Pelto
Pelto on hyötykasvien viljelyä varten muokattu laajahko maa-alue. Pelto on uusiutuvan lannoituksen ja muokkauksen kohteena oleva kasvualusta. Pellot ovat maataloudelle elintärkeitä. Suomen kokonaispeltoala on 2,5 milj. hehtaaria, josta maataloustuotannossa on 2,2 milj. hehtaaria. Koko maapallon peltoala kauppapuutarhat mukaan lukien on 1 497 milj. hehtaaria (2000).
Historia Suomessa
muokkaaSuomessa peltoviljely syrjäytti perinteisen kaskiviljelyn, kun kaskiviljelyä ryhdyttiin lain voimalla rajoittamaan. Peltoviljely vaati enemmän työtä kuin kaskiviljely, mutta viljelymaata voitiin käyttää uudelleen. Suurin osa pelloista kuokittiin suohon tai rämeeseen, josta vesi juoksutettiin pois ojittamalla. Turve ja kannot poltettiin, ja syntyneelle kytömaalle levitettiin savea. Sitten maa lannoitettiin, kynnettiin, karhittiin äkeellä ja kylvettiin. Muutamien vuosien viljelyn jälkeen maa jätettiin kasvamaan heinää, kynnettiin uudestaan, lannoitettiin, karhittiin ja kylvettiin uudestaan, jolloin maasta saatiin hedelmällistä peltoa.[1]
Peltotyyppejä
muokkaa
- Viljapellot
- Laidunmaat, laitumet (laitumia voi olla myös muualla kuin pelloilla, esimerkiksi metsissä)
- Kesannot
- Puutarhat ja kasvimaat
Peltojen hinnat Suomessa
muokkaaPeltojen hinnat Suomessa tilastoidaan maakunnittain, mutta luvut esitetään alueittain:
- Alue 1: Uusimaa, Varsinais-Suomi, Itä-Uusimaa, Satakunta, Ahvenanmaa.
- Alue 2: Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa
- Alue 3: Kanta-Häme, Pirkanmaa, Päijät-Häme, Keski-Suomi
- Alue 4: Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala
- Alue 5: Pohjois-Pohjanmaa
- Alue 6: Kainuu, Lappi
Hyötykasveja
muokkaaKatso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Mäkinen, Vesa: Topelius Maamme kirja, s. 117–118. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12804-X
Kirjallisuutta
muokkaa- Sepänmaa, Yrjö & Heikkilä-Palo, Liisa (toim.): Pellossa perihopeat. (Pellon estetiikka -konferenssi Lepaalla 5.–8.8.2003.) Helsinki: Maahenki, 2005. ISBN 952-5328-62-7
