahden välissä sijainneet Jätkäsaari, Hietasaari ja Saukko taas yhdistettiin yhdeksi suureksi, leveän sillan mantereeseen yhdistämäksi saareksi. Myöhemmin myös sen ja mantereen välisestä salmesta osa täytettiin, mutta sen paikalle on nyttemmin rakennettu Ruoholahdenkanava. Saaret olivat tätä ennen lähinnä huvilakäytössä, mutta enää niistä ei ole jäljellä muuta kuin jokunen kadunnimi.

Uuden alueen pääasiallinen tarkoitus oli toimia uuden, sittemmin Länsisatamana tunnetun tavarasataman perustana. 1940-luvulla sataman viereen kasvoi pieni teollisuusalue, jonka merkittävimmät rakennukset olivat Nokian Kaapelitehdas ja Alkon pääkonttori. Juuri Alko ja Kaapelitehdas olivat pääkäyttäjiä Ruoholahteen rakennetulla Helsingin satamaradan sivuraiteella.[3] Uuteen Salmisaaren hiilisatamaan saapui ensimmäisenä laivana suomalainen S/S Arkadia 2. syyskuuta 1952. 1960-luvulla Länsiväylä rakennettiin yhdistämään Ruoholahti Lauttasaaren kautta Espooseen.

Uudisrakentaminen

muokkaa
 
Kaapelitehdas

Vielä 1970-luvun puolivälissä Helsingin satamalaitos kaavaili Ruoholahteen ja Jätkäsaareen lisää satamatoimintoja, koska alue oli siihen käyttöön kaavoitettu.[4] Toimitilojen ja asuntojen puutteen vuoksi Helsingissä alettiin kuitenkin vuonna 1982 etsiä ranta-alueita rakentamiskäyttöön. Ruoholahden aluerakentamisprojekti käynnistettiin vuonna 1985, ja sitä varten järjestetyn suunnittelukilpailun voittivat Juha Krönlöf ja Pauliina Vihinen vuonna 1988. Ulkotilojen yleissuunnitelman laati Juhani Pallasmaa. Kunnallistekniikan rakentaminen alkoi vuonna 1989. Merta täytettiin 12 hehtaaria.[5][6]

Suuri osa Ruoholahdesta muuttui työmaaksi vuonna 1991: vanhat makasiinit purettiin ja tilalle rakennettiin asuintaloja ja toimistotiloja. Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen muurasi peruskiven ensimmäiseen asuinrakennukseen Itämerenkatu 8:aan muuraustilaisuudessa 23. lokakuuta 1991.[5] Ensimmäiset asukkaat muuttivat uudelle asuinalueelle loka–marraskuun vaihteessa vuonna 1992. Asuinrakennuksissa yhdisteltiin omistus- ja vuokra-asumista.[7] Helsingin metro ulotettiin Kampista Ruoholahteen vuonna 1993, ja Kaapelitehdas muutettiin tehtaasta monipuoliseksi kulttuurikeskukseksi.

1990-luvun alun lama hidasti toimitilarakentamista, mutta vuosikymmenen loppua kohden rakentaminen kiihtyi. Alueelle keskittyi paljon informaatioteknologia-alan toimijoita, ja Ruoholahti saikin maineen ”high tech” -keskittymänä.[8] 1990-luvun loppupuolella valmistui muun muassa High Tech Centeriksi nimetty teknologiayrityshautomo ja Nokian toimistotaloja. Kuuluisa Lepakkoluola purettiin vuonna 1999. Vuonna 2002 entinen Alkon pullotuskeskus avasi uudelleen ovensa nimellä Kauppakeskus Ruoholahti. Vanhasta Alkon tehtaasta tuli vuonna 2004 osaksi Altian pääkonttori (Salmisaarenranta 7) ja toiselta osaltaan Helsingin oikeustalo (Porkkalankatu 13), johon Helsingin käräjäoikeus muutti Länsi-Pasilasta. Kesäkuussa 2011 valmistui Jätkäsaaren ja Kellosaaren alueen yhdistävä Crusellinsilta, joka on suunniteltu sekä kevyen että raskaan liikenteen käyttöön. Ruoholahteen rakennettiin myös useita puistoja sekä jalankulkutunneli Porkkalankadun alitse.[9] Tunnelin pohjoiselta suuaukolta alkaa Lapinlahden sairaalan ulkoilualueelle johtava puistopromenadi. Kellosaaren varavoimalaitos oli alun perin tarkoitus siirtää pois asuinrakentamisen tieltä, mutta taloudellisesta syistä se jätettiin paikoilleen.[10]

Ruoholahden toimitila- ja asuntorakentamisen myötä Länsisatama siirtyi käytännössä Jätkäsaaren puolelle olkoonkin, että Salmisaaren voimalaitokselle yhä toisinaan tuodaankin hiilikuljetuksia laivalla. Aikaisemmin hiilikasat olivat taivasalla, mutta vuonna 2004 valmistuivat maanalaiset hiilisiilot.[11] Hiilet kuljetetaan laivalla Kaapelitehtaan rannasta tunnelia pitkin.[12] Hiilikasojen poistuminen vapautti rakennusmaata, ja sen paikalle valmistui Technopolis-yritysalue vuoden 2008 lopulla sekä liikuntapalveluja tarjoava Salmisaaren liikuntakeskuksen rakennus. Vuonna 2008 tavaraliikenne väheni Jätkäsaaressa, kun Länsisataman konttiliikenne siirtyi Vuosaaren satamaan.

Taide ja ympäristö

muokkaa
Katso myös: Luettelo Helsingin julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Ruoholahtea on mainostettu merellisenä kaupunginosana. Tämän imagon voimistamiseksi alueen halki kaivettiin Ruoholahdenkanava luomaan merellistä henkeä. Kanava palkittiin Vuoden ympäristörakenteena 1995.

Alueen julkisia taide- ja tilateoksia ovat muun muassa Raimo Utriaisen Vooki (1975), Martti Aihan Rumba (1992), Pertti Kukkosen kolme teosta Päätepiste (1992), Suojaava taivas (Kosketus) (1993) ja Käärme paratiisissa (1997), Miika Nyyssösen Poikkeama (1995), Pekka Nevalaisen Abc, kissa... (1996), Dennis Oppenheimin Kihlaus (2000),[13] Jouni Kuusimäen Lepakko (2003) ja Maria Dunckerin Liian painavat vieraat (2010).

Liikenneyhteydet

muokkaa

Ruoholahti on liikenteellisesti vilkas solmukohta. Helsingin keskustan pääasialliset liikenneyhteydet länteen Hangon ja Turun (Kehä II:n kautta) suuntiin kulkevat Ruoholahden kautta; Länsiväylä alkaa Ruoholahdesta. Myös Porkkalankadun kautta pääsee Lauttasaareen ja sieltä edelleen Länsiväylälle. Porkkalankatu on alueen merkittävin pääkatu, kun taas Itämerenkadulle keskittyy ostos- ja asiointiliikenne.[15] Ruoholahden alle suunnitellaan Jätkäsaaren satamatunnelia, jonka on tarkoitus helpottaa Länsisataman liikenneruuhkia.

Julkinen liikenne

muokkaa

Ensimmäinen raitiotie Ruoholahteen valmistui vuonna 1929. Porkkalankadun yksiraiteista raitiotietä käytti linja 8, joka liikennöi Runeberginkadun kautta Sturenkadulle. Vuonna 1991 raitiotie siirrettiin Itämerenkadulle.[16] Tänä päivänä raitiovaunulinja 8 liikennöi Ruoholahdessa edelleen, vaikkakin reitti jatkuu Crusellinsillan kautta Jätkäsaareen ja Salmisaaren kääntösilmukka on purettu. Länsilinkissä Ruoholahden pohjoispuolella liikennöivät myös raitiolinjat 7 ja 9 Länsisatamaan.

Ruoholahti sijaitsee Helsingin metroradan varrella. Ruoholahden metroasema oli pitkään metron läntinen pääteasema, kunnes Länsimetron ensimmäinen vaihe valmistui marraskuussa 2017. Lauttasaaresta ja Espoosta tulevat bussilinjat pysähtyvät Porkkalankadulla. Linja 26 liikennöi ruuhka-aikoina Ruoholahden metroaseman ja Salmisaarenrannan toimistotalojen välillä.

Kuvia

muokkaa

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Liukkonen, Jouko: Naapurina Ruoholahti. Helsinki: Tietoluotsi, 2002. ISBN 9529905904

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Helsinki alueittain 2014 2015. Helsingin kaupungin tietokeskus. Viitattu 10.5.2015.
  2. ↑ a b Helsingin tilastollinen vuosikirja (PDF) (s. 30) hel.fi. 2023. Viitattu 25.7.2024.
  3. ↑ Salmen, Petri: Satamarataa enää pätkä jäljellä (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 21.3.2005. Viitattu 17.4.2023.
  4. ↑ Helsinki rakentamassa kappaletavaralle satamaa Ruoholahteen. Helsingin Sanomat, 4.6.1974, s. 8. Näköislehti (maksullinen).
  5. ↑ a b Liukkonen 2002, s. 26–27
  6. ↑ Olli, Pohjanpalo: Kaupunki kasvaa mereen (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 9.1.1991. Viitattu 18.4.2023.
  7. ↑ Liukkonen 2002, s. 24
  8. ↑ Liukkonen 2002, s. 30–31
  9. ↑ Liukkonen 2002, s. 72–77
  10. ↑ Liukkonen 2002, s. 28
  11. ↑ Huhtanen, Jarmo: Maanalaiset hiilivarastot valmistuivat Salmisaaressa (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 9.6.2004. Viitattu 18.4.2023.
  12. ↑ Marttinen, Vesa: Helsingin syvin tunneli löytyy kaupungin korkeimman rakennuksen vierestä – Viru-hotellin kokoisen hiilisiilon alta Yle Uutiset. 12.6.2017. Viitattu 18.4.2023.
  13. ↑ Liukkonen 2002, s. 49
  14. ↑ Liukkonen 2002, s. 46
  15. ↑ Liukkonen 2002, s. 58
  16. ↑ Liukkonen 2002, s. 78

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruoholahti.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ruoholahti&oldid=22761970”