Platonin kirjeisiin (m.kreik. Ἐπιστολαὶ, Epistolai),[1] jotka ovat osa Platonilta säilyneiden teosten kaanonia, kuuluu kolmetoista hänen nimiinsä laitettua kirjettä. Näiden lisäksi tunnetaan muutamia muita hänen nimiinsä laitettuja kirjeitä muuta kautta. Näistä kaikista todennäköisesti ainoastaan Kirje VII on aito ja muut on kirjoitettu Platonin kuoleman jälkeen.[2][3][4]

Kirjeet
Ἐπιστολαὶ
Kirjeiden alku ensimmäisessä painetussa laitoksessa (editio princeps) vuodelta 1513.
Kirjeiden alku ensimmäisessä painetussa laitoksessa (editio princeps) vuodelta 1513.
Alkuperäisteos
Kirjailija Platon
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre filosofia
Julkaistu 300-luku eaa. alkaen
Aitous osa epäperäisiä
Tetralogia IX tetralogia
  • Minos
  • Lait
  • Epinomis
  • Kirjeet
  • Numerointi 309a–363e
    Suomennos
    Niteessä Teokset VII
    Suomentaja A. M. Anttila, Marja Itkonen-Kaila
    Kustantaja Otava
    Julkaistu 1999
    ISBN 951-1-15898-8
    Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

    Historia

    muokkaa

    Kirje VII on kokoelman varhaisin ja ainoa, jota pidetään Platonin aitoperäisenä kirjeenä. Holger Thesleffin mukaan muut kirjeet voidaan nähdä "väärennöksinä", koska ne pyrkivät esiintymään Platonin aitoina kirjeinä, vaikka eivät ole sellaisia. Epäperäiset kirjeet voidaan jakaa kahteen ryhmään: kirjeet II-VI, VIIII ja XIII ovat syntyneet pian kirjeen VII jälkeen ja liittyvät siihen myös sisällöllisesti. Kirjeet I ja IX-XII sen sijaan ovat selvästi myöhäisempia ja mielikuvituksellisempia; ne ovat syntyneet vasta hellenistisenä aikana osana ajalle tyypillisiä kirjeromaaneja.[4]

    Diogenes Laertioksen esittämässä, Thrasylloksen tekemässä Platonin teosten jaottelussa kirjeet kuuluvat IX tetralogiaan yhdessä dialogien Minos, Lait ja Epinomis kanssa. Aiheensa puolesta Thrasyllos luki kirjeet Platonin eettisten teosten joukkoon.[1] Aristofanes Byzantionlaisen jaottelussa dialogi kuuluu puolestaan V trilogiaan yhdessä dialogien Kriton ja Faidon kanssa.[5]

    Kirjeet

    muokkaa

    Kirje VII

    muokkaa

    Platonin Kirje VII on todennäköisesti aito. Sen alkuosa käsittelee Platonin epäonnistunutta käyntiä Sisilian Syrakusassa. Hän epäonnistui Dionysios II:n opastuksessa, ja tästä tuli yrityksistä huolimatta tyranni. Platon alkaa käsitellä ideaoppiaan vastustaakseen väitettä, jonka mukaan Dionysios olisi saanut täyden filosofisen hengen ja ymmärryksen Platonin filosofisista löydöistä. Kirjeen loppuosa antaa tämän vuoksi yksityiskohtaisen selityksen ideaopista ja käsittelee erityisesti täydellistä ympyrää ja sitä, kuinka mikään ympyrän kopio ei ole täydellinen ympyrä. Täydellisen ympyrän ideasta ei voida edes puhua, koska kieli ja sen määritelmät eivät nekään ole täydellisiä ympyröitä.

    Platon osoittaa näin Dionysioksen väitteet vääriksi antamalla parhaan mahdollisen selonteon todellisesta ympyrästä, joka on erilainen kuin sanat, piirrokset, määritelmät tai tieto siitä mitä on todella olemassa. Todellista, käsittämättömissä olevaa ympyrää ei voida ilmaista muuttuvalla kielellä. Platon yrittää kuvata, mikä on ikuista ja muuttumatonta. Tässä hän asettaa olemisen ja tulemisen vastakkain.

    Muut kirjeet

    muokkaa

    Kirje I on osoitettu Dionysiokselle. Se on sepitetty todennäköisesti vasta hellenistisenä aikana.[6]

    Kirje II on laadittu Akatemiassa Kirjeen VII esikuvan mukaan. Kirjeen tarkoituksena on ollut kuvata Platonin ja Dionysioksen suhde paremmaksi kuin mitä yleensä on ajateltu.[7]

    Kirje III on osoitettu Dionysiokselle ja se on osa hänen ja Platonin kuviteltua kirjeenvaihtoa.[8]

    Kirje IV on osoitettu Dionille ja se on osa hänen ja Platonin kuviteltua kirjeenvaihtoa.[8]

    Kirje V on osoitettu Makedonian kuninkaalle Perdikkas III:lle ja on osa hänen ja Platonin kuviteltua kirjeenvaihtoa.[9]

    Kirje VI on osoitettu Atarneuksen tyrannille Hermiaalle. Se pyrkii suosittelemaan tyrannille yhteistyötä filosofien kanssa.[9]

    Kirje VIII on osoitettu Dionin syrakusalaisille kannattajille, ja se liittyy sisältönsä puolesta läheisesti Kirjeeseen VII. Kirjettä on usein pidetty aitona, mutta nykyään tutkijat ovat asiasta eri mieltä.[10]

    Kirje IX on osoitettu Arkhytaalle. Se on kirjoitettu mahdollisesti 200-luvulla tai 100-luvun alussa eaa.[11]

    Kirje X on osoitettu muuten tuntemattomalle Aristodorokselle, Dionin ystävälle. Se on kirjoitettu vasta hellenistisenä aikana.[6]

    Kirje XI on osoitettu muuten tuntemattomalle Laodamaalle. Se on kirjoitettu vasta hellenistisenä aikana.[6]

    Kirje XII on Arkhytaalle osoitettu lyhyt kirje. Sen aitous on ollut epäilyksenalaisena jo antiikin aikana.[11]

    Kirje XIII on osoitettu Dionysiokselle.[9]

    Lähteet

    muokkaa
    • Thesleff, Holger: Platon. (Suomennos Marja Itkonen-Kaila) Helsinki: Otava, 1989.

    Viitteet

    muokkaa
    1. a b Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit III.58–60.
    2. Thesleff 1989, s. 414–415.
    3. Thesleff, Holger: "Esittelyjä ja selityksiä". Teoksessa Platon 1999, s. 342–358.
    4. a b Thesleff, Holger: Platonin arvoitus, s. 231–232, 250–252. (Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta yhteistyössä tekijän kanssa suomentanut Pinja Riikonen) Helsinki: Gaudeamus. ISBN 978-952-495-200-2
    5. DL III.61–62.
    6. a b c Thesleff 1989, s. 422.
    7. Thesleff 1989, s. 418.
    8. a b Thesleff 1989, s. 419.
    9. a b c Thesleff 1989, s. 420.
    10. Thesleff 1989, s. 417.
    11. a b Thesleff 1989, s. 423.

    Kirjallisuutta

    muokkaa

    Suomennokset

    muokkaa

    Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

    muokkaa

    Aiheesta muualla

    muokkaa