Pulttilukko
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Pulttilukko on tavallisesti kiväärissä käytetty sulkumekanismi, jonka pääosat ovat sylinterimäinen lukkorunko ja lukonpää siihen liitettyine lukon kampineen, iskureineen ja patruunan ulosvetäjineen. Lukonpää on iskupiikin porausta lukuun ottamatta umpiteräksestä työstetty sylinterimäinen osa, jonka etupäähän on työstetty tila patruunan kantaa varten. Patruunan kantaan nojaavaa kohtaa sanotaan iskupohjaksi.
Patruuna viedään makasiinista tai lippaasta tai käsin syötettäessä patruunapesän suulta lukon avulla patruunapesään. Samalla virittyy aseen iskuri. Haluttaessa poistaa ammutun patruunan hylsy tai ampumaton patruuna ulosvetäjän kynsi tarttuu patruunankantaan viritysliikkeen aikana, vetää sen ulos patruunapesästä, heittää sen ulos aseesta joko hylsyn kannan osuessa aseen rungossa olevaan ulosheittäjään tai lukon päähän asennetun jousikuormitetun ulosheittäjätapin avulla ja eteenpäin työnnettäessä vie uuden patruunan pesään.
Lukko pysyy suljettuna lukon ja siihen työstettyjen sulkunokkien sekä lukonkehyksen vastaavien sulkuolakkeiden avulla. Nokkia on tavallisesti 2–4, ja ne ovat useimmin lukonpäässä. Heikkotehoisissa aseissa, lähinnä pienoiskivääreissä, erillisiä sulkunokkia ei aina ole, vaan lukko pysyy suljettuna lukonkehyksessä olevaan leikkaukseen nojaavan lukonkammen varassa.
Pulttilukkoisia kivääreitä ovat muun muassa Mauser Kar 98k ja Mosin Nagant. Nykyään eniten käytetään Mauser-lukkoaktiota.
Myös pistooleita valmistetaan pulttilukkoisina, jolloin ne yleensä ovat voimakastehoisia ja tarkoitettu metsästykseen tai pitkän matkan tarkkuusammuntaan.
Vuonna 1824 Johann Nikolaus von Dreyse kehitteli pulttilukkomekanismin.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pulttilukko Wikimedia Commonsissa