Rainbow (yhtye)

Rainbow (tunnettu myös nimellä Ritchie Blackmore’s Rainbow) on kitaristi Ritchie Blackmoren vuonna 1975 perustama hard rock -yhtye, joka oli suosionsa huipulla 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. Blackmore toimi yhtyeen kiistattomana keulahahmona koko sen uran ajan. Kukaan muu Rainbow'n jäsen ei ole pysynyt yhtyeessä viittä vuotta pitempään. Blackmore vaihtoi soittajia useaan kertaan ja näin ollen jokaisella studioalbumilla soittaa eri kokoonpano. Yhtyeen alkuperäisenä musiikkisuuntana oli neoklassinen metalli/hard rock fantasia- ja mystiikka-aiheisine sanoituksineen ja myöhemmin kaupallisempi, AOR-vaikutteinen hard rock. Vaikka yhtye saikin kaupallista menestystä varsinkin 1980-luvun alussa, laulaja Ronnie James Dion aikaisia vuosia (1975–1978) pidetään yleisesti musiikillisesti yhtyeen parhaina.

Rainbow
Rainbow esiintymässä Oslossa vuonna 1977.
Tiedot
Toiminnassa	1975–1984 1993–1997 2015–
Tyylilaji	hard rock heavy metal progressiivinen rock AOR
Kotipaikka	Iso-Britannia
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Ritchie Blackmore
Entiset jäsenet	Ronnie James Dio Graham Bonnet Joe Lynn Turner Doogie White Craig Gruber Jimmy Bain Mark Clarke Bob Daisley Roger Glover Greg Smith Mickey Lee Soule Tony Carey David Stone Don Airey David Rosenthal Paul Morris Gary Driscoll Cozy Powell Bobby Rondinelli Chuck Burgi John O'Reilly John Miceli
Levy-yhtiö	Polydor BMG
Infobox OKNimi-testi OK

»Jos muusikot tulevat ajan oloon mukavuudenhaluisiksi eivätkä keskity työhönsä, syntyy konflikteja kanssani. Tällaiset tyypit keskittyvät lähinnä rahan tekemiseen ja limusiineilla ajelemiseen. Silloin soittaminen on toissijaista – ja sitähän minä en siedä! Niinpä yhtyeitteni kokoonpanot ovat vaihdelleet, esimerkiksi Rainbow’ssa äijät vaihtuvat päntiönään.»
(Ritchie Blackmore)

Historia

Alkuajat (1974–1975)

Vuoden 1974 syksyllä, kun Deep Purple alkoi levyttää tulevaa Stormbringer -albumia, kitaristi Ritchie Blackmore ehdotti, että Purple levyttäisi cover-version Quatermass-yhtyeen kappaleesta ”Black Sheep of the Family”. Muut jäsenet hylkäsivät ehdotuksen, koska heidän mielestään Deep Purplen ei tulisi levyttää toisten kappaleita. Blackmore ei kuitenkaan tästä lannistunut, vaan päätti levyttää kappaleen omikseen ja julkaista sen soolosinglenä. Hän päätti käyttää levytyksessä apunaan yhdysvaltalaista Elf-yhtyettä, joka oli ollut lämmittelijänä Deep Purplen kiertueilla ja jonka levyjä Purplen jäsenet olivat tuottaneet. Etenkin laulaja Ronnie James Dion vahva ääni vaikutti Blackmoreen.

Joulukuussa 1974 Blackmore nauhoitti kyseisen ”Black Sheep of the Family” -kappaleen sekä ”Sixteenth Century Greensleevesin”. Tuolloin mukana olivat laulaja Dion lisäksi Elfin rumpali Gary Driscoll, Procol Harumin kosketinsoittaja Matthew Fisher ja ELO:n sellisti Hugh McDowell. Blackmoren huomattua, kuinka hienosti homma toimi, hän päätti tehdä kokonaisen sooloalbumin. Helmikuussa 1975 Elf-yhtye (ilman kitaristiaan) ja Blackmore kokoontuivat Musicland-studioille Müncheniin, Länsi-Saksaan levyttämään albumia. Samana vuonna julkaistulla Ritchie Blackmore's Rainbow -albumilla soittavat Blackmoren, Dion ja Driscollin lisäksi basisti Craig Gruber ja kosketinsoittaja Mickey Lee Soule. Albumilla yhdistyivät Blackmoren suosimat keskiaikaiset teemat ja Dion fantasia-aiheiset sanoitukset. Albumin tunnetuimmat kappaleet ovat ”Man on the Silver Mountain” ja balladi ”Catch The Rainbow”. Tuottajana oli Deep Purpleakin tuottanut Martin Birch.

Rainbow Rising – Dion aikaiset vuodet (1975–1978)

Ritchie Blackmoren erottua Deep Purplesta vuoden 1975 kevätkiertueen jälkeen hän päätti panostaa Rainbow-yhtyeeseen (nimen inspiraationa oli tiettävästi Los Angelesissa sijaitseva kuuluisa rock-baari) ja alkoi suunnitella levyn julkaisun myötä livekiertuetta. Ensilevyllä soittaneesta yhtyeestä Blackmore kelpuutti mukaan vain laulaja Ronnie James Dion ja halusi mukaan musikaalisesti kehittyneempiä muusikoita. Basistiksi tuli skotlantilainen Harlet -yhtyeessä soittanut Jimmy Bain, jonka Blackmore oli nähnyt esiintymässä Lontoossa The Marquee Clubilla, ja kosketinsoittajaksi otettiin nuori amerikkalainen Tony Carey. Carey ja Blackmore olivat tavanneet Los Angelesissa levytysstudiossa jossa Careyn Blessings-yhtye oli ollut levyttämässä. Rumpaliksi yhtyeeseen tuli Jeff Beckin yhtyeessä soittanut rumpalitaituri Cozy Powell, jota Blackmore arvosti. Yhtye rakennutti lavasteeksi jättimäisen elektronisen sateenkaaren, jonka tuhansia valolamppuja ohjattiin tietokoneella. Ensimmäisellä, vuoden 1975 lopulla tehdyllä Yhdysvaltain kiertueella sateenkaari aiheutti lukuisia teknisiä häiriöitä vahvistimiin ja PA-laitteisiin.

Kiertueen jälkeen yhtye meni studioon ja vuoden 1976 alkupuoliskolla julkaistiin albumi Rising, jota nykyään pidetään yhtenä heavy metal -klassikkoalbumeista. Kappaleista etenkin kakkospuolen täyttävät, eeppinen "Stargazer" ja proto-power metal-tyylinen ”A Light in the Black” pitkine kosketinsoitin- ja kitarasooloineen, nousivat ajan myötä klassikoiksi. Dio muisteli myöhemmin Rising-kokoonpanon olleen musiikillisesti paras kokoonpano, jossa hän koko ikänään oli esiintynyt. Levyn myötä yhtye teki laajan maailmankiertueen päättäen sen Kaukoitään vuoden 1976 joulukuussa.

Vuoden 1977 alkupuolella Blackmore alkoi järjestellä yhtyettään uudelleen. Jimmy Bain ja Tony Carey saivat yllättäen potkut yhtyeestä. Potkujen syyksi sanottiin erimielisyydet Blackmoren kanssa. Uudeksi basistiksi otettiin muun muassa Colosseumissa ja Uriah Heepissa soittanut Mark Clarke. Kun uutta kosketinsoittajaa ei löytynyt, otettiin Carey takaisin. Muutokset kuitenkin jatkuivat kun Mark Clarke ei ollutkaan sopiva mies yhtyeeseen. Hänen sanottiin haluavan vaikuttaa enemmän kappaleiden sävellykseen. Bainia pyydettiin takaisin, mutta tämä ei suostunut, ja niin jäljelle jäänyt nelikko (Blackmore, Dio, Powell, Carey) nauhoitti tulevaa albumia Ranskassa. Blackmore soitti sillä myös bassoa. Kesällä 1977 Tony Carey sai lopullisesti tarpeekseen Blackmoren jatkuvasta kiusanteosta häntä kohtaan ja lähti ovet paukkuen yhtyeestä.

Samana vuonna julkaistiin edellisvuoden maailmankiertueella nauhoitetuista konserteista koottu live-albumi On Stage. Yhtye lähti promotoimaan albumia ja uudeksi basistiksi valittiin Widowmakerissa soittanut australialainen Bob Daisley ja kosketinsoittajaksi kanadalainen David Stone. Uusi albumi Long Live Rock ’n’ Roll viimeisteltiin ja se julkaistiin vuoden 1978 alkupuolella. Sen suosituimpia kappaleita ovat muun muassa nimikappale, jossa on tarttuva kertosäe, sekä etenkin pitkä ”Gates Of Babylon”. Albumi sisälsi myös aiempaa hivenen kaupallisempaa materiaalia kuten Bad Company -vaikutteisen ”L. A. Connection” -kappaleen sekä kevyemmän ”Lady of the Lake” -kappaleen. Yhtye teki matalan profiilin kiertueen Pohjois-Amerikassa kesällä 1978, ja huolimatta uuden albumin kohtalaisen hyvistä myyntilukemista Blackmore ei ollut tyytyväinen yhtyeen menestykseen vaan halusi suunnata enemmän Pohjois-Amerikassa suositun AOR-musiikin suuntaan. Hän käski Ronnie James Dion hylätä fantasia- ja mystiikka-aiheet ja pyysi tätä kirjoittamaan enemmän parisuhteisiin ja rakkauteen liittyviä sanoituksia. Dio ei ollut Blackmoren kanssa asiasta lainkaan samaa mieltä ja pitkän riitelyn jälkeen loppuvuodesta 1978 hän erosi yhtyeestä ja liittyi myöhemmin Black Sabbathiin. Myös Daisley ja Stone erotettiin samoihin aikoihin.

Kaupallinen menestys ja hajoaminen (1979–1984)

Ritchie Blackmore otti yhteyttä vanhaan Deep Purplen aikaiseen bändikaveriinsa basisti Roger Gloveriin, joka oli Purple-uransa jälkeen kunnostautunut tuottajana. Alun perin Gloverin piti vain tuottaa Rainbow’n tuleva albumi, mutta Daisleyn lähdön myötä myös basistin paikka aukesi ja Gloverista tuli yhtyeen basisti. Ennen Gloveria basistin paikkaa kokeilivat Clive Chaman (ex- Jeff Beck Group ja Cozy Powell's Hammer) ja Jack Green (ex- T-Rex ja The Pretty Things), mutta kumpikaan ei vakuuttanut yhtyettä. Uudeksi laulajaksi valittiin enemmän pop-piireissä tunnettu, muun muassa The Marbles-duossa laulajanut Graham Bonnet joka oli edeltäjänsä täydellinen vastakohta sliipattuine kampauksineen, peililaseineen ja pukuineen. Myös myöhemmin Uriah Heepissä laulanut Peter Goalby oli pitkään ehdolla laulajaksi ja Blackmore oli kysynyt myös Purplessa mukana ollutta Ian Gillania tämän kuitenkin kieltäydyttyä. Yhtyeen täydensi vielä kosketinsoittaja Don Airey, joka oli soittanut Colosseum II -yhtyeessä sekä tehnyt studiosessioita.

Tämä kokoonpano levytti Down to Earth -albumin ja Blackmore sai vihdoin haluamaansa singlemenestystä Russ Ballardin kirjoittamalla "Since You’ve Been Gone"-kappaleella sekä "All Night Long"-kappaleella. Aivan täysin ei yhtye ollut hylännyt hard rock-juuriaan, siitä osoituksena levyn päättävä "Lost In Hollywood". Yhtye teki laajan maailmankiertueen ja viimeinen esiintyminen oli ensimmäisessä Donningtonissa järjestetyssä "Monsters of Rock" -festivaalissa. Tämä jäi myös rumpali Cozy Powellin sekä laulaja Graham Bonnetin viimeiseksi esiintymiseksi Rainbowssa. Powell lähti kyllästyneenä hakemaan uusia kuvioita ja Bonnetin sukset menivät ristiin Blackmoren kanssa.

Uusina miehinä aukkoja otettiin paikkamaan tuntemattomammat amerikkalaismuusikot laulaja Joe Lynn Turner ja rumpali Bobby Rondinelli. Yhtye levytti Tanskassa albumin Difficult To Cure, jolta löytyy yhtyeen suurin hitti, jälleen Russ Ballardin kirjoittama ”I Surrender”. Myös "Spotlight Kid" löysi paikkansa yhtyeen live-show’n avaajana aina loppuun asti. Yhtyeen runko ei kuitenkaan pysynyt pitkään samana. Vuoden 1981 lopulla kosketinsoittaja Don Airey lähti Ozzy Osbournen kiertuebändiin ja uudeksi kosketinsoittajaksi valittiin nuori amerikkalais-muusikko David Rosenthal. Vuoden 1982 albumi Straight Between the Eyes oli edellistä albumia enemmän heavy-voittoisempi ja siltä irtosi myös Amerikan listoille noussut ”Stone Cold” -kappale. Levyn myötä tehdyn kiertueen jälkeen Blackmore ja Glover hajottivat yhtyeen, sillä Deep Purplen huhuttu uudelleenkokoontuminen oli ajankohtaistunut.

Purplen paluusta ei vielä kuitenkaan tullut mitään ja miehet kasasivat Rainbow’n uudelleen ottamalla Turnerin ja Rosenthalin takaisin, mutta rumpaliksi valittiin uusi mies, amerikkalainen Chuck Burgi. Kokoonpano teki yhtyeen ehkä kritisoiduimman, vuonna 1983 julkaistun Bent Out of Shape -albumin. Yhtye oli albumilla palannut entistä enemmän kaupallisen popin suuntaan. Singlenä julkaistusta ”Street of Dreams” -kappaleesta tehtiin video, joka kuitenkin kiellettiin Music Televisionilla vedoten sen hypnoottisiin vaikutuksiin. Rainbow teki vielä vuoden 1984 alussa Japanin kiertueen, jonka jälkeen yhtye hajosi Blackmoren ja Gloverin lähdettyä uudelleen kasattuun Deep Purpleen. Vuonna 1986 julkaistiin vielä harvinaisempaa studio- sekä live-materiaalia sisältävä tupla-albumi Finyl Vinyl.

Rainbow’n paluu ja hajoaminen (1993–1997)

Erottuaan Deep Purplesta jälleen, nyt lopullisesti, vuonna 1993, Blackmore perusti Rainbow’n uudelleen. Hän kokosi bändin nuorista, tuntemattomista muusikoista. Laulajaksi tuli skottilainen Doogie White, basistina oli Greg Smith, kosketinsoittajana Paul Morris ja rummuissa John O’Reilly. Yhtye julkaisi varsinkin Euroopassa hyvin menestyneen Stranger in Us All -albumin vuonna 1995. Kokoonpano teki kiertueita aina vuoteen 1997 asti, vaihtaen rumpalia pariin otteeseen. Ensin rumpuihin palasi jo vanhasta Rainbowsta tuttu Chuck Burgi ja hänen jälkeensä John Miceli. Blackmore hajotti yhtyeen vuonna 1997 ja on sen jälkeen soittanut akustista, keskiaikaista renessanssimusiikkia vaimonsa Candice Nightin kanssa Blackmore’s Night -nimen alla.

Uudelleenkokoontumishuhut (1997–2010)

Yhtyeen ja varsinkin sen klassisimman, Rising-albumin tehneen kokoonpanon paluusta huhuttiin 1990-luvulla moneen otteeseen. Tiettävästi Blackmore, Powell, Dio ja basisti Bob Daisley olivat jo keskustelleet uudelleenkokoontumisesta, mutta Cozy Powellin kuolema auto-onnettomuudessa vuonna 1998 päätti nämä spekulaatiot. Myös Dion ja Blackmoren yhteisprojektista huhuttiin säännölisesti, mutta molemmat kiistivät tämän mahdollisuuden, ja Dion kuoleminen vatsasyöpään vuonna 2010 lopetti lopullisesti huhut miesten mahdollisesta yhteistyöstä.

Over The Rainbow (2008–2011)

Rainbow’n entiset jäsenet, kosketinsoittaja Tony Carey, laulaja Joe Lynn Turner, rumpali Bobby Rondinelli ja basisti Greg Smith kiersivät vuosina 2009–2010 nimikkeellä Over The Rainbow, soittaen kappaleita yhtyeen eri aikakausilta. Kitaristina yhtyeessä toimii Jürgen Blackmore, Ritchie Blackmoren poika. Tony Carey joutui jättämään yhtyeen sairastumisen vuoksi ja hänen tilalleen tuli vuosien 1993–1997 kosketinsoittaja Paul Morris. Alkuperäisen Rainbow’n johtohahmo Ritchie Blackmore on kertonut antaneensa suostumuksen ja ”siunauksensa” yhtyeelle, mutta olisi toivonut eri nimeä kokoonpanolle. Over the Rainbow on esiintynyt pariin otteeseen myös Suomessa. Myös mahdollisen studioalbumin teosta on ollut huhuja, mutta vuoden 2011 jälkeen yhtyeen toiminta on ollut tauolla sen jäsenten muiden projektien vuoksi.

Ritchie Blackmore’s Rainbow (2015–)

Ritchie Blackmore yllätti keväällä 2015 ilmoittamalla soittavansa neljä ”täysin rock-konserttia” kesällä 2016 Saksassa ja Britanniassa. 70-vuotias kitaristi totesi nostalgian olevan yksi syy konserttien järjestämiseen ja kertoi myös ikääntymisen myötä tulleiden esteiden, kuten niveltulehduksen, vielä toistaiseksi mahdollistavan konsertit. Alun perin laulajana ilmoitettiin olevan Joe Lynn Turnerin, mutta tämä ei kuitenkaan toteutunut. Marraskuussa 2015 Blackmore julkisti keikkojen kokoonpanon, jossa soittavat Stratovarius-yhtyeestä tuttu kosketinsoittaja Jens Johansson, Blackmore's Night -yhtyeen rumpali David Keith ja basisti Bob Nouveau ja Lords of Black -yhtyeen vokalisti Ronnie Romero. Blackmore kertoi Romeron olevan ”Dion ja Freddie Mercuryn risteytys” ja ennustaa tämän ”tulevan kuuluisaksi äänensä ansiosta”. Kokoonpano tulee soittamaan Rainbow’n ja Deep Purplen kappaleita.

Rainbow’n musiikki yhtyeen ulkopuolella

Ronnie James Dio, kuten myös Joe Lynn Turner ja Graham Bonnet, ovat vuosien varrella soolourillaan esittäneet oman aikansa Rainbow-klassikoita livekonserteissaan. Myös kosketinsoittaja Don Airey on soolokeikoillaan esittänyt Rainbow’n kappaleita ja Doogie Whiten White Noise-projekti perustui suurelta osin hänen aikansa Rainbow-materiaaliin. Turner ja Bonnet olivat mukana elokuussa 2007 Helsingissä järjestetyssä Rainbow-tribuutti-illassa, jossa he esittivät vuosien 1979–1983 kappaleita. Myös Turnerin ja Glenn Hughesin Hughes Turner Project esitti Rainbow’n kappaleita konserteissaan. Yhtyeen johtohahmon Ritchie Blackmoren Blackmore's Night esittää myös yleensä pari Rainbow’n laulua konserteissa.

Rainbow Suomessa

Rainbow on vieraillut muutamaan otteeseen Suomessa. 1980-luvulla yhtye kävi vuosina 1981, 1982 ja 1983 sekä 1990-luvulla vuonna 1995. Vuonna 1977 yhtyeen oli tarkoitus aloittaa Euroopan-kiertue Helsingistä, mutta tulliongelmat estivät konsertin. Lisäksi Over The Rainbow esiintyi Suomessa vuoden 2009 kiertueellaan ja elokuussa 2010 Kotkan meripäivillä sekä 30. lokakuuta 2010 Oulussa.

Yhtyeessä ovat esiintyneet

Kitaristit Ritchie Blackmore (perustajajäsen) Laulajat Ronnie James Dio (1975–1978) Graham Bonnet (1978–1980) Joe Lynn Turner (1980–1984) Doogie White (1994–1997) Ronnie Romero (2015–)

Rumpalit Gary Driscoll (1975) Cozy Powell (1975–1980) Bobby Rondinelli (1980–1982) Chuck Burgi (1983–1984, 1995–1996) John O’Reilly (1994–1995) John Miceli (1996–1997) David Keith (2015-)

Basistit Craig Gruber (1975) Jimmy Bain (1975–1977) Mark Clarke (1977) Bob Daisley (1977–1978) Roger Glover (1978–1984) Greg Smith (1994–1997) Bob Nouveau (2015–)

Kosketinsoittajat Mickey Lee Soule (1975) Tony Carey (1975–1977) David Stone (1977–1978) Don Airey (1979–1981) David Rosenthal (1981–1984) Paul Morris (1994–1997) Jens Johansson (2015–)

Diskografia

Pääartikkeli: Rainbow’n diskografia

Studioalbumit

• Ritchie Blackmore’s Rainbow (1975)
• Rising (1976)
• Long Live Rock ’n’ Roll (1978)
• Down to Earth (1979)
• Difficult to Cure (1981)
• Straight Between the Eyes (1982)
• Bent Out of Shape (1983)
• Stranger in Us All (1995)

Aiheesta muualla

• Rainbown fan clubin sivusto

Rainbow