Pienet sydämet (elokuva)
Pienet sydämet (A Little Romance) on George Roy Hillin ohjaama yhdysvaltalainen romanttinen draamakomedia vuodelta 1979. Sen pääosia, 13-vuotiaita rakastavaisia ja heidän iäkästä ystäväänsä näyttelevät Thelonius Bernard, Diane Lane ja Laurence Olivier.
| Pienet sydämet | |
|---|---|
| A Little Romance | |
 |
|
| Ohjaaja | George Roy Hill |
| Käsikirjoittaja | Allan Burns |
| Perustuu | Patrick Cauvinin romaaniin E=mc² mon amour |
| Tuottaja | Robert Crawford junior |
| Säveltäjä | Georges Delerue |
| Kuvaaja | Pierre-William Glenn |
| Leikkaaja | William H. Reynolds |
| Tuotantosuunnittelija | Henry Bumstead |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Ranska Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Orion Pictures |
| Levittäjä |
Warner Bros. Netflix |
| Kesto | 110 minuuttia |
| Alkuperäiskieli |
ranska englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Juoni
muokkaaElokuvista englantinsa oppinut pariisilaisen taksinkuljettajan älykäs poika tapaa samanikäisen kivan amerikkalaistytön ja syntyy varhaisteiniromanssi. Tyttö saa kuulla muuttavansa vanhempiensa kanssa parin viikon päästä Pariisista takaisin Yhdysvaltoihin. Vanha mies kertoo nuorille taianomaisesta suudelmasta Venetsiassa Huokausten sillalla auringonlaskussa, ja kolmikko lähtee matkaan junalla. Tytön vanhemmat aloittavat kansainväliset etsinnät.[1]
Vastaanotto
muokkaaHelsingin Sanomien Helena Ylänen piti tätä viatonta ja rehellisen tuntuista viihdetarinaa osoituksena George Roy Hillin todellisesta ohjaajanlaadusta, kevyestä lennokkuudesta joka tämän aiemmissa menestyselokuvissa (Puhallus, Butch ja Kid, Lämäri) on usein peittynyt kaupallisuuden alle. Hänestä tarina kykenee viihteen ohessa kertomaan myös jotakin olennaista kiireisten ja omiin ihmissuhdekuvioihinsa keskittyvien uravanhempien lapsista. Moitittavaa hän löysi vain veteraaninäyttelijä Laurence Olivierin äärimmäisestä karrikoinnista roolissaan höpsönä ranskalaispappana.[1] Chicago Sun-Timesin Roger Ebert puolestaan piti tarinaa vaivaannuttavan epäuskottavana fantasiana, jonka elokuvan tekijät kuitenkin tuntuvat ottavan ihan tosissaan. Hän kehui nuoria näyttelijöitä, joiden hän arveli juttelevan keskenään paljon luontevammin kuvaustauoilla, kun ei tarvitse toistella aikuisten keksimiä pikkuvanhoja repliikkejä.[2]
Itse elokuva ja naispääosan esittäjä Diane Lane saivat Youth in Film -palkinnot ja Thelonius Bernard samassa gaalassa Jackie Cooganin mukaan nimetyn nuorten miesnäyttelijöiden palkinnon[3]. Georges Delerue sai elokuvan alkuperäismusiikista Oscarin. Oscar-ehdokkuus tuli myös Allan Burnsille parhaan sovitetun käsikirjoituksen sarjassa.[4] Golden Globe -ehdokkuudet tulivat Olivierille miessivuosasta ja Deleruelle musiikista[5].
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Ylänen, Helena: Viikon elokuvia: Lapsia ympäristön uhreina ja voittajina. Helsingin Sanomat, 15.9.1979, s. 18. Näköislehti (maksullinen.
- ↑ Ebert, Roger: A Little Romance rogerebert.com. 14.5.1979. Viitattu 1.11.2024.
- ↑ First Annual Youth in Film Awards 1978-1979 youngartistawards.org. Arkistoitu 18.12.2010. Viitattu 1.11.2024.
- ↑ Hakutulos 'little romance' awardsdatabase.oscars.org. Viitattu 1.11.2024.
- ↑ Little Romance, A goldenglobes.com. Viitattu 1.11.2024.