Polyisobuteeni eli polyisobutyleeni tai PIB on polyolefiinien luokkaan kuuluva polymeeri. Polyisobuteenin valmistuksessa käytettävä monomeeri on isobuteeni. Polymeerillä on useita käyttökohteita. Polyisobuteenin CAS-numero on 9003-27-4.

Polyisobuteenin rakenne
Polyisobuteenikappaleita. Polymeerin moolimassa on noin 1 000 000 g/mol

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

muokkaa

Polyisobuteenin ominaisuudet vaihtelevat polymeerin moolimassasta riippuen. Moolimassan ollessa 300–1 600 g/mol ne ovat nesteitä ja noin 40 000 g/mol asti tahmeita liimamaisia aineita. Tätä suuremmat polymeerit ovat kiinteitä mutta elastisia. Kaupallisten kiinteiden polyisobuteenien moolimassa on tavanomaisesti 100 000–4 000 000 g/mol. Polyisobuteenin kiteisyysaste on alhainen, korkeimmillaan noin 20 %. Ne ovatkin amorfisia ja kumimaisia. Polyisobuteeni ei liukene veteen eikä laimeisiin happoihin tai emäksiin. Hiilivetyihin se kuitenkin liukenee. Se myös kestää suhteellisen hyvin hapettimia. Polyisobuteenin lasisiirtymälämpötila on noin -70 °C. Aine on lämmön- ja sähköneriste.[1][2][3][4]

Polyisobuteenia valmistetaan radikaalipolymeroinnilla isobuteenista noin -80 – -70 °C:n lämpötilassa. Reaktion katalyytteinä käytetään alumiinikloridia tai booritrifluoridia. Liuottimena käytetään hiilivetyjä, esimerkiksi propaania tai heksaania.[1][2][3][4]

Polyisobuteenia käytetään liimoissa ja voiteluaineissa. Polymeeriä käytetään myös paperin, tekstiilien ja sähköjohtojen pinnoittamiseen. Kun moolimassaltaan suureen polyisobuteeniin lisätään talkkia tai nokea, voidaan siitä tehdä vedeneristyslevyjä.[1][3][4]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Jukka Seppälä: Polymeeriteknologian perusteet, s. 182–183. (6. painos) Otatieto, 2005. ISBN 978-951-672-348-1
  2. a b Michael F. McDonald Jr., Timothy D. Shaffer & Andy H. Tsou: "Commercial Isobutylene Polymers", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2016.
  3. a b c Hartmut Koch, Ralph L. Mawer & Wolfgang Immel: "Polybutenes", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011.
  4. a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 866–867. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3-11-011451-5 (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa