Riekonkääpä
Riekonkääpä (nyk. Anthoporia albobrunnea, aiemmin rivikääpien sukuun luettuna Antrodia albobrunnea) on harvinainen kuivahkojen, vanhojen metsien kääpälaji. Suomessa se on luokiteltu silmälläpidettäväksi.[2]
| Riekonkääpä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Silmälläpidettävä |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Fomitopsidaceae |
| Suku: | Riekonkäävät Anthoporia |
| Laji: | albobrunnea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Anthoporia albobrunnea |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaaKasvaa alustallaan myötäillen ja ei tee lakkia eli on resupinaattinen. Sillä on pehmeän sametintuntuinen, korkkimainen pillipinta, joka on väriltään nuorena valkoinen ja vanhetessaan likaisen vaalea, harmahtava tai kermanvärinen. Kasvava reuna on repaleinen ja vaalea, mutta vanhalla itiöemällä reunat kuolettuvat ja muuttuvat ruosteenruskeiksi. Riekonkääpä on yleensä 2-3-vuotinen. Pillejä on 3-5 millimetrillä. Riekonkäävän malto jakautuu kahteen osaan: pillipintaa vasten olevaan vaaleaan ja yläosan ruskeaan, joiden välissä on mustanruskea kerros. Kerroksisuus on hyvä lajituntomerkki, mutta on vaikeasti havaittavissa paljaalla silmällä. Selvärajainen reuna alkaa vanhemmiten kuolla keskiosan jatkaessa kasvuaan. Riekonkääpä aiheuttaa puuhun tummaa ruskolahoa, jossa näkyy teräviä poikkisuuntaisia katkoksia.[3][4] Itiöemät muodostuvat yleensä runkojen alapinnoille tukevien oksien alueelle. Tuoreena tai puolikuvana yksi sen tuntomerkeistä on kirpeähkö, omenaa muistuttava, vaniljamainen tai hedelmäinen tuoksu.[5][6][4]
Elinympäristö ja levinneisyys
muokkaaRiekonkääpä kasvaa vanhoissa mäntykeloissa, jotka ovat kaatuneet ja maanneet maassa hyvin kauan. Harvoin isäntäpuuna on kuusi.. Kasvupaikat ovat yleensä ikivanhoissa havumetsissä, Lapissa useimmin karuilla mäntykankailla. Sen levinneisyys painottuu Itä- ja Pohjois-Suomen vanhoihin luonnontilaisiin metsiin, mutta sitä esiintyy myös Etelä-Suomessa, joskin harvakseltaan. Keski-Suomessa lähes kaikki löydöt ovat ikivanhojen kuusi-sekametsien maahan kaatuneista, huomattavasti muuta metsää vanhemmista männyistä. Se reagoi hyvin herkästi metsänkäsittelyyn ja puuttuu talousmetsistä.[5][6][4]
Kuvia
muokkaa
Lähteet
muokkaa- Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Salo: Suomen sieniopas, s. 512. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo & WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3
- Kotiranta, Heikki & Niemelä, Tuomo: Uhanalaiset käävät Suomessa, s. 59-60. Vesi- ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-37-1159-5 Vesi- ja Ympäristöhallituksen julkaisuja: Uhanalaiset käävät Suomessa (pdf) (viitattu 17.11.2017).
- Ympäristö.fi: Riekonkääpä Antrodia albobrunnea ymparisto.fi.
Viitteet
muokkaa- ↑ Anthoporia albobrunnea (Romell) Karasiński & Niemelä, 2016 catalogueoflife.org. Viitattu 4.12.2019.
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 256. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5 Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf). (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 17.11.2017
- ↑ Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Salo: Suomen sieniopas, s. 512. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo & WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3
- ↑ a b c Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 53-54. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0
- ↑ a b Kotiranta, Heikki & Niemelä, Tuomo: Uhanalaiset käävät Suomessa, s. 59-60. Vesi- ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-37-1159-5 Vesi- ja Ympäristöhallituksen julkaisuja: Uhanalaiset käävät Suomessa (pdf) (viitattu 17.11.2017).
- ↑ a b Ympäristö.fi: Riekonkääpä Antrodia albobrunnea ymparisto.fi.