Wikipedia

Pandžabi

indoarjalainen kieli
(Ohjattu sivulta Punjabin kieli)
Hakusana ”Punjabi” ohjaa tänne. Britannian Kuninkaallisen laivaston aluksesta katso HMS Punjabi.

Pandžabi (punjabi, panjabi) on Intian länsiosissa ja Pakistanissa puhuttava kieli, joka kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan indoiranilaiseen alahaaraan. Kieli on tapana jakaa länsipandžabiin (puhujia 61–62 miljoonaa), lahndaan (lehndaan) ja itäpandžabiin (28 miljoonaa puhujaa). Monet pitävät Pakistanissa puhuttavaa siraikia pandžabin murteena. Kaikkiaan pandžabia puhuu arviolta 96–130 miljoonaa ihmistä, ja se on maailman kymmenenneksi puhutuin kieli.[1] Pandžabi on maailman suurin kieli, joka ei ole missään valtiossa keskushallinnon tasolla virallinen kieli.

Pandžabi
Oma nimi ਪੰਜਾਬੀ (pañjābī)
پنجابی (panjābī)
Muu nimi punjabi, panjabi
Tiedot
Alue Intia ja Pakistan
Virallinen kieli  Intia
Puhujia 96–130 miljoonaa
Sija 10.[1]
Kirjaimisto Gurmukhi (Intian Punjab)
Shahmukhi (Pakistanin Punjab)
Devanagari (Haryana, Himachal Pradesh, Delhi)
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä indoarjalaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 pa
ISO 639-2 pan
ISO 639-3 pan

Levinneisyys ja asema

muokkaa

Pakistanissa pandžabi on puhutuin kieli. Vuoden 2017 väestönlaskennassa sen ilmoitti äidinkielekseen 38,78 prosenttia maan asukkaista ja 69,67 prosenttia Punjabin provinssin asukkaista.[2] Tästä huolimatta maan virallisia kieliä ovat pelkästään englanti ja urdu, joista jälkimmäistä puhuu äidinkielenään alle kymmenen prosenttia pakistanilaisista. Syyskuussa 2015 Pakistanin korkein oikeus määräsi liittovaltion ja provinssien hallituksia käyttämään urdua virallisena kielenä.[3] Pandžabi ei ole opetuskieli Punjabin kouluissa, mutta sitä voi opiskella valinnaisena aineena.[4] Pandžabia pidetään yleisesti ”alhaisena” kielenä urduun nähden, jopa pandžabin puhujien keskuudessa.

Intiassa pandžabi on paitsi yksi Intian perustuslaissa luetelluista virallisista kielistä myös Punjabin osavaltion virallinen kieli sekä toissijainen virallinen kieli Delhissä ja Haryanassa.[5] Vuonna 2012 pandžabista tehtiin hindin, santalin ja orijan ohella virallinen kieli myös Länsi-Bengalissa niillä alueilla, joilla sitä puhuu vähintään kymmenen prosenttia väestöstä.[6]

Intiassa pandžabia kirjoitetaan gurmukhi-kirjoitusjärjestelmällä, kun taas Pakistanissa sitä kirjoitetaan persialais-arabialaiseen kirjaimistoon perustuvalla shahmukhi-järjestelmällä.

Äännerakenne

muokkaa

Pandžabin vokaalit jakautuvat lyhyisiin ja pitkiin vokaaleihin; pituuden mukainen jako on kuitenkin foneettisesti toissijainen kvalitatiivisiin kontrasteihin nähden. Lyhyitä vokaaleja ovat keskiset vokaalit /ɪ ə ʊ/ ja pitkiä periferaaliset vokaalit /iː eː ɛː aː ɔː oː uː/.[7]

Vokaalit
etu lähes etu keski lähes taka taka
suppea iː uː
lähes suppea ɪ ʊ
puolisuppea eː oː
väli ə
puoliväljä ɛː ɔː
väljä aː

Pitkät vokaalit voivat esiintyä myös nasaalisina. Foneeminen kontrasti nasaalisen ja ei-nasaalisen vokaalin välillä on vahvimmillaan sanan lopussa, jossa nasalisoinnilla on yleensä morfologinen merkitys. Mahdollisia diftongeja on kahdeksan, ja ne kaikki ovat nousevia keskisen ja periferaalisen vokaalin yhdistelmiä.[7]

Konsonantit
Labiaalit Dentaalit Retrofleksit Palataalit Velaarit Glottaalit
Nasaalit m n ɳ
Klusiilit b p pʰ d t tʰ ɖ ʈ ʈʰ d͡ʒ t͡ʃ t͡ʃʰ g k kʰ
Tremulantit r ɽ
Lateraalit l ɭ
Frikatiivit (f) s (z) ʃ (x ɣ) h
Puolivokaalit ʋ j

Foneemeista puuttuvat lähisukukielille tyypilliset aspiroidut soinnilliset klusiilit; ne ovat korvautuneet tooneilla. Retrofleksiset konsonantit /ɳ ɽ ɭ/ eivät esiinny sananalkuisesti. Nasaalit [ŋ ɲ], joille on kirjoitusjärjestelmissä omat merkkinsä, esiintyvät ainoastaan foneemin /n/ allofoneina konsonanttiklustereissa. /h/ esiintyy yleensä sananalkuisesti ja soinnillisena. /j/ esiintyy muualla kuin diftongeissa ainoastaan sananalkuisesti. /ʋ/ ei voi esiintyä sanan lopussa.[7]

Pandžabi on sukukielistään poiketen tonaalinen kieli. Painollisessa tavussa vallitsee yleensä keskitooni, mutta historiallisen aspiroidun soinnillisen konsonantin vaikutuksesta tooni voi olla korkea tai matala tooni.[7]

Kielioppi

muokkaa

Pandžabin substantiivit taipuvat kahdessa luvussa, yksikössä ja monikossa, sekä viidessä sijassa, joita ovat nominatiivi, obliikki, vokatiivi, ablatiivi ja lokatiivi/instrumentaali. Ablatiivia esiintyy vain yksikössä vapaassa vaihtelussa obliikin kanssa, ja lokatiivia/instrumentaalia esiintyy vain tietyissä vakiintuneissa adverbi-ilmauksissa. Substantiiveilla on myös suku, maskuliini tai feminiini.[7]

Verbien taivutus on monimutkaista. Verbin vartaloon liittyy vain yksi taivutuspääte, ja useimmat muodot muodostetaan perifrastisesti apuverbejä käyttäen.[7]

Pandžabin sanajärjestys on SOV eli subjekti–objekti–verbi.[7]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b What Are The Top 10 Most Spoken Languages In The World? O, Pish Posh!. Viitattu 6.7.2018. (englanniksi)
  2. ↑ Kiani, Khaleeq: CCI defers approval of census results until elections Dawn. 28.5.2018. Arkistoitu 13.6.2022. Viitattu 13.6.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Pakistan should have adopted Punjabi as national language: Hafiz Saeed Z News. 6.3.2016. Arkistoitu 25.5.2017. Viitattu 13.6.2022. (englanniksi)
  4. ↑ John, Asher: Ideology, language attitudes and status of Punjabi in Pakistan, s. 9–11. Ball State University, 2015. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.6.2022). (englanniksi)
  5. ↑ Ayres, Alyssa: Language, the Nation, and Symbolic Capital: The Case of Punjab. The Journal of Asian Studies, 2008, 67. vsk, nro 3, s. 917–946. doi:10.1017/S0021911808001204
  6. ↑ Multi-lingual Bengal The Telegraph India. 11.12.2012. Arkistoitu 25.3.2018. Viitattu 13.6.2022. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f g Shackle, Christopher: Panjabi. Cardona, George; Jain, Dhanesh (toim.): The Indo-Aryan Languages, s. 637–682. Routledge, 2003. ISBN 9780700711307

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pandžabi.
Indoarjalaiset kielet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pandžabi&oldid=21069433”